Onko kokemusta vauvan vierastamisesta,

Meidän esikoinen alkoi vierastaa n. kahden kuukauden iässä (vähän alle). Itki jos isoäiti otti lapsen syliinsä tai vaihtoi vaippaa. Itki jos vähän vieraampi katsoi vähän pitempään lasta kohti. Itki ja itki, tottui kyllä pidemmän totuttelun jälkeen lähes kaikkiin. Mutta oli ehkä hiukan rasittavaa vahtia, ettei tule keljuja tilanteita. Kun se on sille vierastettavallekin keljua, kun saa vauvan itkemään.



Pahin vaihe kesti meillä n. 6kk. Kahdeksan kuukauden iässä alkoi osoittaa merkkejä rauhoittumisesta. Lapsi tottui nopeammin vieraisiin, uskalsi lähteä touhuamaan omiaan kyläpaikassa vain puolen tunnin totuttelun jälkeen jne.



Sanotaan, että vierastava vauva on älykäs. Tunnistaa hoitajansa (äitinsä, isänsä, lähipiirinsä). Mutta olihan se rasittavaakin. Muistan esim. kuinka nelikuukautisneuvolasssa lääkäri ärähti, että anna sille tutti, ku se itkee noin kovasti. Mitäpä minä tuttia antamaan, lapsi vierasti kiireistä lääkäriä eikä lapsi edes syönyt tuttia.



Naapurin rouva "tiesi" vauvan vierastamisen johtuvan siitä, etten käynyt hänen kanssaa missään. Samainen naapuri vähän myöhemmin moitti, että riepotan vauvaa liikaa kyläpaikoissa, siksi se huutaa... :D



Ajan kanssa meni ohi, puoli vuotta pahin aika. Vuoden siitä vierasti tosi paljon. Pari vuotiaana alkoi helpottaa. Siihen asti vieraat tilanteet ahdistivat lasta paljon. Emme esim. jättäneet ikinä vieraammalle sukulaiselle hoitoonkaan lasta, ennen kuin varmasti oltiin tutustuttu. Esim. omat vanhempani asuvat kaukana, joten sinne ku mentiin, eka päivä tutusteltiin taas uudestaan.