Saako mielestäsi valittaa jos vauva valvottaa? Siis sehän on normaalia,

taas valvottu ja väsyttää nyt kyllä todella. Mutta sen valituksen ei pitäisi hallita kaikkea. Muuten tulee kyllä vähän epäkypsä tunne äidistä ja sellainen itsekäs. Minä-minä-minun unet. Se valinta on kerran tehty, että lapsia haluaa, joten sitten otetaan koko paketti ja yritetään toivottavasti keskittyä niihin valoisiin puoliin, kuten siihen ihanaan vauvaan itseensä ja jättää se väsy jonnekin taka-alalle.



-mun mielipide-

en ole nukkunut yhtään keskeytyksettä yötä kahteen vuoteen ja useimpina päivinä olen aivan sekaisin. jos en saisi edes valittaa niin varmaan tappaisin itseni.

Valittaahan ihmiset monesta muustakin ns. turhasta asiasta, esim. ulkonäöstään, saamattomuudestaan, työstään yms. yms.



Miksei siis saisi ääneen sanoa jos on väsynyt valvomiseen vauvan takia. Outo ajatus.

Ainoastaanko epänormaaleista?



Sitten tullaan siihen, että normaalille ei ole mitään normia...

Tää lapsista ja etenkin vauvoista valittaminen vaan tuntuu olevan tabu. Äidin pitäisi aina jaksaa olla iloinen ja tyytyväinen kaikkeen ja kaikkiin. Ja faktahan on, ettei sellasta ihmistä olekaan. Äidiksi tultuani olen kokenut, että mua ihmiseä/ mun tekemisiäni arvostellaan enemmän kuin koskaan ennen ikinä...

mutta nyt sain tarpeekseni, olen 8 kk valvonut ja rupeaa jo pää sekoamaan! onneksi huomenna saadaan ylemmältä taholta apua eli unikoulua suoritetaan =) toivon todella että auttaa ku ei jaksaisi enää olla väsynyt!

Ihan tautisesti! Mutta inhottavinta on se, että arvostelijat lähes aina ovat muita äitejä. Ja tämä palsta on liian usein oikein paraatiesimerkki kaikesta turhanpäiväisestä arvostelusta ja toisten asioihin puuttumisesta.

se auttaa jo kummasti että saa kertoa omasta väsymyksestään. Mua ei vauva ole koskaan valvottanut, mut mä ainakin tunnen suurta sympatiaa niiden pienten lasten äitejä kohtaan, jotka vääntäytyy puistoon esikoisen kanssa vaikka ovat pyörtymispisteessä. Kun tietää että äiti on väsynyt, on jotenkin helpompi itsellekin vähän katsoa sen lapsen perään ja viihdyttää häntä, ettei äitiraatoraukan tarvitse ihan koko aikaa juosta sen perässä.

Sillähän sitä purkaa tunteitaan, mikä helpottaa.

kerran erehdyin valittamaan omalle äidilleni, kuinka väsynyt olen lasten yöheräilyjen takia. En valita enää, sain vastaukseksi sen verran tiukkaa tekstiä siitä, miten ei pidä valittaa, vaan juuri tyytyä osaansa jne.



No mutta siis, mielestäni saa valittaa, mutta itse katson tarkkaan kenelle valitan, eli vain läheisimmille ystäville.

mua on aina ihmetyttänyt se, että omasta väsymyksestään lapsen yöheräilyjen kanssa ei saisi sillä perusteella sanoa yhtään mitään, kun jollakin muulla kuitenkin on paljon vaikeampaa. Kyllähän sitä univelkaa kertyy varmasti (lähes) kaikille pikkulapsiaikana.

Mutta voihan sitä kertoa, että hohhoijaa kun väsyttää, kun vähän valvottiin viime yönä.



Ehkä se valitus on vähän turhaa. Etenkin kun lapset valvottavat. KAikkia. Eli kaikki äidit ja isät sen tietävätä.

tosin joskus tulee sellainen "hohhoijaa" -fiilis, kun joku äiti valittaa, että on niin rankkaa, kun vauva herää yöllä kolme tai jopa neljä kertaa. Itse kun vielä 3-vuotiaidenkin kaksosten kanssa olen joutunut nousemaan ylös sängystä 10-20 kertaa yössä (ja ei allergioita, tutkittu on).

jos vielä joku vuoden ikäinen lapsi valvottaa. Jollain voi olla yksi lapsi joka on jo esim. 2kk iästä nukkunut yönsä läpi. Sit jos se yhtenä yönä herää yhdesti ja jatkaa unia kun laitat tutin suuhun niin se on heidän mielestään ihan hirveää kun piti herätä tutti laittamaan. että sikäli.



ja joo, se helpottaa jos saat edes jollekin mainita siitä. itse en oikeen kehdannut valittaa kellekään ja varmaan oma äitini on miehen lisäksi ainut joka tietää suurin piirtein minkälaista se eka vuosi oli. myöhemmin ku olen jollekin maininnut että oli hirveää tms. niin kaikki on kysynyt ai eikö se nukkunutkaan? ai mä luulin että teillä meni ihan hyvin jne. tai jos joku mulle on valittanut ja olen kertonut omia kokemuksia niin on vähän ihmetelty. sit olen kertonut mitä se oli.



