Sinä joka mietit itsaria

parhaat yö unet pitkään aikaan! ennen kun menin nukkumaan, kirjoitin miehelleni kirjeen tunteistani kun meillä on vähän vaikea jutella asioista. no se oli aamulla sen lukenut ja hoksannut tutkia tietokoneen, lukenut kaikki nämä jutut ja luuli että yritin itsaria vaikka en todellakaan yrittänyt! no sain semmosen saarnan että nyt on entistä paskempi olo, no eipä siinnä mitään pitää vaan elää tunteidensa kanssa!

Ja tuossa lopussa oli kirjoituksia mitä minä en ole kirjoittanut!!!!!

t.ap

Oletko täällä nyt? Vastaa jos oot!

enkä tee! mulla on rakkaat lapset joita en halua enkä voi jättää!

Kuulostaa vaan epäilyttävältä, kun kyselet aiheesta ja sitten Diapameista...



Älä tee itsaria, lapsesi eivät koskaan pääsisi siitä yli.

Kuulostaa vaan epäilyttävältä, kun kyselet aiheesta ja sitten Diapameista...

Älä tee itsaria, lapsesi eivät koskaan pääsisi siitä yli.

eikä mun mies pärjäis niiden kanssa! elämä nyt vain tuntuu niin saatanan vaikealta että jos otan sen verran että saan vintin pimeäksi täksi yöksi!

Soita heti 112:n ja kerro aikeestasi, pyydä apua.

niin nehän vie minun rakkaat lapset heti pois ja ilman niitä en kyllä vois elää!

Huomiseen jos jaksat sinnitellä, niin on jo muitakin auttavia tahoja, joihin voit ottaa yhteyttä, mutta toi 112 on kyllä ihan hyvä vaihtoehto. Voitko puhua miehellesi?



Elämä on joskus tosi vaikeata ja mun ja muidenkin mielestä ihan paskaa, mutta hei, elämä on myös täynnä erilaisia hetkiä, mieti mitä onnen ja ilon hetkiä sunkin elämässä on jo ollut, samanlaisia on vielä tulossa tosi paljon, kun vaan jaksat olla meidän kanssa!



Sun mies ja lapset ei koskaan, koskaan selviäisi sun kuolemasta, ne ajattelisivat sitä joka helvetin päivä.

Pistä niin kylmää vettä kun hanasta tulee ja anna valua, koeta laittaa vettä hiuksiisikin. Jäähdyttele kunnolla siellä suihkussa, sit voit lopuksi pistää kuumaa vettä, että lämpenet. Sit kuivaat ittesi ja teet itsellesi mukillisen jotain hyvää juotavaa, vaikka kaakaota, mieluiten jotain josta lapsena tykkäsit. Sit mene peiton alle, ja jos voit kuunnella jostain laitteesta jotain musaa siellä pimeessä peiton alla, niin vielä parempi.



Takaan että helpottaa oloa paljon paremmin kun Diapamit!!!

juo se kaakaosi siellä peiton alla.

ei olla ukon kans puheväleissä! olen pilannut sen elämän sillä että en jaksa yksin hoitaa lapsia ja kotia eikä se pääse kovin usein viettämään omaa aikaa, vittu kun ei ole ketään joka auttais minua, tulis edes joskus joku hoitamaan vauvaa hetkeksi että mulla ei tarttis sitä koko ajan kannella!

vauvat on hirveitä tyranneja! Mutta se helpottaa kun ne kasvaa. Et sä ole miehes elämää pilannut. Ei kenenkään elämä ole pilalla sen takia, että lattialla on pölyä ja tiskipöydällä tiskejä.



Tilaa kunnon kantoreppu tai -liina! Manduca oli meillä ihan ykkönen!

Tai ota yhteys omaan neuvolaan tai terveyskeskuslääkääriin. Myös suoraan mieleterveystoimistoon voi ottaa yhteyttä.



