Minulla on maailman ihanin mies, mutta silti petän häntä. Mikä minussa on vikana?
Kommentit (15)
Taitaa liittyä suurelta osin itseen eikä siihen mieheen, miten ihana sitten onkaan. Psykologia suosittelisin jos asia vaivaa.
tai se, että oma itsetunto on niin huono, että sitä täytyy pönkittää satunnaisilla valloituksilla.
Oletko rakastunut rakastumisen tunteeseen?!?
hän ei ole mitään syytä tähän löytänyt. En siis ole mikään patologinen pettäjä, pidän vain yllä sivusuhdetta jota en saa katkaistua. Psykon luona käynyt ihan muista syistä johtuen.
mielipidettään tilanteesta.
Jospa koittaisit oikein rautalangasta vääntäen tajuta, miten pahasti miehellesi teet ja oikein piehtaroida häpeässä ja omantunnontuskissa, että saisit kakaistua asian ja päästettyä hänet vapaaksi. Mutta eipä kai kaltaisesi tyypit kykene kovin syvällisesti asettumaan toisten tunteisiin.
Mutta selvästihän sulla on jotain ongelmia, liittyvätkö ne lapsuuteesi?
turvallinen ja hyvä suhde ei täysin tyydytä. Ihmiset haluavat, himoavat joskus niin, että järki sanoo vastaan mutta silti antaa tilanteen tai tunteen viedä. Tuo halu pitäisi ohjata tyydyttymään muulla tavoin.
Mies on silti ihana ja rakastan häntä ja nyt aion oppia hyväksymään sen, että hän ei nyt vaan koskaan suhtaudu minuun samoin kuin sivusuhdemies.
tahi persoonallisuushäiriö.
Veikkaisin ekaa.
Kaipaat aina jotain säpinää ja jännitystä, tavallinen elämä ei riitä. Lisäksi pohjimmiltasi koet ettei ole väärin vaikka rakastaa ja rakastelee useampaakin miestä.
Menikö nappiin?
Mutta olennaista on kai se, miksi ihminen kykenee olemaan niin välinpitämätön ja kauhea toiselle.
Mutta olennaista on kai se, miksi ihminen kykenee olemaan niin välinpitämätön ja kauhea toiselle.
Mutta tilanteen muuttumisen takia on olennaista on tajuta miksi ap jatkaa tuota. Jännitysksen hakeminen on se mitä päälle näkyy, mutta mitä tunteita ap:ssä syntyy jos hän ajattelee lopettavansa. Ahdistaako, ja jos ahdistaa, miksi.
Tältä sivusuhteen mieheltä saan huomiota, hellyyttä, kauniita sanoja, jaamme samanlaisen arvomaailman ja tulevaisuuden haaveet.
En pysty katkaisemaan sivusuhdetta, vaan harkitsen mieheni jättämistä.
Päätin lopulta erota ja menin sen sivusuhteen kanssa kimppaan - harmikseni se liitto ei kestänyt.
Joten paha (minä) sai palkkansa.
Minussa on särkynyt jotain lapsuusaikana ja tiedän käyttäytymiseni juontavan sieltä.
Tekisi mieli avautua enemmän mutten voi paljastumisen pelossa.
huomiota, hellyyttä, arvostusta, kunnioitusta, ihailua, turvallista syliä, miehekästä päättäväisyyttä ja huolentpitoa, lohdutusta, tunnetta että joku oikeasti välittää ja rakastaa. Eikä varmaan tarvitse sanoa että avioliitossamme ei ollut 3 viimeisen vuoden aikana ollut seksiä eikä muutakaan läheisyyttä kuin 2-3 kertaa vuodessa (miehen sanojen mukaan minussa ei ollut mitään vikaa, vain työstressi painoi).
Jos kiinnostaa, painele terapeutin puheille. Tällainen taipumus tulee varmasti lapsuuden kokemuksista.