Tykkääkö kukaan SAW ja HOSTEL tyylisistä elokuvista muka?

Ja just nuo molemmat ihan huippuja. Samoin Quentin Tarantinon leffat! Ei mitään tyhjää lässyä.

Olen varmaan vainoharhainen mutta minua se pelottaa, koska miehelläni on ollut alkoholiongelma (eli on, mutta nyt kohtuukäyttää) JA hän käyttäytyy hiukan uhkaavasti suuttuessaan. Lisäksi hän on masennukseen taipuivainen ja tuhonnut itseluottamukseni uhkailemalla toistuvasti itsemurhalla jos on halunnut riidan loppumaan...



Ei nuo varmaan liity yhteen, mutta olen jo muutenkin niin varuillani mieheni käytöksestä (en jaksa uskoa että juominen pysyy poissa jos esim jäisi työttömäksi), että pelottaa kun se tykkää väkivallasta. Minusta nuo miellyttää vain hyvin sairaita ihmisiä..

Mielestäni alkoholisti ei voi koskaan olla kohtuukäyttäjä. Ja tämä siksi koska olen ollut tekemisissä monien ei juovien alkoholistien kanssa. Jossain vaiheessa mopo karkaa käsistä. On oltava joko on tai off.

mutta Hostel ja Saw-tyyppisia elokuvia en voi sietaa. Eri genrea Tarantino-elokuvien kanssa, vaikka ohjaajat kavereita ovatkin ja vakivaltaa on molemmissa.



(Tama ei tietenkaan tarkoita sita etta sama ihminen ei voisi tykata molemmista elokuva tyypeista , en vaan itse vertaisi niita toisiinsa)

Mielestäni alkoholisti ei voi koskaan olla kohtuukäyttäjä. Ja tämä siksi koska olen ollut tekemisissä monien ei juovien alkoholistien kanssa. Jossain vaiheessa mopo karkaa käsistä. On oltava joko on tai off.

Mutta on sitten niin äreä ja jopa aggressiivinen, että on sovittu yksi tietty päivä viikossa jolloin saa juoda vapaasti. (Ja jatkuvasti muistaa marttyyrina mainita miten työkaverit nauraa kun se on niin tossun alla ettei saa edes lähteä baariin kavereiden kanssa kysymättä lupaa kotoa.)

Mutta vastasin tuolle minulle vastanneelle.



Ja itse pidän myös Tarrantinon leffoista vaikka Sawia ja Hostellia inhoankin.



t 7

-tyyppisistä elokuvista?



Makuja on monenlaisia ja se pitäisi vissiin vain hyväksyä.

Mutta lienee vaan liian kivaa tuomita, kun joku ei pidä samoista jutuista kuin itse. Minä tykkäsin esimerkiksi Sawista (ensimmäisestä), Descentistä ja Marttyyreistä vaikka väkivaltaa vastustankin. Sen sijaan pidän jotenkin vajaina ihmisiä, joiden lempielokuvia ovat pölhöt hömppäkomediat tai siirappidraamat tyyliin Blondin kosto, Unelmien Manhattan, Prinsessäpäiväkirjat, Minä ja prinssi jne. Sama ennakko-oletus arvostelukyvyttömyydestä ja tyhmyydestä koskee tyyppejä, jotka vakavalla naamalla väittävät, että Twilight on oikeasti hyvää kirjallisuutta/elokuvaa.

Onneksi ei kukaan tuttavapiiristäni.

On kiva säikkyä. Musta on kuitenkin tullut vanhemmiten niin älytön pelkuripussi, että nään painajaisia tosi herkästi ja ahdistun väkivallasta. En voi enää edes csi:tä katsoa.



Kyllä mä ymmärrän että niitä tahtoo katsoa, on jotenkin ihmiselle luontaista haluta rajakokemuksia, kokea pelkoja. Mutta jos ihan älyttömästi tommoisista pitää, sitten se on mun mielestä ehkä outoa.

samoin vanhempani jotka ovat yli 50v.



jos miehen kanssa päästään kahdestaan elokuviin mennään katsomaan mieluummin kauhu kuin joku lälly rakkaus elokuva

en kai niitä muuten niin innolla katsoisi! Pidän myös laatuleffoista tyyliin: Kauriinmetsästäjä, Yksi lensi yli käenpesän, Tuntematon sotilas. Jotain romanssilässytyksiä en kestä katsoa, hyvää komediaa kyllä, esim. Sekaisin Marista.

Itse en voi sietää "Sekaisin Marista" -tyyppisiä komedioista, vaan toisenlaisen huumorin ystävä. Onneksi elokuvatarjonnassa on jokaiselle jotakin. Viime aikoina tosin vaativampi yleisö on jäänyt hiukan kuivin suin...



Kauhuleffat ovat usein hyvin tehtyjä ja visuaalisesti upeita, mutta olen niin herkkis, että katson niitä tosi harvoin.

Hostel itseasiassa ei kuulu Saw tyyppiseen genreen vaan on enempi trilleri pienellä höysteellä splatteria.

Ja niitä vertaillaan.

Hostel on järkevällä tavalla jännittävä.