Olemme oikeutettuja rikkauteemme! Köyhillä mailla huono säkä. Meidän ei tarvitse luopua mistään!

siina harhaluulossa etta olette rikkaita.

koska jos ei sinun kaltaisiasi olisi, niin maailma ei olisi niin epäoikeudenmukainen paikka.

hyvä työ, terveet lapset, hyvä mies, kiva koti ja rahaa riittävästi, mutta en usko kohdallani onnellisuuteen, koska maailman murheet painavat joka hetki. ja joka päivä mietin, mitä konkreettista voisi tehdä vähentääkseen pahoinvointia - on kummilapset ja rahaa menee joka kuukausi hyväntekeväisyysjärjestöihin. Tukiperhetoiminnan aloitan, kun kuopus on hieman isompi.



En pysty nauttimaan elämästäni, koska olen tiedonjanoinen ihminen ja luen joka päivä sanomalehden tarkkaan ja seuraan uutisia. Ehkäpä joku kehitysmaassa oleva köyhä äiti on tavallaan "yhtä onnellinen kuin minä" kun pitää pähkäillä, mistä saisi tänään ruokaa, mutta ehkä ei sitten maailmaan muut murheet paina. Eli siinä mielessä puntit mennee tasan...

Elämmekö oikeudenmukaisessa maailmassa? Voisimmeko tehdä asialle jotain? (Vai onko se Jumalan asia?) Pystytkö hyvällä omallatunnolla olemaan välittämättä maapallon ihmisistä, jotka kärsivät absoluuttisesta köyhyydestä?

-Maailma ei ole oikeudenmukainen

-minä en sille mitään voi eikä kiinostakaan

-elän ja nautin rahoistani kunnen kuolema korjaa