Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette äitini käyöksestä?
27.03.2010 |
Minulla on 10kk ikäinen tytär. Äitini saa minut aina tuntemaan itseni huonoksi äidiksi. En tiedä onko ongelma hänessä vai oikeasti minussa? Tässä muutamia esimerkkejä:
Rattaat tulivat huollosta: äitini sanoi nyt viet sen lapsen pihalle, hän tarvitsee virikkeitä, te vaan aina makaatte kotona. (oltiin juuri edellisenä päivänä ollut autolla kaupungissa monta tuntia)
Tyttäreni oli sylissäni, kun äitini tuli siihen viereen. Tyttäreni näytti käsillään haluavansa äitini syliin. Äitini tuumasi siihen että mä olen niin pahoillani kun sun lapsi tykkää enemmän musta kuin omasta äidistään (kuulutti sen vielä niille viidelle vieraalle ketä oli kylässä)
Muutenkin tuntuu että äitini ei kunnioita minun tekemiä ratkaisuja lapseni kasvatuksen suhteen, aina kun kyläilemme mummulassa tunnen itseni tosi huonoksi äidiksi..
Kommentit (12)
Jos olet sinut omien valintojesi kanssa, moisen ei pitäisi haitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen ei mummo väliin pääse vaikka haluasiskin. Ota äitiisi etäisyyttä, elä omaa elämää perheesi kanssa.
Minun äitini on samanlainen, aina arvostelemassa. Arvostelee kyllä muitakin ihmisiä, joten on vain hänellä luonteessa tuo negatiivisuus toisten tekemisiä kohtaan. Ongelma on helpottanut vähän, kun en ole niin paljoa tekemisissä ja kerron hänelle vain valikoidusti asioitamme.
varsinkin #6 äiti, ihankuin omastani puhuisit..
Mun äiti kanssa niin perusnegtiivinen ihminen kun ikinä kukaan olla voi. Ja nyt kun on lapsenlapsia, niin nyt se sitten on se maailman paras kasvattaja..
Sen mielestä ainoa hyvä lastenkasvattaja voi olla joku tyyliin ben furman.
Se on vaan maailmassa niin, et kaikkein parhaimmat lastenkasvattajat ovat niitä, joilla ei ole omia lapsia tai sitten niitä, kenellä on omien lapsien lapsuusajasta ikuisuus aikaa, eikö? Äidit osaa kyllä olla tooosi julmia tyttärilleen. Täytyy itse vanhana muistaa olla erilainen äiti kuin mitä oma nyt on.
joka arvostelee... kyl lapsikin vaistoaa, ku mummi mollaa omaa äitiä, eikä kunnioita häntä. sano äidilles että sen läsnäolo ja kommentit tukehduttavat sun sielua ;) ota tosiaan etäisyyttä ja sano syy, ettei oo kivaa kun vaan käy mollaamassa. mutta jos haluaa olla mummina niin ottaa lapsen kylään kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän olevani hyvä äiti, aina kun oma äitini ei ole paikalla.. Olemme muuttamassa toiseen kaupunkiin muunmuassa tämän asian takia. AP
Ja ehkä otan turhan herkästi itseeni, se voi johtua nuoresta iästäkin :)
käytöstä ihmiseltä, joka vielä kaiken lisäksi on sun äiti. Pahoitteluni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten meillä on just tuollainen huumori.Sanotaan mitäsylki suuhun tuo,eikä vedetä herneitä nenään.Kyllä sun äiti kunnioittaa sinua varmasti .Ei minusta tuossaollut mitään loukkavaa.T
ottaa etäisyyttä. Osaatte varmasti itse tehdä oikeat valinnat lasten asioiden suhteen. Itsekin olen herkkä ja pahoitan muiden arvosteluista mieleni.. täytyy vaan luottaa itseensä ja yrittää jättää arvostelut sikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äitiäni harmittaa että minä imetän (hän ei imettänyt ketään kolmesta lapsestaan), en juonut enkä polttanut (marihuanaa) raskauden aikana? Olisiko tämä piikittely syyllisyyttä omasta menneisyydestä?
Vastaajalle:
Otat turhan herkästi itseesi.
Vierailija - 27.03.10 09:28 (ID 10221465)
Jos olet sinut omien valintojesi kanssa, moisen ei pitäisi haitata.
Miksi pitäisi hyväksyä, että joku, oli se sitten oma äiti tai kuka tahansa, laukoo, mitä sylki suuhun tuo? Totta, ei kukaan meistä ole virheetön, ja ihan varmasti olemme itse kukin monasti sanoneet jotain, mikä olisi ollut viisaampaa jättää sanomatta. MUTTA: ero on, miten itse suhtaudumme pöhköihin huomautuksiimme: olemmeko pahoillamme, jos pahoitamme lapsemme, ystävämme, miehemme, äitimme, isämme, työkaverimme, tuntemattoman ohikulkijan mieltä? Myönnämmekö niin itsellemme kuin tuolle edessämme olevalle: anteeksi, pahoitin mielesi - sanoinpa/ajattelinpa ajattelemattomasti.
Vai suhtaudummeko niin kuin tuo vastaaja, joka on sitä mieltä, että kaikki on vain siitä kiinni "olemmeko sinut omien valintojemme kanssa". Just joo, ja sehän oikeuttaa piikittelemään niin paljon kuin lystää, jee!
Huh, mitä elämänfilosofiaa yrität jakaa; näen sinut melkein edessäni, silmät kiiluen sanoen: mutta kun minusta on hauskaa väätellä muita, kyllä sitä nyt täytyy kestää tässä maailmassa ilkeilyjäkin.
Miksi pitäisi? Minusta ei. Ja lähtökohtana on, että me kaikki miettisimme, miten itse haluamme tulla kohdelluksi - ei se, "kestämmekö" epäasiallista kohtelua.
Mulla on ihan samanlainen äiti. En osaa siivota kunnolla, en osta lapsille kunnollisia vaatteita. Asun väärässä paikassa. Ajan vääränlaisella autolla.
Tiedän että olen hyvä äiti ja ajattelen lasteni parasta. Monen mielestä meillä on kaunis ja puhdas koti, lapsilla hyviä vaatteita.
Olen vanhin lapsi ja ehkä siksi äitini käyttäytyy noin, vaikka ei se sitä oikeutakaan. Sisaruksistani ei sano koskaan pahaa.
Välillä otetaan yhteen kunnolla ja heitän äidin ulos meiltä. Kylään tullessaan nyrpistää nenäänsä jo eteisessä ja alkaa muka silmät kutiamaan ym. mutta ei enää sano mitään.
Tätä on jatkunut siitä asti kun sain ekan lapseni, eli 16 vuotta. Nyt tämän viimeisen aikana, joka on vuoden, alkaa jo väsyä kiukuttelemaan minulle. Mutta raskasta on ollut kun oman äidin tukea olisi kaivannut.