Kuvittele perhetilanteesi 5v päähän, mitä toivot/ luulet näkeväsi?

esikoinen luultavasti jossain maailmalla opiskelemassa, itse kärvistelen viidenkympin kriisissä ja mies varmaan ites viidenkympin villityksessään vaihtaa mut nuorempaan tai sitten se ostaa moottoripyörän...

Päivä kerrallaan - kaksi parhaassa. Se riittää.

naimisissa nykyisen miehen kanssa.. olen valmistunut kolmanteen ammattiini.. minulla on 2-3 lasta ja asumme osaomistusasunnossa.. olen töissä tai kotiäitinä.. esikoisemme on lähes 5v ja toinen lapsemme 3v.. ehkä kolmas voisi olla masussa.. :)

ja lapsi 13v. Tässä me varmaan vaan möllötetään kuten tähänkin asti.

lapset 12 ja 9-vuotiaita. Toivottavasti elämä kohtelee meitä hyvin, olemme terveitä ja väliin on mahtunut paljon hyviä hetkiä. Asumme edelleen tässä unelmiemme omakotitalossa, lapsilla koulut sujuu hyvin ja meillä molemmilla miehen kanssa mukavat työt.

olen yh varmaan niinkuin nytkin. Exällä on varmaan tuontinainen venäjältä tai thaimaasta sekä lisää lapsia.

Minä ja mieheni olemme silloin 43-vuotiaita.



Esikoisemme on 13-vuotias, keskimmäisemme 12-vuotias ja kuopuksemme 9-vuotias.



Meillä ei siis ole enää pikkulapsia ja kuopuksemmekin jo 3. luokalla. Murrosikä jyllää jo isoimman kohdalla.



Toivon ensinnäkin että olemme molemmat vanhemmat ja kaikki lapset terveitä ja työ/koulukuntoisia.



Toivon, että esikoisemme on edelleen koulussa yhtä loisatava kuin nytkin, mutta on oppinut hyväksymään myös sen, ettei aina voi onnistua. Tämä on yksi suurimmista peloistani taitavan ja perfektionistisen tyttäremme kohdalla.



Keskimmäisemme, 7 vee, on nyt lahjakas urheilija aloittamassa kilpailemista vaativassa taitolajissa, toivon että hän (kuten kaikki lapsemme) on löytänyt oman juttunsa vapaa-aikana, johon ovat riittävän sitoutuneita välttyäkseen "ostariefektiltä". Suositun "pimumme" kohdalla tämä on suuri toiveeni.



Kuopuksemme kohdalla toivon, että hän on päässyt koulunkäyntiin sujuvasti mukaan. Nyt 4-vuotias ei ole kovin innostunut akateemisista taidoista ja hänen kohdallaan suurin huoleeni 5 vee tähtäimellä on hänen kyspymisensä kouluun. Tämä ei osin ole vielä ollenkaan huoli, peilaan vaan saman ikäisenä taitavasti piirtäneisiin siskoihin :)

mies vuoden vanhempi ja poika 14v.



Toivottavasti olen silloin jo uusilla työurilla, jossain mielekkäässä työssä, jossa terveyteni ei joudu niin koville kuin tässä nykyisessä.



Poika toivottavasti on yhtä innostutnut oppimaan uutta kuin tähän asti koko ikänsä. Liikkuva ja sosiaalinen poika, joka todennäköisesti silloin vähät välittää siitä mitä äiti sanoo.



Taloudellisesti menee ihan hyvin. Asuntolaina lyhenee jo hyvää vauhtia eikä suurempia huolia huomisesta ole. Eläkesäästökassassakin on jo vähän enemmän kuin nyt.



Ainoa kysymysmerkki on terveys, miten mun krooninen sairauteni etenee, vai saavutetaanko lääkityksellä jonkinlainen tasapaino vai päädynkö jossain vaiheessa leikkauspöydälle.

olen 32v ja esikoinen 13v eli jonkinlainen murrosikä ainakin alkamassa. Keskimmäinen olisi 7v ja nuorimmainen 5v. Olisi toivottavasti yöheräilyt ohi ja olisin toivottavasti saanut jotain muuta työtä kuin nykyinen.

Olen 36-vuotias, lapset 10, 7 ja ehkä pieni kuopus? Nyt harkinnassa. :)



Asumme samassa talossa kuin nytkin, olemme saaneet sen remontoitua. Toivon että elämä on ehkä hieman selkeämpää kuin nyt, jospa tulevaisuudessa olisi jo jokin suunnitelma?