Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten suhtaudutte lapsen kaveriin joka välillä on kiva, mutta välillä nimittelee ja kiusaa?

Vierailija
12.03.2010 |

Mulle paljastui tänään kivaksi luulemastani kaverista tämä toinen puoli ja lapseni sanoi, ettei tämänpäiväinen nimittely ja painostus ollut ensimmäinen kerta :( Olen aika järkyttynyt ja haluaisinkin kysyä onko muilla tullut tällaista vastaan ja miten olette toimineet / suhtautuneet?

Lapsi ei halua, että soitan kyseiselle kaverille tai hänen vanhemmilleen...



Kyseessä 8-vuotiaat

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
13.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei myöskään pidä lupauksiaan.



En ole puhunut lapselle enkä vanhemmilleen vaikka varmaan hyvä olisi. Olen ratkaissut asian niin, että tyttöni leikkii kyseisen kaverin kanssa vain silloin kun muita kavereita ei ole saatavilla.

Vierailija
2/6 |
13.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi hyvä jos osaisit jutella lapsesi kanssa asiasta. Jos hän haluaa leikkiä tämän toisen kanssa, voisi etukäteen harjoitella, mitä voisi sanoa jos tulee taas nimittelytilanne eteen.



Voisit neuvoa lastasi vaikka kysymään:

"Miksi sä tolla tavalla sanoit? Kuulostaa aika kurjalta."

"Miksi sä haluat olla noin ilkeä?"

"Musta toi on kiusaamista."

"Jos sä kerran haluat olla noin ilkeä, on parempi ettei tänään enää leikitä."

Jne.



Jos lapsesi saa keinoja ja valmiita "vuorosanoja" puhua asiasta toiselle, se voi helpottaa tilannetta. Joskushan lapset ilkeilevät toisille ihan kokeillakseen vallan tunnetta ja oman pahan olonsa vuoksi, vaikka periaatteessa haluaisivatkin olla toisen kaveri.



Jos siis tällaiselle lapselle sanoo, että tuo tuntuu kurjalta eikä mun tartte sellaista sietää, uskon että se voi auttaa tätä toistakin lasta omien tunteiden käsittelyssä ja säätelyssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
13.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsien on hyvä oppia pitämään puolensa, maailmassa ei aina kohtaa pelkästään hyviä ihmisiä. Itse seurailisin tilannetta ja puuttuisin sitten, jos jotain vakavampaa ilmenee.

Vierailija
4/6 |
13.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

naapurin poika on melkein kaksi vuotta vanhempi kuin oma poikani. Yleensä leikit sujuu hyvin, mutta silloin jos tällä naapurilla on joku kaveri tai serkku kylässä niin silloin on poikaani kohtaan tosi ilkeä.

Tulevat pyytämään poikaani ulos ihan vaan siksi, että voivat pompottaa ja kiusata.

Lapsi ei enää silloin haluakkaan enkä ole enää päästänyt ulos kun naapurilla on joku toinen kaveri. Kerran meni hermot kun kuulin sitä kiusausta ja annoin pojille vähän palautetta.



Useinleikkivät ihan sopuisasti, välillä naapurin poika kyllä kiusaa ja huijaa pienempää. Olen sanonut pojalleni, että kaikkea ei tarvitse uskoa ja voi sanoa ettei saa kiusata yms. puolensa pitää osata pitää.

Vierailija
5/6 |
13.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävättäreni kertoi minulle olleensa nuorena oikea "girlfriend from hell": hän alkoi aina pompottaa kulloistakin poikaystäväänsä ilman mitään varsinaista syytä. Siis oli periaatteessa hyvinkin ihastunut tähän poikaan, mutta kun suhde alkoi olla tutumpi, hänestä kuoriutui aika ajoin oikea monsteri, joka nälvi ja loukkasi toista ihan tahallaan. (Ja hän vannoo ettei syynä ollut PMS - "joku muhun vaan meni", hän sanoi.)



Vasta tavattuaan nykyisen kumppaninsa, joka sanoi ensimmäisen kiukutteluyrityksen tullen: "Mun ei tartte sietää tollaista - tavataan taas sitten kun olet paremmalla tuulella", ystävättäreni oppi ottamaan vastuuta tunnetiloistaan ja kontrolloimaan niitä.



Ehkä lapsillakin on jotain samanlaista. Aika monia ihmisiä tuntuu aika ajoin "riivaavan" joku määrittelemätön ilkeilyn himo, vaikka muuten olisivat ihan tavallisia. Jos toinen pistää sopivasti vastaan, homma muuttuu tasapuolisemmaksi ja on molemmille antoisampi.

Vierailija
6/6 |
13.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin että samoja lainalaisuuksia tietysti on kuin muissakin. Kyllä vastaan paneminen voi tosiaan auttaa. Lapsesta asti on hyvä opetella sanomaan ei myös huonoille ihmissuhteille, jotka ottavat enemmän kuin antavat.

Ystävättäreni kertoi minulle olleensa nuorena oikea "girlfriend from hell": hän alkoi aina pompottaa kulloistakin poikaystäväänsä ilman mitään varsinaista syytä. Siis oli periaatteessa hyvinkin ihastunut tähän poikaan, mutta kun suhde alkoi olla tutumpi, hänestä kuoriutui aika ajoin oikea monsteri, joka nälvi ja loukkasi toista ihan tahallaan. (Ja hän vannoo ettei syynä ollut PMS - "joku muhun vaan meni", hän sanoi.) Vasta tavattuaan nykyisen kumppaninsa, joka sanoi ensimmäisen kiukutteluyrityksen tullen: "Mun ei tartte sietää tollaista - tavataan taas sitten kun olet paremmalla tuulella", ystävättäreni oppi ottamaan vastuuta tunnetiloistaan ja kontrolloimaan niitä. Ehkä lapsillakin on jotain samanlaista. Aika monia ihmisiä tuntuu aika ajoin "riivaavan" joku määrittelemätön ilkeilyn himo, vaikka muuten olisivat ihan tavallisia. Jos toinen pistää sopivasti vastaan, homma muuttuu tasapuolisemmaksi ja on molemmille antoisampi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän kolme