Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ojasta aallikkoon!
30.03.2010 |
Onpas kevyt olo näin kevään tullen,karistin elämästäni turhat paineet ja heitin kymmenenvuotiselle uralle hyvästit.Eipä tarvitse enää aamuisin laittaa kelloa soimaan,ei nutturaa kammata,eikä myöskään peiliin niinkään vilkuilla.Samalla löysin sisäisen minäni,rakastuin samaan sukupuoleen olevaan tummaan kaunottareen,nyt yhdessä kuljemme kohti kesää,olemme vapaita kuin taivaan linnut,kukaan ei meitä voi omistaa,ei työt eikä mitkään erinäiset tahot,joilla on taipumuksia yrittää saada ihmisistä mitään sanomattomia keskivertokansalaisia.
Kommentit (3)
Minä taas elän pikkulapsielämää pääkaupunkiseudulla lähiössä. Joka päivä samaa: lapset päivähoitoon ja itse töihin. Ärsyttää! Ja äijä aina töissä tai kavereitten kans jossain. Ei voi kun haaveilla matkoista ja rennosta kesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tässä elää itselleen/lapsillensa,on jokaisen joskus hyvä muistaa kysyä,mitä minä itse haluan,vai elänkö niin kuin muut haluavat minun elävän??Suvun painostus,narsistinen kumppani?
Alue: Aihe vapaa
Itsellä sama tilanne! Kertakaikkisesti alkoi tympiä jokapäiväinen raataminen! 20 vuotta samassa yrityksessä, hyvässä asemassa, hyvällä palkalla.
Otin ja irtisanoin itseni ja olen vapaa kuin taivaan lintu!
Kesä tulossa ja innolla sitä odotan. Tätä tarkoitusta varten olen ostanut landelta kartanon itselleni. Aion linnottautua sinne koko kesäksi ystäväni kanssa.
Tiedossa oleilua, auringonottoa, rentoa grillailua, hyvää juomaa jne.
Mikään ei voita tätä fiilistä!
Onneksi on säästöjä ja voi todellakin toteuttaa itseään!
Pariisi ja Rooma vielä ennen kesää ja tästä se elämä lähtee!