Pyydättekö isovanhemmilta lastenhoitoapua vain äärimmäisessä hädässä vai muutenkin?

Ja oikein tuppaavat hoitoapuaan. Aluksi olin huono ottamaan apua vastaan, mutta tajusin, että isovanhemmat oikeasti halusivat lapset sinne välillä hoidettavaksi. Ovat itse ehdottaneet, että kävisivät kerran viikossa lasten kanssa uimassa ja aika usein sen jälkeen vievät tytöt kotiinsa syömään ja päikkäreille.



Jos meillä on myös pakottava tarve saada hoitaja, ei paljoa tarvitse vihjaista kun mummi on jo lupautunut hoitamaan.

Onhan se lapsillekin kiva olla mummolassa välillä.



Meillä eivät ota ikinä - eivät vaikka olisi se äärimmäinen hätä.

Kerran pari vuodessa, kun työmatkat ovat osuneet päällekkäin.

myös vain hätätapauksessa isovanhempia on pyydetty ja silti vastahakoisesti tulevat. Ehkä 3-5 krt vuodessa ovat lapsia joutuneet vahtimaan. Kolme lasta, jo alakoululaisia. Molemmat mummolat noin 10 min ajomatkan päässä. Eivät kyllä muutenkaan juuri kyläile meillä tai kutsu käymään, ovat niin kiireisiä oman elämänsä kanssa. Nyt äitini sitten loukkaantunut siitä, kun meidän vanhin (12v) ei enää lähde kyläreissulle mukaan mummolaan. En tiedä pitäisikö lapsi pakottaa mukaan. Olisi ehkä mummon ja ukin pitänyt sitä tunnesidettä luoda vähän aiemmin. Lasten kummeilla on pieniä lapsia, eli ei sieltäkään hoitoapua ole ollut saatavilla.

Osittain johtuu siitä, että asutaan 100km päässä tytön isovanhemmista ja siellä ei kovin usein tule käytyä..yleensä kerran kuussa siellä käydään. Lapsellamme ja isovanhemmilla on todella läheiset välit ja kaikki haluavat ne pitääkin läheisinä. Monesti olen myös anopilleni sanonut, että sanovat vaan suoraan, jos joku kerta eivät tyttöämme sinne halua/jaksa ottaa. Isovanhemmat eivät myöskään suostu ottamaan minkäänlaista korvausta meiltä vastaan, jos yritämme tarjota. Voin vain olla onnellinen, että lapsellamme on noin ihanat isovanhemmat, jotka haluavat tytön kanssa aikaa viettää (usein myös itse pyytävät tyttöä yöksi), kun omat vanhempani näkevät tyttöä todella harvoin, eivätkä he halua viettää tytön kanssa edes 5 minuuttia yksin.

kuin hätätapauksessa. Nytkin lähdössä miehen kanssa kahdestaan pikku reissuun ja lapset jäävät pariksi yöksi isovanhempien kanssa. Mukavaa kaikille!

et voisin tuoda tytön joku kerta pariksi tunniksi hoitoon ihan muuten vaan. Ukki kysyi: ai miksi?

Olin silloin aika loppu, ei omaa aikaa.Kävin töissä. Toista lasta oli yritetty jo jonkin aikaa ja ajatukset pyöri sen ympärillä.

En sit kysyny uudestaan kun tuntu niin hölmöltä.

Noin kerta tai kaksi vuoteen. Lisäksi mummo tarjoaa yökylään noin kaksi kertaa vuosi omien aikataulujensa salliessa.

Eli ei kovin montaa kertaa vuodessa yhteensä.

Ovat mukavia isovanhempia mutta eivät siinä kunnossa että kehtaisimme pyytää hoitoapua. Kylässä käymme.

Oma äiti on kuollut ja anoppi rappioalkkis, isä juoppo narsisti ja miehen isä luonnehäiriöinen lastenpotkija. Pakko pärjätä ilman hoitoapua.

Isoisät kuolleet ja taasen mieheni äiti ilmoitti esikoisemme synnyttyä, että kaksi tuntia on max, vaikka ei edes koskaan oltu kysytty hoitoapua. Hän asuu 200 km päässä, joten ihmettelen, mitä hän oikein ajatteli tuolla kahdella tunnilla. Olkoot sitten vallan ilman kahdenkeskisiä hetkiä lastenlastensa kanssa. Oma äitini tulee 400 km:n päästä meille.



