Tulipa saunottua, juotua viiniä ja parennettua maailmaa anopin kanssa:)

Kateeksi käy =)



Meillä isovanhemmat ihan eri kaliiperia. Mutta mikäs siinä. Kaikki mennään siillä, mikä annettu. Omakin kirjoitus jo takeltakee, kun tässä ottanut muutaman lasten nukahdettua, loman kunniaksi =)

Osaan arvostaa appivanhempiani, kun tiedän kyllä kavereideni kertomana ettei aina (tai yleensä) ole näin. Appivanhempani arvostavat aivan älytön, että viihdytään heidän kanssaan (kuten myös omieni) ja sanovat sen usein. Pitäisi kai itselläkin joskus osata sanoa, kun kuitenkin minusta on mukavaa olla heidän kanssa, vaikka ikäeroa on se 25v. Eikä siis olla juoppoja ja aina oteta yhdessä vaan vietetään molempien vanhempien kanssa ulkoilupäiviä, saunotaan, jutellaan, lenkkeillään ja niin edelleen. Ennen neidin syntymää tosin tuli istuttua ulkosalla notskilla aina välistä (niin kesällä kuin talvellakin) ja otettua silloin tällöin enempikin, mutta nyt ei enää. Oikeastaan nämä "juopottelut" jäänyt taka-alalle yhdessä ollessa.



Mutta olen tyytyväinen appivanhempiini, vaikka jokaisella meistä omat paheemme:)

Mä olenkin miettinyt että olenko ainoa nainen joka pitää anopistaan :) En siis ole ja hyvä niin! Itse rakastan anoppiani, hän on minulle kuin ystävä. Ihana anoppi lie harvinaisempaa kuin pääpotin voitto lotosta. :)

ikkunanpesutekniikkaa tai luudun heiluttamiseen liittyvää nivelten liikuttelua.

2,5 vuotta tyypin kanssa, jonka äiti piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Ihana ihminen, jolla ei ollut omia tyttäriä ja siksi hän kohteli meitä miniäkokelaita todella hienosti. Sitten olin 12 vuotta suhteessa miehen kanssa, jonka äidille olin uskottu ja ystävä ja koko perheelle pidetty perheenjäsen. Hänellä oli myös kaksi omaa tytärtä. Sitten tapasin elämäni miehen, jonka kanssa olen ollut 10 vuotta yhdessä ja yhdeksän niistä naimisissa. Anoppi on sanalla sanoen painajainen, mutta asuu onneksi kaukana. En ymmärrä kuinka sellaisesta eukosta on voinut syntyä noin ihana mies. Mies ei ennen minua pitänyt juurikaan yhteyttä kotiinsa, mutta minä tyttö en uskonut puhetta vaan vaadin että olemme tekemisissä. Vuosien varrella opin, että olin totaalisen väärässä. Toisinaan taas haaveilen, että olisinpa voinut yhdistää jomman kumman anoppikokelaan tähän mieheen.

Onnea sinulle!

Nimimerkillä kateellinen

Anoppi on parhaimpia ystäviäni. Oikein mukava ihminen. Onpa tullut minunkin saunottua hänen kanssaan useammankin kerran pitkän kaavan mukaan.

Tosin viiniä emme enää yhdessä juo, emmekä saunokaan, sillä anoppi on jo 85-vuotias ja fyysisesti jo melkoisen heikko.

Puhelimessa puhumme välillä tuntikausia. Uskon, että suhteemme on meille molemmille hyvä :)

Olen onnekas.

myös mukava anoppi. Erittäin hyvin tulemme juttuun.