Lue keskustelun säännöt.
otatteko vastaan "almuja" ystäviltänne ?
30.03.2010 |
Mun oikein hyvä ystäväni tuli käymään tänään. Oli Helsingissä koulutuksessa ja otti eilen yhteyttä, kysyi ollaanko kotona ja ilmoitti että vois poiketa kylään koulutuksen jälkeen.
Ilmoitti pari h ennen tuloa menevät nyt syömään, joku yhteisö tarjoaa, lupasin keittaa kahvit.
Mä nähtävästi olen hänelle liikaa valittanut omasta tilanteestani. Kahden lapsen kanssa kotiäitinä, tulot järkyttävän pienet. Lapset ovat tähän mennessä saaneet vaatteet hyvin pitkälti lahjoituksina, eli menot ovat pienet. Nyt tämä kotona olo näkyy arjessa. Mulla on kaikki loppu. Ennen käytin paljon rahaa ulkonäköön, nyt olen lähes tulkoon käyttänyt kaikki varastot tyhjiksi. Löysin jemmasta aurinkovoidetta, jota voi purkin mukaan käyttää kosteusvoiteena, joten käytän nyt sitä. Kaikki sukat ovat moneen kertaa paikatut, hiuslakka vetelee viimeisiä jne.
Mä EN valita. Olen vaan kertonut, kun hän on kysynyt mitä olen tänään tehnyt, olen sanonut etsin netistä kotitekoisia naamio-ohjeita kun kasvonaamio nyt loppui ja päätin säästää rahaa, tai olen sanonut parsin tänään monet sukkani, kun ajattelin säästää luontoa ja käyttää nämä loppuun.
No, hän tuli meille lentolaukkunsa kanssa.
Pyyteli kovasti anteeksi etukäteen ja sanoi kun nämä on hänelle ylimääräisiä ja tiedän että mä voisin näitä käyttää. Siellä oli ehkä n 30 paria käytettyjä sukkia. Valitti kun ne on väärän värisiä ja ei enää silmää miellytä, pari pulloa hiuslakkaa, hänellä on lyhyet hiukset ja mulla pitkät, hänelle lakassa on liikaa tukea. Hajuvesiä oli pari, ei tykkää tuoksusta. Ilmoitti on heittämässä kaikki nämä roskiin ja olisi oikein iloinen jos mä voisin ottaa ne ja ottaisin käyttöön. Olin ekaks tosi, tosi iloinen ja olinkin koko vierailun ajan. Miehelle en todellakaan kehtaa mitään sanoa ja lapsien jutuista ei kukaan saa mitään selvää ja myöskään mieheni ei esim sukkiani tunne niin että tajuaisi nyt on ystävän sukat tänne eksyneet.
Olen tässä jo muutaman tunnin miettinyt olenko valittanut köyhyydestäni ja olen sitä mieltä että en. Koska me emme ole köyhiä, mutta pienien tulojen takia en ole enää vuosiin ostanut itselleni juuri mitään, en edes just tätä sukkaparia.
Ihanaa että nyt voi seuraavan pesun jälkeen heittää sukat, jotka on parsittu yli 10 krt roskiin tai voi kaupungille mennessä käyttää hiuslakkaa, joka pysyy jne, mutta jotenkin tuntuu että otin vastaan köyhänapua. Mies sais oikeesti kohtauksen, jos kuulis tästä.
Kommentit (16)
Kuten muutkin sanovat, kaverisi teki kivasti ja pääsi lisäksi ylimääräisistään eroon . Käytä kaikki hyvällä mielin, teet ekoteon plus saat omaan elämääsi vähän mukavuutta. Ja sitten kun on itsellä varaa, autat taas jotain toista.
Minusta olet fiksu, kun pidät tilillä sitä satasta ja jätät jopa ne sukat ostamatta, kunnes on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ainakin harmittaa heittää joskus jokseenkin käyttökelpoista tavaraa pois, ja olisin hirmu ilahtunut, jos jollakin olisi niille vielä käyttöä. Just heitin pois yhden paidan. Oli vähän nyppyyntynyt ja tuli pieni, mutta helposti korjattava vika, mutta heitin pois, kun en jaksanut alkaa korjaamaan ja piti kaappia joka tapauksessa vähän tyhjentää.
