Miksi on itsekkäämpää jos yksi ihminen haluaa lapsen kuin pariskunta?

Ei riitä että on kaksi vanhempaa - kyllä niiden vanhempien pitää myös pystyä ansaitsemaan vanhemmuutensa olemalla vastuuntuntoisia, rakastavia ja läsnäolevia.



Harmillisen paljon näkee ihan toisenlaista meininkiä ja eroja, jotka satuttavat lasta enemmän kuin se, että hänellä olisi ollut alunperin vain yksi tasapainoinen vanhempi.



t. 3, joka siis on pysyvässä parisuhteessa mutta joka ei myöskään tuomitse lapsen hankkimista yksin

että se yksinäinen sinkkuvanhempi on aina tasapainoinen. Ja ehtiihän sitä vielä hankkiutumaan parisuhteisiin ja eroamaan myrskyisästi useita kertoja vaikka olisi lasta hankkiessaan yksin

hankkia lapsia hyvinkin vääristä syistä (suhteen lujittaminen, yhteiskunnan odotukset, vahinko yms.)

Muista tämä hemmetin heteronormatiivinen yhteiskunta.

hankkia lapsia hyvinkin vääristä syistä (suhteen lujittaminen, yhteiskunnan odotukset, vahinko yms.)

-AP

Eikös se haluaminen molemmissa tapauksissa ole itsekästä. "Mä haluun hoivata, Mä haluun olla äiti/isä, Mä haluun lapsen!!"

hankkia lapsia hyvinkin vääristä syistä (suhteen lujittaminen, yhteiskunnan odotukset, vahinko yms.)

Näiden syiden lisäksi parisuhteeseen tunnutaan välillä hankkivan lapsi turhan pian. Eli vauvaa pukataan kehiin heti kun joku puolisokandidaatin tapainen on näköpiirissä, kun on niin kova vauvakuume. Jotkut eivät tajua, että parisuhteen pitäisi olla todella vakaalla pohjalla ennen lasten tuloa.

Yksin hankittu lapsi voi olla jopa tarkempaan harkittu "projekti" kuin tällainen pikaisesti parisuhteeseen tekaistu.

3

En käsitä näitä ihmisiä, jotka aina päätyvät tähän samaan perusteluun, kun puhutaan yksi vanhempi vs molemmat vanhemmat!



Aina tulee näitä, jotka vetoavat siihen, että parisuhteessa olevat voivat olla sekopäitä ja eromaisillaan ja hankkivat lapset vääristä syistä ja ovat muutenkin huonoja ihmisiä ja vaikka mitä.

Ja ne sinkut sitten taas edustavat sitä ihmisrodun hienointa ilmentymää ja kermaa, ollen samalla sekä kauniita, menestyneitä että täysin lapsilleen omistautuvia ja lähes tulkoon pyhimyksiä.

(Jos tahtoisin provota, voisin vielä kysyä että miten se, ettei tahdo sitoutua parisuhteeseen tai ei kelpaa kenellekään, tekee ihmisestä huomattavasti muita paremman..?)



Oikeasti, ettekö te näe itse millaiselta selittelyltä tuo kuulostaa? Eikö teille tule itselle tuosta sellainen kuva, että itsekin ajattelette olevanne väärässä ja yritätte silti kynsin hampain pitää siitä omasta kannastanne kiinni?



Kyllä, on ihan totta, että parisuhteessakin voi olla huono idea hankkia lapsia. Kyllä, kaksi huonoa vanhempaa on huomattavasti haitallisempaa kuin yksi erinomainen. Minulle ei ole mikään ongelma myöntää tätä. Miksi teidän on niin vaikea myöntää, että kaksi hyvää vanhempaa on kymmenen kertaa parempi kuin yksi hyvä vanhempi? Ja että kaksi hyvää vanhempaa on sata kertaa parempi kuin yksi huono vanhempi?

Eli on huono, jos tekee lapsia parisuhteeseen lyhyen yhdessäolon jälkeen?

Mutta on hyvä, jos tekee lapsia täysin tuntematta toista, tai esim. yhden illan suhteeseen?

Hmm, kuulostaa vähän erikoiselta ja kaukaa haetulta, olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja...



Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla myös miksi parisuhteen pitäisi olla todella vakaalla pohjalla, jos toisaalta kerran olet sitä mieltä että ei haittaa lainkaan vaikkei sitä parisuhdetta ole lainkaan!



Vai meinaatko, että ne sinkut viettävät aikaa vuosia miettien lasten hankintaa, kasvatusta jne. kun taas parisuhteilijat painavat menemään uhraamatta ajatustakaan lapsille, kunnes yksi kaunis päivä vaan päättävät heittää kumit ja pillerit nurkkaan..?

Käsittääkseni kyllä kirjoitin, että olen itse parisuhteessa ja että pidän sitä tietenkin ensisijaisena tilanteena lasten hankinnalle.



Olen itse asiassa niin konservatiivinen, että minusta kaikista parasta olisi mennä ensin naimisiin ja sitten vasta hankkia jälkikasvua. Eikä mennä naimisiin jonkun prinsessajuhlan takia, vaan siksi, että haluaa vakavissaan sitoutua toiseen aikuiseen loppuelämäkseen ja tehdä sen julkisesti tiettäväksi solmimalla avioliiton. Ja jotta tähän päätökseen voi tulla, täytyy tietenkin tuntea toinen hyvin ja harkita päätöstään huolellisesti.



Niih, tämä on siis ihannetila. Puolustin sinkkujen lastenhankintaa tässä siksi, että sitä vastaan oli esitetty niin monta kommenttia eikä asia ole minusta niin yksioikoinen. Rautalangasta väännettynä: sinkkuKIN voi olla hyvä vanhempi ja tarjota lapselleen hyvän elämän. Ja toisaalta parisuhteessaKIN on mahdollista pilata lapsen hyvinvointi.



Mutta niinhän se menee, että täällä halutaan aina ymmärtää toisten vastaukset ja perustelut väärin. Annettakoon se teille anteeksi. ;)



3

että lapsi jää lähtökohtaisesti ilman toista vanhempaa. Mutta en todellakaan tuomitse - olisin itsekin saattanut hankkia lapsen yksin jos elämänkumppania ei olisi löytynyt. En tosin minkään satunnaisen pokan kanssa, vaan luultavasti adoptoimalla.

Jos isä ei ole äidin puoliso, niin miksei esim hyvä ystävä? Ainakin lapsi saisi olla isänsäkin kanssa ja olisi helpompaa äidillekin, kun saisi välillä omaa aikaa.

Tietysti siksi, että yksi ihminen ei millään voi olla lapselle sekä äiti että isä!



Ihan sama millaisia miehen/naisenmalleja ympäristössä on, lapsi tarvii molemmat vanhemmat.



Ja se että jossain on puoliorpoja jotka ovat eläneet onnellisena, ei todellakaan oikeuta sitä että isättömiä/äidittömiä pitäisi järjestelmällisesti ja tietoisesti tehdä vielä lisää.

siksi, että silloin kielletään lapselta toinen vanhempi