Ruoalla "rakastamisen" monivuotiset perinteet, joita on vaikea katkaista...

Valtaosalla liikalihavista ylipaino on nimenomaan korvien välin ongelma.



Hyvin harvalla on kyse jostain harvinaisesta aineenvaihduntasairaudesta.



Ihmiset siis palkitsevat, lohduttavat, viihdyttävät itseään syömällä.

onneksi olen tajunnut ajoissa, pienille lapsilleni olen tarjonnut lohduksi halia tms. vaikka kova kiusaus olisi lohduttaa myös herkuilla.

Mutta meillä kyllä juhlistetaan herkuilla, eikä siitä ole ylikiloja kellekään meistä neljästä tullut. Onhan arkea vähintään 6 pvää viikossa, ei se yhden päivän herkuttelu mitään romauta.

Alemmassa ketjussa on puhetta ylipainoisista äideistä, jotka syöttävät lapsensakin ylipainoisiksi.. Olen itse ylipainoinen äiti, lapsistani 1 on lievästi pyöreä, 2 muuta erittäin hoikkia, toinen jopa liian laiha (tulee isäänsä). Mutta asiaan: Minua on aina rakastettu ruualla: kun olin pieni, ja sairastin, sain herkkuja sekä vanhemmilta että isovanhemmilta. Vietin paljon aikaa mummolassa, ja mummuni on pahin mahdollinen ruualla rakastaja. Aina oli tarjolla jäätelöä, pullaa, karkkia ja lempiruokiani. Pahaan mieleen tarjottiin lakritsipatukka. Olen tosiaan pohtinut tätä asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että ruoka on hyvin monelle ongelma juuri tästä syystä! Lasta pitäisi lohduttaa muulla tavalla kuin ruokaa antamalla, koska edelleen aikuisena hän yhdistää ruoan ja hyvän olon toisiinsa. Itse en ole suruun syöjä, oikein masentuneena en saa mitään alas. Sen sijaan syön iloon: jos saan uuden työpaikan tms. palkitsen itseni aina ruoalla. Perjantaisin on ostettava se karkkipussi palkinnoksi hyvin sujuneesta viikosta... Tämä on lapsuudesta opittu tapa, ja siitä on todella vaikea pyristellä irti. Ja nyt liian myöhään tajuan, että olen siirtänyt tavan omille lapsilleni. Meillä usein juhlitaan mukavia asioita herkkujen parissa, sen sijaan että lähdettäisiin vaikka uimahalliin tms. Uskon että tämä on suurin syy siihen miksi lihavien aikuisten lapsistakin tulee lihavia. Ei se ole tahallista lapsen lihottamista, vaan opittujen mallien toistoa...

Siksi isovanhemmille on niin vaikeaa olla koko ajan syöttämättä herkkuja lapsenlapsilleen. Ei osata nähdä lapsen etua.

ruualla, mutta ei sen takia tarvitse lihava olla?? Ainoa ylipainoinen meidän perheessä on mieheni joka on ollut sitä jo ennen meidän tapaamistamme. Meillä ruualla rakastaminen tarkoittaa hyvistä raaka-aineista tehtyä laadukasta kotiruokaa jota syödään yhdessä. Viikonloppuisin yleensä isommalla porukalla ja pitkän kaavan mukaan. Toki kokki- ja tuleva restonomitytär sekä restonomiminiä kokeilevat ihania jälkiruokia ja kakkuja viikottain.



Meillä kyllä arvostetaan ruuan laatua enemmän kuin mässyn määrää, eli sipsejä syödään ehkä nuorimmaisen synttäreillä, vappuna ja uutena vuonna. Karkkia toki kerran viikossa hieman.



Mieheni hellii minua jäätelöllä mikä on mun suurin heikkouteni, nyt olen antanut ehdottoman ostokiellon kesälomaan saakka:D