Pikkuvikaista on turha viedä edes UFF:lle, vaikka korjaamiseen ei menisi kuin pari minuuttia. Jos jollakin kelpaisivat tuollaiset, se olisi mielestäni hienoa eikä ollenkaan noloa.
Ja itsekin otan vastaan tavaraa kavereilta ja sukulaisilta, kun ovat heittämässä pois itselleen tarpeetonta.
Meidän n 20 v hyvin palvellut vedenkeitin viime kesänä päätti lopettaa virran katkaisun kun vesi kiehuu. Keiton toimii muuten hyvin, joten käytän sitä kunnes keitin ei enää toimi.
Kotiäitinä olen kuullut ihmetystä tästä monelta, milloin keitin on hengenvaarallinen jne. Mua vika ei haittaa, olenhan aina keittiössä keitintä käyttäessä. Tästä on seurannut se että nyt ihmiset ovat tuoneet meille vanhoja keittimiään, kun ovat ostaneet nopeammat tai kauniimmat itselle. Mulla keitin on esillä vaan kun käytän, joten ulkonäkö ei haittaa.
Harvalla ihmisellä sitä seitsämää keitintä kotona on. Joo, huvittavaahan tämä on. Onneksi kaapeissa on tilaa.
Kyllä apua saa ottaa vastaan. Ja jos sulla ei oo varaa uusiin sukkiin, niin taidat olla köyhä.
Ihana ystävä sinulla. Eikös tuo ole vähän niinkuin win-win -tilanne. Ystäväsi pääsi tarpeettomista eroon ja sinä sait uusia vanhoja kamoja.
Mun ystäväpiirissä tavarat ja vaatteet kiertävät tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan, eikä kukaan pidä sitä mitenkään almujen antamisena/ottamisena. Ehkei ystäväsikään perimmäinen tarkoitus kuitenkaan ollut köyhäinavun antaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä otan mielelläni vastaan mitä annetaan, ja yritän ajatella että kiva että joku minustakin välittää ja miettii mun hyvinvointia. Kaveri tuo joskus sukulaisensa vanhoja vaatteita, jotka on mulle sopivia ja joista tykkään, ja itse olen myös pistänyt kiertoon omia vaatteitani. Viimeksi lainasin lapsen juhlavaatteet naapurilta, kun kaverin häihin meni niin tolkuttomasti rahaa että senttiäkään enempää en ois voinut enää mihinkään investoida.
Nykyään olen tosi iloinen esimerkiksi vanhoista vaatteista joissa hyvä ja nätti kangas. Leikkaan niistä kaavat taaperon housuihin ja puseroon yms - kun tekee ne huolellisesti muodikkaiden kaavojen mukaan ja pistää jonkun yksityiskohdan, niin kukaan ei edes tiedä että mä olen tehnyt ne itse.
Meillä varojen vähyys riippuu aina niin työsuhdanteista, koska olemme molemmat pätkätöissä. Jos jompi kumpi jää työttömäksi ja saa odotella ekaa päivärahaa ikuisuuden, ja toisellekin tulee joku katko ansiotuloihin, niin siinä ollaan ihan säästöjen varassa. Silloin mietitään tarkkaan mitä tehdään. Sitten kun molemmat on töissä, on tilanne aina parempi, mut silloinkin eletään tarkasti tulojen mukaan. Mä kuitenkin mielelläni autan aina muita jos pystyn, se on jotenkin niin olennainen osa tätä ihmisenä olemista!
Kyllä apua saa ottaa vastaan. Ja jos sulla ei oo varaa uusiin sukkiin, niin taidat olla köyhä.
on varaa uusiin sukkiin, mä vaan jotenkin olen tottunut tähän etten osta mitään ja sitten huomaan että jotain sukkaparia olen paikannut 10 krt.
Jokainen joka on ikinä paikannut tavallisia sukkia, tietää ettei siitä juurikaan apua ole, kestää seuraavaan pesuun ja taas paikataan.
