En tunne olevani kotonani missään .:(

Paitsi lentokoneessa!



Nykyinen asuinpaikkakunta tuntuu ahdistavalta, edellinen oli kiva, mutta siitä alkaa jo vieraantua. Lapsuuskodin maisemia kaipaan, mutta siellä käydessäni tajuan, etten enää siellä kuitenkaan halua asua.



Olen aina tottunut menevään ja vaihtelevaan elämään ja tämä aloilleen asettuminen ei tosiaan ole mun juttuni. Ahdistaa, mutta kun esikoinen lähti kouluun, ei paikkakunnanvaihtoja enää niin vain tehdä!



Kohtalotovereita? Selviytymiskeinoja?