Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitien synttärit
28.03.2010 |
MIten perheissänne juhlitaan teidän äitien synttäreitä, erityisesti niissä perheissä, joissa lapset ovat alle kouluikäisiä?
Miten miehenne huomioi syntymäpäivänne?
Saatteko onnentoivotuksia, kortin, kukkia, lahjan?
Tai palvelualttiimman miehen, mitä normaalisti?
Muistuttaako mies lapsia kortin tekemisestä?
Minulla oli synttärit eilen. Aamulla mies kehoitti lasta onnittelemaan, hän ei onnitellut. Kukkia, korttia, lahjaa tai edes kaupan pakastekakkua. Itse olen kasvattanut lapseni siihen, että syntymäpäivät huomioidaan ja lapsi (5v) omasta aloitteestaan aamulla halusi piirtää minulle kortin. Mies ei siis suinkaan tätä ehdottanut, edes aamulla. Aamupalaa en luonnollisestikaan saanut sänkyyn eikä meillä juuri mitään erikoista olisi ollutkaan.
Illalla ehdotin leffan katsomista, mutta mies halusi katsoa jalkapalloa (jota vihaan ja jonka mies kyllä tietää. Hän katsoo sitä todella paljon jo valmiiksi!) Lapsi oli koko päivän ihmetellyt synttärikakun puuttumista joten lopulta leivoin sellaisen itselleni illalla. MIeheni ei suostunut osallistumaan, sillä telkkarista tuli jalkapalloa.
Koko päivän oli NIIN kurja olo. Kävimme kyllä päivällä syömässä ja taidenäyttelssä, koska päätin itse, että nyt tehdäänm näin (pelkäsin tunnelman romahtavan kokonaan! Taidenäyttelyyn mies tuli hyvin vastahakoisena ja teki tiettäväksi, ettei halua olla yhtään kauempaa, kulki minun ja lapsen edellä...
kaupassa mies sitten osti pienen sydänsuklaarasian minulle, koska olin kauppamatkalla sanonut, etten koskaan enää halua yhtään synttäriä, jolloin en saa edes kukkia. Eli suklaa oli huonon omantunnon ja minun rauhoittelemistani.
Illalla harrastimme seksiä. Olen monta kertaa sanonut, etten saa yhdynnästä mitään irti ilman esileikkiä. Kun sitä pyysin, mies suuttui. Lopulta sain panon, jonka aikana en ehtinyt yhtään lämpenemään. Mies yritti hieroa minulle orgasmia yhdynnän jälkeen, mutta koska en heti lauennut (oli niin huonot fiilikset, että oli vaikea päästä tunnelmaan), kyllästyi koko hommaan. Sanoi käväisevänsä alakerrassa ja unohtui sohvalle nukkumaan. Nukuinkin siis vielä yksin.
Vihjasin syntymäpäivästäni etukäteen jo viikolla useampaan otteeseen, samoin toiveistani sen suhteen. Samoin edellisenä päivänä.
Onnittelut, kukat mieheltä ja kortti, jossa mies olisi lasta auttanut ja mahdollisesti pakastekakku olisivat riittäneet.
Yksi ikävimpiä syntymäpäiviäni ikinä. Tänään mies sanoi, että ensi vuoden syntymäpäivästäni tulee ihan samanlainen, sillä ei hän osaa. Ja sanoi tämän vihaisesti, vaadin häneltä ilmeisesti liikaa. Kaikki muut saavat perheessämme ja suvussamme lahjoja, lapsen tekemän kortin, kukkia jne. Mieheni on melko laiska noin niinkuin yleensäkin, joten tuli vain sellainen olo, etten sitten vaan ollut sen arvoinen. Odotukseni eivät todellakaan korkealla olleet. Naistenpäivänä sanoin miehelleni (joka suorasukaisista toivomuksistani huolimatta jätti naistenpäiväkukkakimpunkin kauppaan (on duunissa kukkakaupan vieressä), että ethän sitten unohda syntymäpäiväkukitusta.
Niin paska olo vieläkin .
Koko päivänä ei pyytänyt anteeksi. Eikä nyt aamullakaan.