No, tilillä on rahaa reilu 100 euroa. Jos välttämättä haluaisin, kyllä tolla rahalla saisin ostettua paljon ns tarpeellista. Mutta tämä on tällä hetkellä mun tapa. En edes ymmärrä hävetä sitä, paitsi nyt almujen saamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nyky-yhteiskunnassa todella kummallista. En ole kuulluut itseasiassa kenestäkään joka sellaista tekisi.
Ehkä sinusta on kasvanut sairaalloisen saita?
Hieno homma teille molemmille; toinen pääsi turhista tavaroistaan ja sinä sait tavaroita mitä tarvitset. Juuri näinhän nämä asiat pitäisi mennä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi moni heittää oikeesti hyvää tavaraa roskiin ja se on surullista. Ihana kun ystäväsi löysi tavaroilleen uuden kodin:) Ole iloinen, että sinulla on tuollainen ystävä. Ja ajattele, että joskus sitten kun olet taas työelämässä niin voit jotenkin jotakin kautta ilahduttaa vastaavasti jotakuta muuta joka kaipaisi ehkä vähän apua arkeen ja jaksamiseen.
on nyky-yhteiskunnassa todella kummallista. En ole kuulluut itseasiassa kenestäkään joka sellaista tekisi.
Ehkä sinusta on kasvanut sairaalloisen saita?
jotka korjaavat kaiken. Lapsia käy kylässä, sukat, hanskat parsittu, uimahallissa näkyy joka kerta ihmisiä pukuhuoneessa, joilla on rikki sukkahousut, t-paidassa reikä sekä paljon paikattuja.
kyllä, olen tarkka ja ajattelen itseäni perheessämme viimeisenä. Siinä vaiheessa kun kävisin dyykkaamassa ja hakemassa leipäjonosta ruokaa, pitäisin saitana. No, lauantaina kun pesen vaatteita, sukat joissa on reikä lähtevät roskiin
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos meille tarpeettomaksi jäänyt ilahduttaa toista. Mieluiten mä annan kaverille kun lykkään jonnekin kierrätykseen tai pahimmassa tapauksessa roskiin.
Minusta tavaroiden siirto uuteen käyttöön on ihan parasta luonnonsuojelua. Ostan itsekin mielelläni hyväkuntoisia asioita käytettynä.
Meillä on tällä hetkellä ongelma siitä kenelle kehtaisi antaa ison kasan miehelle suuriksi jääneitä vaatteita. (-30kg) Ajattelin olla rohkea ja tarjota niitä ystäväpiirimme isokokoisille miehille. Vaatteet kun on osa vain kerran pari pidettyjä eikä kovin vanhoja (n.2v.) Enkä aio siitä kokea huonoa omatuntoa... :)
Jos siis jo lasten vaatteet on lahjoituksina saatuja niin mikä tässä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka tiesi menevän tarpeeseen. Selityksethän olivat selkeästi kohteliaita tekosyitä. :)
Itse tunnet ystäväsi parhaiten. Jos koet, että hän ihan vilpittömästi halusi ilahduttaa sinua, niin nauti lahjasta hyvillä mielin. :) Maksat sitten toisella kertaa takaisin - tavalla tai toisella, vaikka kakun leipomalla.
Se tuppaa vaihtotalous olemaan sellaista johon verokarhun pitkät kynnet eivät useinkaan ylety.
Kaikesta muusta menee siivu muihin taskuihin.
Jos joku tarvitsee ja toisella on liikaa, niin mikä siinä on ongelma?
Tuo on mukavasti ajateltu ystävältä ja aidosta halusta on sen varmasti tehnyt, ilahduttaakseen, ei säälistä. Varsinkin kun kuulostat ihmiseltä joka ei kerjää tai hyväksikäytä vaan kertoo "köyhyydestä" sillä hetkellä osana elämäänsä ja omaa elämäänsä jakaakseen. Kun vielä kyse hyvästä ystävästä niin ei kannata edes ajatella hyväntekeväisyytenä, varmasti ystäväsi sai hyvän mielen antamisesta, nauti ja opi myös ottamaan vastaan :) Ei sinulla ole mitään hävettävää!