pitääko minun sääliä äitejä, joilla on kolme poikaa
tai kolme tyttöä? kun siis eivät ole toista sukupuolta saaneet?
Kommentit (20)
Minulla on kaksi poikaa ja kyllä se kolmaskin saisi tulla.. :) En ole koskaan ajatellut että sen takia pitäisi ketään sääliä.
mulla kaksi poikaa ja oikein onnellinen olen näiden kanssa. mihinkä mä tyttöä tarviin? meille on suotu kaksi ihanaa poikaa eikä meillä ole mitään tarvetta edes yrittää saada tyttöä. me on saatu mitä meille on annettu ja kiitetään terveistä lapsista, ne nyt vaan sattuu olemaan poikia molemmat.
Minusta olisi kiva, jos olisi kolme poikaa : )
Meillä ennestään kaksi tyttö ja nyt odotan kolmatta lasta. Ja tyttö olisi toiveissa.
Jotkuthan ei saa sitä ensimmäistäkään lasta, vaikka kovasti haluaisivat.
Minulla oli pitkään "vain" kaksi poikaa ja kaikki kyllä kommentoivat ja säälivät että kun minulla ei ollut tyttöjä. OIkeen nauttivat kun saivat "säälitellä".
Itse koin silloin, että no joo tyttökin olis kiva, mutta näilläkin pärjätään. Enkä koskaan tuntenut oloa mitenkään vajaaksi ilman tyttöjä.
Nyt kun on tyttöjä niin onhan se rikkaus, mutta hyvin olisin pärjännyt pelkillä pojillakin.
Jos haluat sääliä heitä, niin sääli sitten. Jos et halua, niin älä sääli.
Muista kuitenkin, että sääli on sairautta!
Minua ei ainakaan tarvitse sääliä, minulla siis kolme poikaa. Olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen tämän katraan kanssa :)
Ja ennen kuin kukaan älähtää, niin olisin varmasti myös kolmen tytön tai "sekasakin" kanssa erittäin onnellinen...
en kyllä sääliä kaipaa, mulla kolme ihanaa lasta. Toki sitä joskus miettii, että minkälaista olisi jos ois myös niitä tyttöjä. Tosin itse työskentelen lasten parissa joten tyttöjenkin kanssa saa touhuta ihan kyllikseen ja onhan noilla pojilla tyttöjä kavereina. Ihan mukavaa ja tasapainoista elämää sitä elellään näin poikienkin ympäröimänä;)
Järkyttävää ajattelua. Itselläni on kolme poikaa ja täytyy rehellisesti sanoa että ennenmmin ehkä ottaisin nämä kolme poikaa kun kolme tyttöä... Neljäs lapsi on tilauksessa ja ajatuksissa on neljäs poika. Tyttölasten ihanuus ei ole pelkästään vaaleanpunaista röyhelömekkoa ja lettinauhoja, kyllä murrosiässä vaaleanpunaisuus häviää... Jos neljäs lapsi on tyttö niin ok mutta jos poika niin sekin ok. Ärsyttää että toiset sanoo että kyllä teidän se tyttö vielä täytyy tehdä ja sitten kun ilmoitamme odottavamme niin olen varma että kaikki luulevat meidän yrittävän ja toivovan tyttöä. Kaiken kaikkiaan suurin ilonaihe pitäisi olla että on saanut terveitä ihania lapsia. Tuttavaperheellä ei asiat ole niin hyvin. Tuntuu äärettömän häpeälliseltä ja itsekkäältä jos ajattelisimme että tarvis saada tietyn "merkkinen" lapsi.Suuria lahjoja ne on kuitenkin jokainen!
Olen ikionnellinen kolmesta pojastani, enkä haluaisi mitenkään muuten. Siksi myös uskon niitä pelkkien tyttöjen äitejä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Olen huomannut että monesti etenkin ne, kenellä on molempia, eivät tätä usko :)
On meinaan kätevämpää jos kaikki lapset ovat samaa sukupuolta. Ja sitä paitsi pojat ovat aivan ihania ;)
t. neljän pojan ja yhden tytön äiti
toisilla rakkaus lapseen syntyy pikkuhiljaa. Ennen lapsia en osannut kuvitella, kuinka niitä voi rakastaa. Kun on pelkkiä poikia, en osaa kuvitella... tai nyt osaan paremmin kuin ennen lapsia, nyt ymmärrän kokemuksella että sama tunne syntyisi tyttöönkin. Mutta on vielä helpompaa kuvitella siitä uudesta lapsesta poikavauvaa, joka kasvaa poikalapseksi, sen rakastamista, koska mielikuva on valmiina ja vahvana. Asiahan olisi sama toisinpäin, jos olisi kolme tyttöä. Siksi monet pelkkien poikien / tyttöjen äidit haluavatkin juuri kuten on. Eri niillä joilla rakkaus lapsiin on kasvanut erilailla.
Eiköhän ne ole yleensä itse halunneet kolme lasta, ja onnistuneet siinä.
Koska tunnen itse useita perheitä, joissa on kolme poikaa ja isä on tappanut itsensä. En tiedä onko yleistä tilastollista korrelaatiota olemassa, mutta omassa tuttavapiirissäni on hyvin vahvasti.
Hyvät on tuttavapiirit sulla
Tuttaviaan on vaikea valita. Yksi oli sukulainen, toinen naapuri, ja kolmas koulukaverin isä.
miten ne isät ovat tappaneet itsensä, luulisi niitten olevan onnensa kukkuloilla, kolme poikaa ja kaikki, sun ajatuskulku menee:
säälittää vähän kolmen pojan isät...
Tää päätelmä kertoo itse asiassa enemmän susta.
Olen kolmen pojan äiti ja he ovat parasta, mitä elämässäni on tapahtunut. Silti on pakko myöntää, että sisälläni ammottaa valtavan tyhjä aukko sen vuoksi, että jään mahdollisesti kokonaan ilman omaa tytärtä. Ei nykymaailmassa vain ole mahdollista yrittää kymmentä poikaa ennen sitä tyttöä. Toista oli ennen kun asuttiin maataloissa ja muutoinkin äidit olivat kotona "töissä". Ainoa varma keino saada neljännestä lapsesta tyttö olisi siis adoptio. Olisi mielenkiintoista kuulla onko kukaan lähtenyt adoptioprosessiin sen vuoksi, että haluaisi antaa rakkauttaan vielä ei-biologiselle lapselle ja saisi samalla sitä kautta sen toivomansa puuttuvan tytön (tai pojan, jos on jo pelkkiä tyttöjä)? On se kuitenkin rikkaus, jos on kumpaakin sukupuolta, myös niille sisaruksille...
Ajattelen aina että tuollaisella katraalla on superylpeät vanhemmat. Varmasti onnellisempia perheitä ovat keskimäärin ne, joilla lapset samaa sukupuolta. Lapset viihtyvät kotona keskenään.