Kommentit (30)
mutta minä ainakin mieluummin jo lähtökohtaisesti valitsen rinnalleni miehen, jolla EI MENE MINUN PUHEENI, TOIVEENI JA TARPEENI TOISESTA KORVASTA SISÄÄN JA TOISESTA ULOS!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mä en vaan osaa". Tämä sama selitys on käytössä edelleen, vaikka olen viimeiset kaksi vuotta jokaisena äitienpäivänä, syntymäpäivänä, jouluna, naistenpäivänä ja vaikka minä kissanristiäisinä hyvin suoraan kertonut, mitä haluan - että ko. päivä muistetaan, minua onnitellaan, ja saan yhden ruusun. Kaikki kortit, kakut sun muut olisi sitten extraa.
No mutta, arvatkaa mitä? Mun mieheni ei osaa edes ruusua ostaa. Hän itse ei koe mitään juhlapyhiä järin tärkeiksi, on kuulemma ihan sama vaikka hänen synttärinsä tms. jätettäisiin kokonaan juhlimatta, ja tästä syystä hän ei kuulemma mitenkään pysty eikä kykene ymmärtämään, että mulle on tärkeää, että muistetaan nämä päivät. Olen sen sanonut hänelle joka ainoiden juhlien yhteydessä, ja joka kerta mies sanoo, että joo, ens kerralla hän muistaa - muttei muista kuitenkaan.
Minusta se on ihan täyttä paskapuhetta tuo ettei muka osaa. Hemmetti soikoon, kaverilla on kaksi kuulevaa korvaa ja ihan ikiomat aivot, eikä se nyt oikeasti ole niin hemmetin vaikeaa käydä kauppareissulla ostamassa se yksi ruusu. Hän ei vaan viitsi, ja ainakin mun mieheni kohdalla varmasti kaksi suurinta syytä ovat ne, että a) tämmöisiin juhlamuistamisiin joutuu käyttämään aikaa, ja b) niihin kuluu myös rahaa. Minä en ole tälle miehelle niin tärkeä, että hän viitsisi tuhlata kallisarvoisia minuuttejaan ja rahojaan siihen, että minulle tulisi hyvä mieli. No, kummasti se on seksiä ruinaamassa, mutta ei muakaan enää huvita tuhlata kallisarvoisia minuuttejani ja energiaani tuommoisen urpon jyystämiseen.
Kannattaisko vaihtaa tai olla ilman, jos tuo on suhtautuminen omaan mieheen?
Tuo urpo on kuitenkin lapsilleen hyvä isä, ja osallistuu arjen jakamiseen suhteellisen hyvin. Mä olen kotiäiti, ja mun tukiverkostoni rajoittuvat toistaiseksi mieheen ja muutamaan läheiseen ystävään, ja koska lapset ovat pieniä, ei mulla ole mielenkiintoa romahtaa mihinkään yksinäisyyden ja määrättömän työorjuuden kuiluun eron myötä. Parin vuoden päästä lapset ovat isompia, silloin mä lähden. Uutta en ota, samanlaisia urpoja ne kuitenkin on kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ovat myös niitä samoja, jotka olettavat vaimonsa tekevän kotityöt ja itse pelaavat pleikkaa/raapivat muniaan%katsovat telkkaria...
Nämä ovat varmasti niitä samoja perheitä, joissa äiti marttyyrina tekee kaiken (mutku se mies on noin muuten niinku niin ihana ha sit kans niinku hyvä isä) ja mies elää kuin hotellissa.
NYT JUMALAUTA ITSEKUNNIOITUSTA KEHIIN! Jos teistä heti näkyy päälle, ettette tunne ansaitsevanne parempaa kohtelua, ette sitä myöskään mistään saa. Silloin ei mies parane edes vaihtamalla, jos kuitenkin aina antaa sen toisen polkea itsensä jalkoihinsa ja odottaa koirana hyväksyntää siellä lattiantasossa.
Opetelkaa ensinnäkin sanomaan tiukasti "ei". Kaikkien ei tarvitse tykätä teistä, eikä ole teidän vastuullanne tehdä muista onnellisia omalla kustannuksellanne. Sitten opettelette kunnioittamaan omia toiveitanne ihan yhtä paljon kuin sen miehenne ja lastennekin. Siitä on hyvä aloittaa.
Herne meni sen verran syvälle, viesti karkasi ennen oikolukua.
Tsemppiä naiset! Älkää suostuko paskaan kohteluun. KUKANN ei ansaitse sellaista. Ruvetkaa vain käyttäytymään itsevarmemmin (vaikka ette ensin tuntisikaan oloanne mitenkään itsevarmoiksi)ja pitäkää huolta itsestänne. Siinä se terve itsekunnioitus alkaa pikku hiljaa syntymään, vaikka aloittaisitte teeskentelemällä ensin.
