Mitä vikaa on kympin tytöissä?

Kyllä, lääkiskin olisi ollut mulle ihan oikea paikka, mutta en jaksanut päntätä sinne kuten eräät muut kympin tytöt, jotka aloittivat lukemisen jo lukion ekalla! Kävin pääsykokeissakin katsomassa ja totesin, että tehtävät eivät mitään mahdottomia olleet, mutta sitten päädyin kulkemaan toista tietä. Oikeastaan pelkäsin sitä, että alkaisin lukea samaan malliin ja menettäisin järkeni siinä sivussa.



No, mutta yksi muisto piti kertoa lukioajoilta kun kateudesta oli puhe. Psykologian tunneilla vieressäni istui tyttö, joka kirjaimellisesti "PINGOTTI." Kaikki kympinkään tytöt eivät todellakaan pingota, eroa voi olla huomattavasti ja paljon myös opiskelutekniikoissa. Monet kasin tytöt sitävastoin saattavat pingottaa huomattavan paljon ja pettyä silti tuloksiin. Minua alkoi ahdistaa tämän tytön seura, kun joka kokeen jälkeen tuli vertailemaan numeroita ja yhden kerran häneltä meni sitten ne hermotkin, kun minun paperissa oli joku 10- ja hänellä 8+. Itse en numeroistani ikinä mainostellut yhtään mitään. Hän kyseli lukemisistani ja kertoi itse lukevansa päivät yöt läpeensä ja ihmetteli, kuinka minä voin saada parempia numeroita kokeista, että se ei ole oikein...



Yhden kerran psykan opettaja teki meille muistitestin ja kun tuloksia käytiin läpi, koin erään herätyksen oppimisasioissa. Olin muistanut kaikki listalla olleet 30 sanaa. Vieressäni istuva oli muistanut jotain 8. Ero tuli siinä, että hän alkoi opetella listaa alusta lähtien ulkoa ja tankkasi ja tankkasi, minä hoksasin tehtävän aiheuttaman alkujärkytyksen jälkeen että logiikka oli hyvin yksinkertainen, sanat oli helposti jaettavissa viiteen kuuden sanan ryhmään jotka ehdin opetella annetun minuuttimäärän aikana helposti ulkoa. Eli TÄSSÄ TULEE ERO: opiskelutekniikassa. Tietoa voi tankata päähänsä hyvin eri menetelmillä. Itse en ole koskaan voinut sietää ulkoa opettelemista, siksi esim. kielten kanssa sanojen tankkaaminen on minulle tuskaa, sen sijaan rakenteet ymmärrän ja opin helposti.



No, minusta tuli joidenkin mutkien kautta opettaja. Sitähän ei tiedä, olenko koko työelämäni ajan opettaja, mutta ainakin pidän työstäni ja teen sitä täydellä sydämellä. Se nyt on aivan selvää, etteivät kaikki voi saada kymppiä joka aineesta. Oppimisvaikeuksiin pyrin puuttumaan hyvin ajoissa, vaikka kyseessä olisi vain tilapäinen jälkeen jääminen, ettei se pääse kertaantumaan jatkossa. Voisin kyllä kuvitella tekeväni jotain muutakin ja montaa "hanttihommaakin" olen ehtinyt kokeilla. Omia lapsia minulla on kolme. Avioliitossa olen huomannut miehen täydentävän minun ajatteluani, omaavan toisenlaista lahjakkuutta kuin omani, mikä on erittäin hyödyllistä meille kummallekin kun asioihin saa toisenlaisenkin mielipiteen.

Kaikki ovat hienosti menestyneet elämässään. Kaikki ovat vähintään maistereita, monet tohtoreita, kaikki ovat naimisissa (monet toisen kuuden laudaturin ylioppilaan kanssa, kuten minä ja miehenikin), kaikilla vakituinen hyvä työpaikka hyvällä palkalla. Ja moni pärjää hienosti yrityselämässäkin.



Valitettavasti teidän kateellisten täytyy nyt vaan sietää, että ei meillä oikeasti niin kamalan huonosti mene.

kympin tytöt olivat niitä perseennuolijoita ja niitä, jotka kyllä olivat ahkeria (kun vanhemmat pakottivat), mutta eivät oikeasti tajunneet paljoakaan... Myöhemmin tällaisille tulee ongelmia, kun pitäisi ostakin jotain.

Kuinka joku voi kirjoittaa toisten suorituksista noin ilkeästi ja alentuvasti. Ne kympin tytöt oli lahjakkaampia/parempia koulussa ja ihan turha sitä on jälkikäteen mitenkään latistaa. Miksi ihmeessä toisten osaaminen ja saavutukset pitää nollata?

Ja tuo käsitys pinkoilusta on ihan myös valetta. Itse olin "kympin tyttö" ja niin oli kaverinikin ja meistä kumpikaan ei tehnyt kouluaikana yhtään mitään. Ei tosiaan luettu läksyjä koskaan, kokeisiin viimeisenä iltana kello kymmenen ja tärkeintä

elämässä oli teini-iässä pojat ja viikonlopun pippalointi. Ongelma on musta pikemminkin se, että tuollaisessa oppii laiskaksi toisin kuin keskitason oppilaat ja se saattaa aiheuttaa ongelmia yliopistossa, kun pelkillä lahjoilla ei enää saakaan kaikista kokeista täysiä.

