Kehtaako runsaasti ylipainoinen mennä vauvauintiin

hihkuen jos olisi uimataitoa ja uskallusta mennä veden ääreen. Uimakouluun laitan myöhemmin pikkuiseni, jotta ei pelkäisi vettä niin kuin vanhempansa. Mitäs sä ajatelemaan mitä muut ajattelee, kun vauvan takia sinne menet.

kolmen lapsen kanssa olen käynyt vauvauinnissa ja kaikenkokoisia äitejä, isiä ja opettajia siellä on näkynyt. Kivaa puuhaa.

kunnes vain menin ja huomasin että paljon pahempiakin siellä kulkee...:) joten ei muuta kuin menoksi. Sitä on liikaa kotona kun tuollaisia ajattelee...

naisia on erilaisia ja onhan se lapselle varmasti hieno kokemus !!

kukaan ei siellä kerkeä toisia kyttäilemään! Kyllä siinä on niin tiivis ohjelma sen vauvan kanssa... Pukemiset, suihkut ja uinnissa liikutaan koko ajan, keskitytään omaan vauvaan ja perheeseen. Ollaan kyllä vasta kolme kertaa oltu.



Mutta kun mietin, niin erilaisia äitejä siellä on. Itse menin vatsamakkaroideni ja raskausarpieni kera. Hankin kyllä sellaisen mekkouimapuvun, koska ennen raskautta ja raskausaikana käytin vain bikinejä. Tuo peittää kivasti ja antaa itselle sitä varmuutta. Toki pukuhuoneessa ja suihkussa muut äidit voivat vatsani nähdä, mutta eipä ole kukaan tuijotellut tai vertaillut.



Suosittelen ehdottomasti, siellä on tosi kivaa ja nyt kun alkaa olla vauvallekin tuttua, niin nauttii siitä suunnattomasti ja kiljahtelee ilosta! Aluksi vähän jännitti pientä, mutta nyt on jo tosi vapautunut vedessä! :)

eikä todellakaan ole kaikki hoikkia :D Meidän mammaryhmässä on itseasiassa yli 50% ylipainoisia, osa enemmän ja osa vähemmän. Varsinaisesti hoikaksi väittäisin vain kahta mammaa viidestätoista :) Et sinne vaan! Niin, ja vannon että siinä vaiheessa ku ollaan altaassa, ykskään mies ei huomaa sua. Kyllä se jokaisen huomio kiinnittyy sen oman vauvan leikittämiseen ;) Itse olen katsellut sivusilmällä muiden vartalonmallia ekalla kerralla ihan vain rohkaistukseksi, kun en itsekään mikään laiheliini ole.. ;P

olen myös ylipainoinen enkä arpieni ja nahkapussini takia muuten kehtaa uimahalliin mennä, mutta vauvauinnissa oli se hyvä puoli oli, että muillakin oli arpia. oli myös paljon muitakin pullukoita. ei siellä kukaan jää äitejä tuijottamaan kun kaikki ovat keskittyneitä vauvoihinsa, ne todella nauttii siitä. :)

sinne vaan. siellä olin minäkin!



Naiseus on oikeestaan jännä juttu. Sitä voi joku olla hyvinkin tykätty ja rakastattu vaikka vartalo olisi rujo.



Esikoisen kun sain, niin oli äkkiä takaisin upeassa kuosissa. Silloin mä muistan kun mietin yh:na että miten onnellisia noi mahamakkaramammat ovat kaan kun niillä on mies joka rakastaa. Mä olin NIIN yksin, voi luoja kuin mä kadehdinkaan sitä onnea joka niillä oli. Mulla oli vain nuoruus ja tulevaisuus, joka meinasi musertua yksinäisyyden alle.



Ja nyt mä saan itte olla Mahamakkaramamma. Ihanaa!!! Tätä onnea ei voi mikään minulta viedä, niin suuren tuskan päälle se rakentuu.