Olen paha ihminen.
Olen tullut viime aikoina itsetutkiskelun ja oman elämänvaiheiden läpikäymisen kautta siihen tulokseen, että olen ihmisenä paha.
En usko mustavalkoisesti absoluuttiseen pahuuteen tai hyvyyteen. En siis pidä itseäni pelkästään pahana. Tarkoitan ehkä enemmän sitä, että hyvistä aikeistani huolimatta aiheutan maailmaan enemmän kärsimystä ja vääryyttä kuin hyviä asioita.
Nyt minulla on moraalinen ongelma. Mitä teen itselleni? En usko, että koskaan voin kääntää omaa olemustani ja käytöstäni niin etten aiheuttaisi mielipahaa. Olen pohtinut, onko ihmisistä eristäytyminen toimiva ratkaisu?
Kommentit (23)
Olet masentunut tai sitten paha, joka on lopulta tajunnut pahuutensa.
Olen tullut viime aikoina itsetutkiskelun ja oman elämänvaiheiden läpikäymisen kautta siihen tulokseen, että olen ihmisenä paha.
ajatuksia ja pahenivat, kun masennukseni riistäytyi. Kun vihdoin sain apua (sairaala, lääkkeet, terapia yms), alkoivat ajatukseni muuttua ja ymmärsin sairauteni ja ajatukset alkoivat muuttua. Ja en ole koskaan tehnyt mitää erityisen pahaa.
Nyt minulla on moraalinen ongelma. Mitä teen itselleni? En usko, että koskaan voin kääntää omaa olemustani ja käytöstäni niin etten aiheuttaisi mielipahaa. Olen pohtinut, onko ihmisistä eristäytyminen toimiva ratkaisu?
Saamasi vastaukset ovat mielestäni enimmäkseen tyhjänpäiväistä jeesustelua. Se että tunnet syyllisyyttä ei puhdista sinua muille aiheutetusta pahasta. Mitä hyötyä siitä syyllisyydestä on muille? Jos kerran olet tehnyt jotain, mieti miten voit hyvittää sen - ja eritäydy vaikka sitten sen jälkeen jos et parempaan pysty.
Syyllistät siis itsesi kaikesta tapahtuneesta. Eikö sillä toisella osapuolella ole mielestäsi mitään vastuuta ihmissuhteesta, vain sinulla? En voi uskoa että sinä olet yksin syyllinen tai ylipäätään, jos joku on väkivaltainen ja epäoikeudenmukainen, että se olisi sinun syysi mitenkään. Taidat olla masentunut, paljon vastoinkäymisiä elämässäsi kokenut.
Miksi päättelet että ap ei olisi se väkivaltainen osapuoli? En ainakaan ole huomannut näissä kirjoituksissa sanotun, että hän itse olisi ollut sen kohde. Jos toteaa olevansa paha ihminen ja sanoo suhteissaan olleen väkivaltaa, kyllä minä näen siinä muunkin vaihtoehdon...
Jos jollekin ihmiselle on valkenemassa oman käytöksensä seuraukset, miksi jonkun ihme näennäis-empatia-vouhottajan pitää yrittää torpedoida sitä? Et sinä tiedä minkälainen pahantekijä tämä ap mahtaa ollakaan.
Kaikki lähtee liikkeelle asenteesta. Onko aseteesi toisia ihmisiä kohtaan paha? Jos, niin lähde muokkaamaan asennettasi.
Jos aikeesi ovat kuitenkin hyvät, mutta teet pahoja asioita, niin sitten on aika pohtia, miten voin muuttaa käyttäytymistäni.
mä oon kans.piikittelen ihmisiä asioilla jotka tiedän heistä ja jotka on noloja:D
esim pornonkatselijoita piikittelen vihjailemalla runkkareista... jne...
oon aika pirullinen
Ap - jos tunnet syyllisyyttä, niin tiedä, ettet ole läpeesi paha. Pahaksi menee, kun ei tunne syyllisyyttä teoistaan.
mä oon kans.piikittelen ihmisiä asioilla jotka tiedän heistä ja jotka on noloja:D esim pornonkatselijoita piikittelen vihjailemalla runkkareista... jne... oon aika pirullinen
Moni masentunut ihminen ajattelee itsestään ap:n tavalla.
Aika ottaa vastuuta omasta käytöksestä ja etsiä itselle sopiva parempi käytös.
Se ei vaan tuota tulosta.
Oma käytös on hallinnassa. Kuitenkin huomaan, että olen taas saanut pahaa aikaiseksi.
