G: Mikä ja kuka Psykomamma oikeasti on?
Kommentit (53)
Onko Psykomammalla oikeasti lapsia ja onko hän edes nainen?
että psykomamman elämä on hänen mielikuvitus- tai haaveminänsä, jonka kautta hän purkaa arjen paineita? Silloin pinnanalainen aggressio on aika kova IRL ... Huolestuttavaa.
ehkä kumminkin nainen.
Oli mikä oli,niin juttuja olen lukenut vasta pari päivää, ja kyllä sanon että vaikuttaa vakavalta tapaukselta, jostain tuo ahdistus tulee, vaikka jutut olisikin kuinka keksittyjä.
Tai sitten joku jolla erittäin huono huumori.
Joka tapauksessa mielestäni jo menee ihan vakavaksi kiusaamiseksi täällä, ansaitsisi bannin.
Ei ole normaalia kirjoitella tuollaista.
keskivaikea masennus. Hänellä on kuitenkin Kela-kortissa 112, mikä meinaa vakavaa mielenterveysongelmaa, psykoottistasoista, kaksisuuntaista tms. Jos siis mikään mitä hän sanoo on totta.
meistä löytyy joskus pienenpieni psykomamma!
että Psykomamma on oikeasti suunnilleen sellainen, kuin sanoo olevansa, mutta liioittelee ja provoilee kyllä, koska haluaa ärsyttää. Juttelin täällä nimittäin kerran Psykomamman kanssa yhdessä ketjussa, jonka hän aloitti suht asiallisesti, ja jaksoi jatkaa asiallista linjaansa jonkin aikaa.
Joten sanon, että hän on ihminen, jolla on vakavia mielenterveysongelmia, mutta häntä tai muitakaan epalvele se, että hän levittää pahaa oloa ympärilleen tai mehustelee niillä ongelmillaan. Toivon, että hänen lapsensa huostaanotettaisiin, koska varmastikaan noin häiriintyneellä äidillä ei ole kovin hyviä otteita vanhemmuuteen, sai sitten millaisia tukitoimia tahansa.
että 4v:n kohdalla peli on jo menetetty ja sijaisperhe saa vakavasti häiriintyneen fas-lapsen.
Vauvakin vaikuttaa jo nyt adhd-kakaralta, jo ihmekö tuo, sillä coctaililla pillereitä, mitä vedin koko raskausajan.
mutta sainkin vain verenvuotoa ja tuo alieni jatkoi silti kasvuaan sisälläni.
jos se suostuu lapsenvahdiksi noille kakaroille, juottaa vaikka kaljaa niille jos ei muuten saa niitä nukkumaan.
alkoi kiristää lupaa pitää kotibileet kavereilleen jos hän jää noiden sisarpuoltensa kanssa kolmistaan.
kun suurinosa huostaanotetuista pyritään palauttamaan vanhemmilleen. en kai mä nyt noita saatana takaisin ota jos kerran oon eroon päässyt ja ihanaan yksiööni. pitäiskö mun muka huolia nuo vinkuintiaanit luokseni kotilomille, ei kai? eikö niitä voi antaa kerralla kokonaan pois, eikä mitään jahkaamista?
Anna pois vaan. Äläkä vain lupaile.
oon vaan tosi surullinen sun puolesta. Tommonen yksinäinen, vaikea elämä on suuri taakka kantaa. Mä toivon et se joskus helpottaa.
lueskelin pari päivää sitten paranoidista persoonallisuushäiriöstä ja tuli todella surullinen olo. Melko toivoton tilanne on niillä ihmisillä, koska sen häiriön luonne itsessään tekee paranemisen käytännössä varmasti lähes mahdottomaksi. Harvemmin pääsee tuntemaan kiitollisuutta siitä että oma sairaus on "vain" depressiivinen persoonallisuushäiriö. Tosin epäilen etten enää täytä noita kriteerejä. Terveyttä kohti mennään.
kun a) muutan yksin ihanaan yksiöön
b) saan pysyvän eläkepäätöksen
c) mulla on taas aikaa vaan olla ja öllöttää eikä tartte kättä nostaa jos ei halua.
No en mä kovin yksinäinen ole, just lähti kaveri kylästä ja huomenna ollaan menossa kyläileen.
Ihan riittävästi sosiaalisia kontakteja mun mielestä ja vähän liikaakin.
joka hauskuuttaa itseään provoamalla.