Ja tarve hoitoapuun tulee juuri jostakin päällekkäisestä työmatkasta tai vastaavasta. Frekvenssi on noin 1-2 kertaa vuodessa. Muutoin on meidän pärjättävä kaksin miehen kanssa.

ja on sen ikäinen ettei enää pärjää pienten lasten kanssa. Miehen vanhemmat asuvat lähellä mutta miehen pikkuveljen nuori perhe hoidattaa lastaan niin paljon anopilla että emme ole kyselleet hoitoapua kuin todella pakottavassa tilanteessa.

ei tarvitse edes pyytää, sillä vanhempani itse kysyvät muutaman kerran viikossa: "Haluatteko mennä kuntosalille tai jumppaan? Kyllä me mielellämme ollaan ******n kanssa! :)" Viimeksi eilen kävimme mieheni kanssa elokuvissa, kun äitini sitä itse ehdotti :D Välillä tunnen syyllisyyttä siitä kun hoitavat niin paljon, mutta onhan se hyvä, että saadaan myös urheilla ja hoitaa parisuhdetta ;)

ei tarvitse edes pyytää, sillä vanhempani itse kysyvät muutaman kerran viikossa: "Haluatteko mennä kuntosalille tai jumppaan? Kyllä me mielellämme ollaan ******n kanssa! :)" Viimeksi eilen kävimme mieheni kanssa elokuvissa, kun äitini sitä itse ehdotti :D Välillä tunnen syyllisyyttä siitä kun hoitavat niin paljon, mutta onhan se hyvä, että saadaan myös urheilla ja hoitaa parisuhdetta ;)

Äitini on lastemme kanssa tosi mielellään ja ottaa aina hoitoon jos vaan pystyy(=lähes aina). Anopista on myös apua, rukkaa myös omia menojaan jos tarve vaatii.

ole paljoa tarvinnut pyydellä, tässä on kolme innokasta tahoa ollut aina ottamassa lapsia hoitoon. Nykyään ovat n. joka toinen v-loppu jollakin hoidossa (ja aina noita soitetaan ja kysytään josko haluaisivat tulla). Ovat olleet myös joskus viikonkin verran hoidossa kun ollaan käyty miehen kanssa reissussa.

Ja en tunne mitään syyllisyyttä todellakaan, olen ollut 9v kotona (teen töitä kotoa) eli lasten ei ole koskaan tarvinnut olla päivähoidossa. Ja mummit ovat lapsille todella rakkaita ja läheisiä.

Vanhempani asuvat tosi lähellä ja käydään usein. Joskus mennään vaikka käväseen iltasella ja jätetään vaavi mummin ja papan kanssa leikkiin ja käydään esim. kaupassa. Sitten kun lapsi isompanan menee kouluun, se varmaan menee aina koulusta mummolaan ja uskoisin muutenkin viettävän siellä aikaa huvikseen. Eli on vähän kun toinen koti.

miehen vanhemmat asuvat kanssa ihan lähistöllä ja hoitavat mielellään. Ihan niin paljon ei siellä kuitenkaan käydä. Ovat minun vanhempiani nuorempia ja omiakin lapsia vielä kotona, joten on heillä on enempi kiirettä.

ei tarvitse edes pyytää, sillä vanhempani itse kysyvät muutaman kerran viikossa: "Haluatteko mennä kuntosalille tai jumppaan? Kyllä me mielellämme ollaan ******n kanssa! :)" Viimeksi eilen kävimme mieheni kanssa elokuvissa, kun äitini sitä itse ehdotti :D Välillä tunnen syyllisyyttä siitä kun hoitavat niin paljon, mutta onhan se hyvä, että saadaan myös urheilla ja hoitaa parisuhdetta ;)

Äitini on lastemme kanssa tosi mielellään ja ottaa aina hoitoon jos vaan pystyy(=lähes aina). Anopista on myös apua, rukkaa myös omia menojaan jos tarve vaatii.

Koen syyllisyyttä lähinnä mummojen takia. Ajattelen jos he eivät jaksa tai heillä olisi jotain muuta juttuja.



Meillä lapset 10v, 8v ja 5v. Teen lyhennettyä työpäivää ja olen lasten kanssa paljon. En koe syyllisyyttä etten olisi tarpeeksi lasten kanssa.



Meillä mummot auttavat ehkä muutaman kuukauden välein, silloinkin yritän pitää hoitojana 2h-6h välillä. Kyseessä siis yleensä töissä pakollinen meno tai koulujen loma-ajat. Miehen kanssa yhteinen meno että mummon apua tarvitaan on maksimissaan 1kerran vuodessa ja tuolloin yleensä yön yli.



Sen verran että mummot meillä hoitaneet ja pyydetty hoitamaan lapsia vasta kun osaavat käydä itse vessassa, puhua, syödä ja pukea. Eli yleensä tuollainen 3v pintaan. Poikkeuksena synnytykset ennen sitä. Pienemmät lapset minusta voivat olla minusta liian väsyttäviä hoitaa jo lähemmäs 60v:lle, nyt jo yli 60v:lle mummoille.