mutta siis saa asioista puhua. kun tämä kakkonen syntyy niin minä ainaki kerron ihan vapaasti jos oon joutunu valvomaa ja sen takia väsynyt. ja muutenki voi olla väsynyt ja siitäki saa puhua. mutta liika valittaminen on perseestä!

tosin joskus tulee sellainen "hohhoijaa" -fiilis, kun joku äiti valittaa, että on niin rankkaa, kun vauva herää yöllä kolme tai jopa neljä kertaa. Itse kun vielä 3-vuotiaidenkin kaksosten kanssa olen joutunut nousemaan ylös sängystä 10-20 kertaa yössä (ja ei allergioita, tutkittu on).

et osaa edes kakaroita nukuttaa. 3-4 kertaa on normaali yöheräileminen ja toki siitä saa valittaa, mutta tuo on kyllä omaa tyhmyyttä 20 kertaa nouset yössä (aikuisen yöunet 8h--> vartin välein?)

vastaa, että ehdottomasti saa. ja pitää. jos jostakusta ystävästäni tuntuisi, että nyt ei vain kertakaikkiaan jaksa, kun lapsi on valvottanut niin pitkään, olisin todella pettynyt, jos ystäväni ei asiasta minulle puhuisi. olen aina saanut apua tarvitessani (mieheni jumalaisen ihanat täydelliset enkelisisarukset ovat suorastaan tyrkyttäneet apuaan aina) ja nyt kun lapseni ovat isoja, haluan ehdottomasti tarjota apuani niille ystävilleni, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse joskus olen ollut. minulle saa tulla valittamaan ja aivan varmasti meiltä löytyy jostain nurkka, johon ystävän pienen vauvelin saa mahtumaan unille tai syli, jossa se saa kiukutella, jotta ystäväni saavat nukkua.

tosin joskus tulee sellainen "hohhoijaa" -fiilis, kun joku äiti valittaa, että on niin rankkaa, kun vauva herää yöllä kolme tai jopa neljä kertaa. Itse kun vielä 3-vuotiaidenkin kaksosten kanssa olen joutunut nousemaan ylös sängystä 10-20 kertaa yössä (ja ei allergioita, tutkittu on).

et osaa edes kakaroita nukuttaa. 3-4 kertaa on normaali yöheräileminen ja toki siitä saa valittaa, mutta tuo on kyllä omaa tyhmyyttä 20 kertaa nouset yössä (aikuisen yöunet 8h--> vartin välein?)

Ja sinähän se oletkin niin viisas että olet aivan varma että taustalla ei ole mitään muuta syytä!!! Ehkäpäs sitä ei vain ole vielä saatu selville! Heräilyynhän kun voi olla muitakin syitä, eikä kaikki ole aikuisenakaan hyviä nukkujia.

mutta jos samalta äidiltä kuulen sen ihan joka kerta ensimmäisenä, kun tavataan, niin kyllä tulee semmoset kierrettyä kaukaa.

meidän lähipiirin mielestä ei. Ja näillä kaikila on siis lapsia, jotka todella helppoja meidän kaksosiin ja yksöseen nähden. He valittavat, että miten on rankkaa kun vauva herää 5-6kertaa yössä, uskon, että se voi olla, mutta jos menee sanomaan, että väsyttää kun viime yönäkään saanut nukkua kun puol tuntia niin johan on ilme sellanen, että mitäs siinä valitat, itsepä oot lapses tehnyt ja toteaa vaan, että jaa.



Anoppi on yks pahimmista, hänestä minä vaan valehtelen kaksosten valvomisesta, tekis mieli yhdeks yöks viedä kaksoset heille ni tietäispä sen jälkeen, että kyllä se yö on yhtä itkua.

tosin joskus tulee sellainen "hohhoijaa" -fiilis, kun joku äiti valittaa, että on niin rankkaa, kun vauva herää yöllä kolme tai jopa neljä kertaa. Itse kun vielä 3-vuotiaidenkin kaksosten kanssa olen joutunut nousemaan ylös sängystä 10-20 kertaa yössä (ja ei allergioita, tutkittu on).

et osaa edes kakaroita nukuttaa. 3-4 kertaa on normaali yöheräileminen ja toki siitä saa valittaa, mutta tuo on kyllä omaa tyhmyyttä 20 kertaa nouset yössä (aikuisen yöunet 8h--> vartin välein?)

Ja sinähän se oletkin niin viisas että olet aivan varma että taustalla ei ole mitään muuta syytä!!! Ehkäpäs sitä ei vain ole vielä saatu selville! Heräilyynhän kun voi olla muitakin syitä, eikä kaikki ole aikuisenakaan hyviä nukkujia.

jokaisella on oikeus tuntea väsymystä siinä elämäntilanteessa jossa sattuu olemaan. ihan ilman, että tarvitsee miettiä, että maailmassa voisi olla joku kaksosten äiti, joka heräilee useammin. yrittäkää mammat ymmärtää toisianne. väsymys on yleismaailmallinen kokemus kaikkien äitien kohdalla. ei se vähene tai lisäänny siitä, että naapuri nukkuu paremmin tai huonommin.