"tyttönä" täytyy sanoa, että ne parhaimmat arvosanat saaneet tytöt eivät koskaan olleet niitä erityisen älykkäitä tai lahjakkaita vaan oikeasti ihan hirveän tylsiä suorittajia joiden aika kului nenä kiinni kirjassa ja jotka eivät koskaan osanneet ottaa rennosti ja pitää vain hauskaa. Sitten ne jossain vaiheessa uupuivat ja lopettivat himo-opiskelun ja tässä vaiheessa ne keskinkertaiset, hyvällä ällillä varustetut tytöt mennä puksuttivat ohi ja vielä pidemmälle koska osasivat ottaa myös rennosti.

molemmat saavat kokeista aina kymppejä. Mutta tällä bestiksellä paljon parempi todistus. Toinen tyttö, joka taivaanrannanmaalari ja poikatyttö ei saa kymppejä todistukseen. Kuitenkin viimeistään yo-kirjoituksissa molemmat saavat ne 6 ällää.

mutta tutkittu tosiasia on, että koulujärjestelmä palkitsee tyttöjä kiltteydestä ja mukautumisesta, ei oman ajattelun kehittämisestä. Siksi minä uskon enemmän kasin ja ysin tyttöihin :)

Todella monilla tuntuu olevan kympin tytöistä hissukka-mielikuva. Itse en ole tällaisia hissukoita kohdannut, vaan kaikki tuntemani kympin tytöt ovat olleet ulospäinsuuntautuneita, älykkäitä ja sosiaalisestikin taitavia. Itse kävin kauppakorkeakoulun ja olen työelämässä erittäin hyvin menestynyt ja pitkälle päässyt. Aika moni tuntemani kympin tyttö on lukenut itsensä diplomi-insinööriksi.



Minulle koulunkäynti oli todella helppoa, enkä todellakaan ollut nenä kiinni koulukirjoissa. Sen sijaan luin kaikkea muuta aiheesta ja aiheen vierestä niin paljon kuin pystyin. En näe koulumenestyksessä mitään pahaa enkä todellakaan allekirjoita sitä, etteikö kympin tytöillä olisi omia mielipiteitä. Lukiossa meillä oli loistavat väittelyt opettajien ja kympin tyttöjen kesken milloin mistäkin asiasta.

ja "oikeissa töissä" paljon, paljon paremmin kuin ne kutosen ja seiskan, ehkä kasinkin oppilaat. Mukautuminen koulun sääntöihin ja palkitsemisjärjestelmäänhän tarkoittaa, että on kykenevä toimimaan tarkoituksenmukaisesti ympäristön arvostusten mukaisesti ja on joustava ja mukautuva. Se saattaa merkitä myös kykyä itsehillintään sekä siirtämään omia toissijaisia tarpeita tulevaisuuteen ja keskittymään siihen, mikä on sillä hetkellä tärkeintä (opiskelu vs. "viihtyminen").



Kyllä lähes kaikki tuntemani erinomaisesti koulussa pärjänneet ihmiset ovat pärjänneet myös myöhemminkin hyvin. Heikoista oppilaista suurin osa tulee pärjäämään heikosti myöhemminkin, ehkä joskus joku Hjallis Harkimo nousee "mudasta", mutta kyllä valtaosalla syrjäytymiskehitys jatkuu ja syvenee. Keskitasoisista oppilaista tulee usein muutenkin tavanomaisia ja keskitasoisia (missä ei mielestäni ole mitään vikaa, suurin osa ihmisistähän ovat tällaisia eikä tarvitsekaan olla mitään muuta), joistakin sen alle ja jotkut pärjäävät elämässä erinomaisesti, riippuen lahjakkuudesta ja "aikuistumisesta". Huonot tai keskinkertaiset numerot todistuksessa eivät myöskään takaa sosiaalista lahjakkuutta tai vuorovaikutustaitoja.



Niin, minusta kympin tytöissä ei ole mitään vikaa, vaikka itse olinkin vain sitä 8-9 tasoa. Ihmettelen vaan, miksi kympin tyttöjä niin aliarvioidaan.



ap

eikä kymppiä hipova keskiarvo mitenkään suoraviivaisesti ennakoinut myöhempää opintomenestystä ja ammatillista menestystä.



Eli jonkinlainen epäsuhta siinä on ,mitä peruskoulu ja lukio edellyttää, ja mitä sen jälkeiset opinnot edellyttää (sitä suuntaa pitäisi korjata nimenomaan siellä lukion puolella!).

ja siksi eivät saa 10.



Tämän olen huomannut opena. Kaikki 10 eivät pärjää kun tarvitsee olla itsenäinen, esim yliopisto.



Olen nähnyt koko putken 15 v aikuiskouluttaja ja 15 vuotta peruskoulua.

jotka stressaamalla kaikesta tekevät omasta (ja joskus myös muiden) elämästään ahdistavan. Relatkaa hyvät ihmiset!