Kun kunnioitatte itseänne, sen vaistoaa jokainen teidän kanssanne tekemisissä oleva ihminen ja saatte silloin myös kunnioitusta muilta. Paska kohtelu loppuu kuin seinään, kun ette vaan enää yksinkertaisesti sulata sellaista keltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitsemisestahan tässä onkin kyse, ja kompromisseista.
Itse pystyn elämään miehen kanssa, jolle joudun antamaan listan toivelahjoista ennen syntymäpäivää. Kun muuten koen parisuhteemme hyväksi. Miehessäni on paljon hyviä puolia, ja sitten niitä, joiden kanssa on opittava elämään. Samoin kuin itsessäni. Tiedän tasan tarkkaan, mitkä asiat minussa ovat sellaisia, että mieheni joutuu kiristelemään hampaitaan. Joitakin asioita olen pyrkinyt muuttamaan, ja toiset ovat sellaisia, että niissä en muutu.
En koe lahjojen saamista tärkeimmäksi asiaksi. Esim. se, että väsymyksestäni johtuen mies herää lasten kanssa pääsääntöisesti joka aamu, ja itse saan nukkua, kunnes mies lähtee töihin, on sellainen asia, joka minulle arjessa merkitsee todella paljon. Luovuttamattomia asioita on esim. uskollisuus, siitä asiasta en tingi. Tärkeä asia on myös se, millä sijalla lapset ovat miehelle. Itse en katsoisi rinnallani miestä, joka ei osallistu täysipainoisesti lasten kasvattamiseen.
Mutta siis, jokainen valitsee elämänsä, ja asiat, joiden kanssa pystyy elämään onnellisena. Ja jos jokin asia parisuhteessa on niin suuri, että sen kanssa ei pysty elämään, niin vaihtoehtoja on olemassa. Tärkeintä kai on, että pystyy olemaan onnellinen ja tyytyväinen. Mutta se on taas sitten asia, joka lähtee jokaisesta itsestään. Kukaan toinen ei voi sitä tehdä.
23
mutta minä ainakin mieluummin jo lähtökohtaisesti valitsen rinnalleni miehen, jolla EI MENE MINUN PUHEENI, TOIVEENI JA TARPEENI TOISESTA KORVASTA SISÄÄN JA TOISESTA ULOS!
Johtunee aika paljon siitä, että kuopuksen synttäreitä tulee aina juhlittua samaan aikaan (samoin kun esikoisen miehen synttäreiden aikaan).
Mies muistaa minua lahjalla, jonka olen yleensä itse jo etukäteen toivonut.
Ei kakkua tai muuta. En odota mieheltäni muuta kuin sen lahjan. Hän tietää, että jos hän ei lahjo minua, minä en häntä hänen syntymäpäivänään.
Alue: Aihe vapaa
Siis ihan sama, vaikka olisi miehen kanssa samanlainen huumorintaju yms., minä en elämääni jakaisi ihmisen kanssa, joka ei huomioi minun toiveitani ja tarpeitani - edes syntymäpäivänäni!
Kuka tahansa osaa hakea sen ruusupuskan kaupasta, jos kerran tietää, että se olisi kumppanille tärkeää ja mieluista. Eikä tarvitse olla taiteen ystävä, että voi kumppanin syntymäpäivänä hänen mielikseen käväistä tämän kanssa taidenäyttelyssä ilman asenneilmausta.
En minäkään jaa kaikkia mieheni kiinnostuksenkohteita, mutta pyrin silti välillä tekemään hänen kanssaan niitäkin asioita, joista en itse ole niin kovin kiinnostunut: huomioimaan siis hänet ja hänen kiinnostuksenkohteensa. Luontevaa sellainen toiminta on nimenomaan hänen merkkipäivänään...Olin esimerkiksi mieheni syntymäpäivänä yhtenä vuonna katsomassa golf-kilpailua (golf on miehen rakas harrastus, itse en ole siitä kiinnostunut), koska mies toivoi tätä toimintaa syntymäpäivälleen.
Jos on pakko esittää ikävää asennetta, eikä viitsi yksiä munkkeja lähikaupasta hakea rakkaansa merkkipäivää juhlistaakseen, kertoo se minusta vain ja ainostaan välinpitämättömyydestä ja epäarvostuksesta! Ei tarvitse olla siis itse suuntautunut tietynlaiseen toimintaan (esim. arvostaa itse syntymäpäivien viettoa), jotta voi huomioida sen, että toinen on, ja että se olisi toiselle tärkeää.