Minulla on ollut paljon hankalia ihmissuhteita (väkivaltaa, pettämisiä) ja kipeitä kohtaamisia ihmisten kanssa. Olen vihdoinkin ymmärtämässä, että kaikkien vaikeuksien syynä olenkin minä itse.
Jotenkin saan kirvoitettua ihmisissä ikävät puolet esiin.
Se ei vaan tuota tulosta.
Oma käytös on hallinnassa. Kuitenkin huomaan, että olen taas saanut pahaa aikaiseksi.
se itsensä syyllistäminen auta. Asioissa on yleensä vähintään kaksi puolta.
Yritäpäs ymmärtää asioita vielä uudelleen. Jos ei onnistu, kuulostaa masennusoireilta, ja niistähän tunnetusti paranee paremmin kuin pahuudesta :)
Oletko aivan varma, että olet itse syypää kaikkeen? Voihan tämä olla oire vaikka jostain paranoidishenkisestä mielenterveysongelmasta.
Mä ainakin uskon, että vain täysin narsistinen ihminen - psykopaatti - voi olla jotakin sellaista, mitä kutsutaan pahaksi. Sinä tuskin sitä olet, koska tunnet syyllisyyttä.
On aina hyvä vetäytyä ja miettiä itseään, mutta jos päädyt tällaiseen umpikujaan, kannattaisiko ottaa yhteyttä johonkin mielenterveyden asiantuntijaan?
elät narsistin kanssa. Vain narisisti saa uskoteltua ihmiselle tuollaista p***, että syy olisi yksinomaan sinun.
Ihmissuhteissa on aina vähintään kaksiosapuolta. Kukaan ei voi kantaa vastuuta kuin omasta käyttäytymisestään ja omista tunteistaan. Jos toinen ihminen esim. suuttuu sinulle - ei se ole sinun ongelmasi. Se on sen toisen ihmisen ongelma. Sinä et olet vastuussa kenenkään toisen ihmisen tunteista.
Sinun vastuullasi on, että yrität toimia oikein ja reilusti. Sinun vastuullasi on se, että yrität muistat käytöstavat. Silloin olet osuutesi tehnyt. Jos toinen siitä suuttuu ja muuttuu ikäväksi - SE EI OLE SINUN SYYSI EIKÄ SINUN VASTUULLASI.
3 (vai 4)
Minulla on ollut paljon hankalia ihmissuhteita (väkivaltaa, pettämisiä) ja kipeitä kohtaamisia ihmisten kanssa. Olen vihdoinkin ymmärtämässä, että kaikkien vaikeuksien syynä olenkin minä itse. Jotenkin saan kirvoitettua ihmisissä ikävät puolet esiin.
Se ei vaan tuota tulosta. Oma käytös on hallinnassa. Kuitenkin huomaan, että olen taas saanut pahaa aikaiseksi.
Oletko aivan varma, että olet itse syypää kaikkeen? Voihan tämä olla oire vaikka jostain paranoidishenkisestä mielenterveysongelmasta.
Tämä on käynyt mielessäni. En kuitenkaan ajattele, että olisin suinkaan kaikkeen syyllinen.
Mietin vain, miksi minulla on ollut vaikeita ihmissuhteita. Onneksi on ollut myös hyviä ja pitkiä ihmissuhteita.
itsesi kaikesta tapahtuneesta. Eikö sillä toisella osapuolella ole mielestäsi mitään vastuuta ihmissuhteesta, vain sinulla? En voi uskoa että sinä olet yksin syyllinen tai ylipäätään, jos joku on väkivaltainen ja epäoikeudenmukainen, että se olisi sinun syysi mitenkään. Taidat olla masentunut, paljon vastoinkäymisiä elämässäsi kokenut. Ymmärrän kyllä todella hyvin, joskus mietin samanlaisia asioita. Valitettavasti erakoituminen ei ole koskaan mua auttanut, päinvastoin. Minua on auttanut vain niiden hyvien asioiden tekeminen ihmisten ilmoilla, siltikin vaikka niihin ei vastattaisi hyvällä ja sitten sellaisista ihmissuhteista irrottauttuminen joissa rakkaus ei voi elää. Itseeni uskominen ja oman elämänkatsomuksen seuraaminen, kaikesta huolimatta ovat tuoneen elämääni lopulta myös niitä hyviä asioita. Älä anna sen pahuuden tarttua sinuun mitä olet joutunut kokemaan; säilytä uskosi hyvään. Maailma ei ole aina kaunis, aina tulee uusia vastoinkäymisiä. Se taitaa olla elämän laki.
Niissä on paljon sellaista, jonka tiedän sisimmässäni, mutta jonka unohdan vaikeimpina hetkinä.
Onko tosiaan lapsella siinä vastuuta?