Jos sinulla mahdollisuus, niin palkkaa vaikka MLL.stä tyttö auttamaan sinua.

ei palkata lasten vahtia! olen kyllä miettinyt ihan tosissaan jos menis vähäksi aikaa levähtämään ensi-ja turvakotiin ja sais jotain kunnan lastenhoitoapua, ukkokin sais sitten enemmän sitä kaipaamaansa omaa aikaa kun tänään just kuulin että on ihan poikki sekin! jotenkin vain tunnen epäonnistuneeni äitinä jos myönnän että en jaksa enään yksin, kun ei kukaan ole vauvan syntymän (nyt 7kk) jälkeen käynyt hoitamassa sitä, ei tosiaan sukulaisilla kiinnosta ja jos käyvät niin nillä on muita asioita hoidettavana ja piipahtavat hyvin pikaisesti! Siis lapsille en ikinä tekisi mitään pahaa vaikka kuinka elämä tuntuisi vaikealle, mieluummin siinnä vaiheessa soittaisin sossun tätit hakemaan ne pois! olen kuitenkin hyvä ja ihana äiti enkä näytä väsymystäni kenellekkään ja rakastan perhettäni yli kaiken!

varamummoa, jos sellaisen meidän kaupungista saisi hommattun kun nuo "oikeat" mummot on vähän semmosia että ei niistä pahemmin ole apua!

Se ettei jaksa ja pärjää yksin on vain oire väsyttävästä tilanteesta, mutta se että ymmärtää sen itse ja hakee ratkaisuja on hieno asia.

Älä pelkää maineesi puolesta vaan kerro rehellisesti sukulaisille, miehen vanhemmille ja omillesi olevasi väsynyt. Älä edes yritä miettiä mitä he ajattelevat, onko heillä aikaa tai kiinnostusa, sen näkee sitten.

Juuri seitsenkuisen lapsen kehitykessä olisi ensiarvoisen tärkeää hyvä vuorovaikutus ja kiintymyssuhde, auta itseäsi niin autat lastasi hyvän elämän alkuun. Luota itseesi, olet maailman paras ja rakkain äiti lapsellesi.

yritin hienovaraisesti vihjailla lähisukulaisille että kyllähän tuo väsyttää, mutta ei tuottanut tulosta. Nyt kun olin viikonlopun vanhempieni luona niin sanoin melko suoria sanoja väsymyksestä, mutta näytti äitinikin olevan niin väsynyt ettei sillä ole innostusta/halua/voimia tulla auttamaan! miehen sukulaisilta on edes ihan turha pyytää sillä niillä ei oikeasti kiinnosta meidän lapset vaan hoitavat tyttärensä lapsia viikottain! niin ja omat vanhempani ovat antaneet minun kasvaa ja elättää itteni ihen itse jo melko nuoresta ja ovat auttaneet muita sisaruksiani kaikin mahdollisin tavoin, ajattelevat vissiin että minä menen yksin läpi vaikka harmaan kiven!?!

Pistas se koneen aareen niin jutellaan vahan sen kanssa.

nukkumaan ja mököttää mulle kun pari kertaa vuodessa mainitten sille jostaki asiasta niin sitten se on paska ihminen ja kaikki inhoaa ja haukkuu sitä... helvetin huono omatunto sillä, joten ei sen kanssa voi keskustella järkevästi parisuhteen ohgelmista ja sitten se saa kaikki aina mun syyksi tuolla tyylillä "että anteeksi että olen olemassa" Niin ja ne asia on ihan normaaleja parisuhteeseen liittyviä, ei mitään haukkumista vaan sanon jostaki asiasta mikä painaa mun mieltä, se ottaa kaikki niin itteensä!

ja oll hereillä jonku aikaa että jos ne vaikuttaakin liikaa, mutta pelkään sitä, jos vaikka soitan ambulanssin niin sossun tantat tulee ja vie minun lapset pois kun olen "mielenvikanen", siis en ole, mutta eikö ne niin ajattele? hyvinhän tämä kirjoituskin sujuu viellä...

ja oll hereillä jonku aikaa että jos ne vaikuttaakin liikaa, mutta pelkään sitä, jos vaikka soitan ambulanssin niin sossun tantat tulee ja vie minun lapset pois kun olen "mielenvikanen", siis en ole, mutta eikö ne niin ajattele? hyvinhän tämä kirjoituskin sujuu viellä...

HYVÄSTI ELÄMÄ