Ahdistava olotila alkaa ottaa päähän, nyt kaikki tsempit ja psyykkaukset tänne!!
Alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttämään tämä olotila!
Huooooooh, no olis kiva jos tulis tsemppaavia ja piristäviä vastauksia tähän ongelmaan:
Mä pelkään masentuvani. Oon kärsinyt ahdistusoireista, joille en löydä syytä vaikka kuinka "syvälle" itseeni menisin. Mua ahdistaa se pelko masentumisesta. Sitten pelkään että mun lapset huostaanotetaan multa pois, koska ne on ainoa asia mitä mulla on. No, on mulla töitä, koira, vanhemmat mutta lapset ovat se tärkein asia ja pelko menettämisestä on suuri.
Menee jopa viikkoja hyvin, en ajattele asiaa, sitten ahdistus vaan BUM! palaa ja koko ajan vainoilen ja itkettää että "eikai tämä taas ala.." Ekalla kerralla ahdisti monta viikkoa putkeen ja jouduin lääkärille ja psykologille puhumaan pieleenmenneestä parisuhteesta. Nyt varmaan joku veikkaa että parisuhde minua ahdistaa, mutta ei se minun mielessäni pyöri niin että se stressaisi, voiko se ALITAJUISESTI stressata ?
Apua hain siis lääkäriltä, joka antoi paniikkikohtaukseen bentsoja, joita en hakenut, koska pelkään löytäväni niistä lohdun ja jäisin bentsokoukkuun. Akupunktio on auttanut jonkun verran, syön E-EPAA, d-vitamiinia, terveellistä ruokaa, shoppailen jne. Sitten vain ahdistus saattaa palata ilman syytä, ihan kuin se palaisi muistiin että "ainiin mullahan oli tää ahdistus" ja olo jatkuu.
Viisaat, psyykatkaa mut eroon tästä!!
Kommentit (6)
vaikka Sepram? Auttoi mulla paniikkihäiriöön oikein hyvin.
Niitä lapsia ei sinulta kukaan tuon asian vuoksi vie. Ehkä tämä ei poista ahdistustasi asiasta, mutta olen takuuvarma asiasta. Kaikilla ihmisillä tulee vaiheita, jolloin henkinen tasapaino järkkyy - suuntaan tai toiseen. Se ei tee sinusta huonoa vanhempaa.
Lohdun sanana, yritän ainakin, että eräs ystäväni on syönyt lääkkeitä skitsofreniaan ja ties mihin. On neljän lapsen äiti ja naimisissa. On mitä parhain äitihahmo! Hän pääsi masennuksesta eroon, joten se on ihan mahdollista sinullekin.
Olisiko syytä vielä tutkia muitakin lääkärivaihoehtoja? Ei kaikki lääkkeet ole koukuttavia, mikäli se asia sinua vaivaa. Siitä kannattaa myös puhua sen lääkärin kanssa.
Hae apua. Ei siinä ole mitään noloa. Ja rakasta niitä lapsosiasi, kun niistä suuren onnen saat! :)
Minuakin toisinaan ahdistaa ja sitten taas ei. Lähde nyt ensin vaikka ulos lastesi kanssa tehkää lumilinnoja raikkaassa ulkosäässä. Sisälle tultuanne keitätte kaakaota ja paistatte ison läjän vohveleita.
Kevät on tulossa ja ihana kesä! Ajattele positiivisia asioita joista sinulle tulee hyvä mieli. Kun lapset nukkuu lue joku ihana kevyt romaani, jotain mistä tykkäät. kuuntele lempimusikkiasi ja siivoa korulippaasi tai meikkipussisi tai joku vastaava...
henkimaailmaa, kuolemanjälkeistä elämää ym. koskevista kirjoista.
Hymyilyttää touhuni välillä itseänikin, mutta menen kirjastoon ja ajattelen, että löydän kirjan, josta saan apua ja näin käy. Mikä lie kättäni ohjailee :)
Ja liikunnasta, kun vaan saan tsempattua itseni liikkeelle.
Ja siitä, että jaksan pitää ympäristöni järjestyksessä. Minulla ympäristön kaaos ja pään kaaos kulkevat käsi kädessä. Joku toisn väittää, että siististi elävillä on pääkopassa paljonkin siivottavaa.
Vaikutat kivalta ja reippaalta ihmiseltä. Kivaa kevättä!
P.S. Onnellinen on se, joka ajattelee, mitä hänellä on eikä sitä mitä häneltä puuttuu :)
Googlettamalla saattaisi löytää lisää tietoja ja hoitokeinoja. Kyllä siitä voi päästä eroon. Mm. masennuslääkkeet voivat auttaa, minulla Cipralex oli hyvä.
Lisäksi psyykkistä treenausta. Pidät joka päivä huolitunnin, mutta et saa muina aikoina ajatella asiaa. Huolitunnin aikana voit märehtiä murhettasi niin paljon kuin haluat. Muulloin voit ajatella, että illalla klo 19 saan miettiä asiaa. Pian voi olla, ettet tarvitsekaan koko huolituntia. Mutta tämä on yksi esimerkki, joka ei ehkä sovi kaikille.
Tsemppiä! En minäkään usko mihinkään huostaanottoihin. Suomessa on paljon perheitä, joissa pitäisi ko. toimenpide tehdä eikä silti tehdä. Vaikutat normiäidiltä.
nyt on tosi kyseessä :(
-ap