Mutten ole kyllä tosikko, Yliopistossa pärjäsin muutoin hyvin, sopivasti. Työelämäässä pärjään.



Boheemi olen monissa asioissa. Halusin vaan olla koulussa hyvä, Pienellä työllä sai hyvän mielen itelleen.

Kyseenalaistin ja kyseenalaistan edelleen, toisinaan liikaakin. Numerot tuli kylläkin lahjakkuudella, ei ahkeruudella, ja sehän saattaa myös aiheuttaa ongelmia yliopistovaiheessa, kun lahjakkaatkin joutuvat näkemään vaivaa.



Ei silti ollut ongelmia yliopistossa eikä työelämässäkään. En myöskään ole ikinä kokenut, että en kelpaisi. Korkeintaan vähättelyä on tullut, juuri niin, että numerot selitettiin ahkeruudella. Mutta sama se minulle.

ei nyt sentään joka aineessa, mutta keskiarvo jotain 9,5 lukion jälkeen. Anorektikko en ole koskaan ollut. Tosikko ehkä jossain määrin joidenkin mielestä, mutta hyviä ystäviä on aina löytynyt.



Sen olen huomannut, että terveellistä on olla jossain vaiheessa pärjäämättä jossain aineessa/asiassa. Mulla pari ainetta jäi vähemmälle huomiolle lukiossa ja se oli ihan hyvä kokemus, ja hyvä sekin etten alkanut niiden takia öitäni valvoa. Pitkät matikat ym. kyllä kahlasin kunnialla läpi. Yliopiston eka vuonna oli tuskaisaa huomata miten valtavasti jonkun 5ov kurssin kanssa piti tehdä oikeesti töitä, ja lähinnä siis laskea ja istua kahvinkeittimen ääressä, lukutekniikka minulla on ollut kyllä hallussa ja sen puolesta opiskelu on ollut helppoa. Olen kyllä aina tykännyt opiskelusta, kun se on ollut mielekästä minulle mutta yliopistossa en nähnyt kaikissa kursseissa mitään tarkoitusta.



Ehkä siksi minusta tulikin opettaja ;)

Paras lukion keskiarvo on ollut 9,8. Olen aika ärhäkkä luonteeltani, provosoiva ja kapinoivakin, siitä huolimatta, että minun on ollut helppo oppia kouluasioita. Fysiikka oli lukiossa lempiaineeni, ja sitä lähdin opiskelemaankin. Kieltämättä olen vähän laiska, yliopisto-opinnotkin kun suoriutuivat aika helpolla neljässä vuodessa.



Ongelma kympin tytöissä on kateus. Sama kuin missä tahansa, missä joku toinen pärjää paremmin kuin itse. Tällä palstalla haukutaan julkisuudesta kaikki kauniit naiset, varakkaammat ihmiset, ja miksi ei sitten teoreettisesti lahjakkaatkin. Kun on riittävän kateellinen ja katkera ihminen, parasta on kun kaikki olisivat tasapaksua mössöä.



Ja aina voi toisen menestyksen kuitata sillä, että se on vaan sellainen tylsä ja kiltti, kyllä minäkin olisin pärjännyt, jos vaan olisin yhtä mitäänsanomaton...

Toinen pärjäsi hyvin pienellä lukemisella aikoinaan lukiossa, oli tosi rento, ihan normaali ihminen .Kirjoitti 5 L:ää ihan tuosta vaan (luki tietysti mutta ei kaiket yöt). Pääsi viiteen yliopistoon silloin ensimmäisenä syksynä, meni tietenkin vain yhteen.



Sitten se toinen: hirveä nipo, nuoleskeli ja mielisteli opettajia koko lukion, osa menestyksestä perustui juuri tuohon. Luki koko ajan, aivan hirveä stressi, sai lopulta ne M:n paperit ja nekin uusimalla jotain. Ihan hirveä narisija. Pääsi yliopistoon neljännellä hakukerralla.

Niitä on lääkis, oikis jne. väärällään.

Itsekin olin kympin tyttö, yliopistosta suoriuduin myös erinomaisin arvosanoin.

kannata jäädä opettajiksi, vaan kouluttautua diplomi-insinööriksi, lakimieheksi tai lääkäriksi. Siis alalle, jossa heidän lahjakkuuttaan tarvitaan ja josta saa kunnon palkkaa.



Opettajaksi sopii paremmin ns. "nuoriso-ohjaajatyypit". Uskon, että 10 oppilas, josta tulee opettaja omaa huonon itsetunnon ja alisuoriutuu elämässään.

vaan voi tehdä sellaista työtä, mikä oikeasti kiinnostaa. (Ja joka oikeasti vaatii todella paljon kykyjä ja vaivannäköä.)

Mutta yleisesti ajatellaan (ja siksi jopa pääsykokeita muutettiin, eli perustuu tutkimuksiin), ettei ne 10 oppilaat viihdy opettajina. He eivät viihdy siksi, etteivät voi ymmärtää miksei kaikki oppilaat innoissaan ime itseensä tietoa, kuten he tekivät kouluaikoina.



Eli varmasti on poikkeuksiakin heidän joukossaan.