Kaivataan kokemuksia ja näkemyksiä äitiydelle asetetuista suorituspaineista.
Kommentit (17)
Äitiys ei kuitenkaan ole kasvatustieteessä ainakaan tällä hetkellä mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena, mutta naistutkimuksessa on.
Heh, ja naistutkimus pätevöittää tutkimaan tätäkin asiaa? Itse olen sitä mieltä, että koko tutkimussuunta tulisi lopettaa tutkimusta vääristävänä.
ovat siinä määrin vääristyneitä, että koko ala ei ole lähtökohdiltaan - tai johtopäätöksiltään - validi. Sen mainitseminen viitekehyksenä tekee mielestäni enemmän halla kuin hyvää tutkimuksellesi.
Kasvatustieteellisenä tai sosiologisena (jota se varsinaisesti on) tutkimuksesi on toki paikallaan.
Jatka vain kuitenkin samaan tapaan, tämä on yhden ihmisen mielipide. :D
-Koetko että teet joitain asioita/teet asioita tietyllä lailla sen vuoksi, että koet niiden kuuluvan äitiyden normiin, vaikka et itse koe asiaa tarpeelliseksi tai miellyttäväksi?
-Koetko tekeväsi tiettyjä asioita "näön vuoksi", välttäksesi ulkopuolista arvostelua?
-Tuntuvatko ulkopuolelta asetetut vaatimukset raskailta, stressaavilta tai kohtuuttomilta?
-Asetatko itsellesi odotuksia, joihin sinun on vaikea vastata?
En odota että vastatte kaikkiin kysymyksiin, yhäkin jokainen lause on merkittävä :)
Miten vältät provoilun? Se on niin olennainen osa tätä palstaa. Onko se sitten tiedettä, että joku vastaa jotain ihan mitä sattuu aikansa kuluksi, muita ärsyttääkseen - tai sinuakin?
Onko sekään tiedettä, että rajaat ongelman koskevan vain nettikeskustelua? Kumpaako tutkit, aihettasi vai keskustelun laatua/sisältöä?
Onnea gradullesi joka tapauksessa.
Seuraavaksi tekee heti mieli kysyä, että kuka ne pahatpahat odotukset asettaa? Onko se kauhea ärrimörrimies? Anoppi? Naapurin koira? Erkon lafka? Sosialidemokratia? Nyky-yhteiskunnan kilpailu?
Ja miksi pitää perustaa yksittäinen ketju keskustelulle? Saisit parempaa aineistoa kun kävisit läpi tätä palstaa ja vaikka jotain muuta foorumia/lehden yleisönosastoa.
Tälleen kysyttäessä on aika vaikea alkaa spontaanisti kertomaan mutta usein äitiyden odotukset tulee esiin mitä kummallisimmissa yhteyksissä; esim. reaktiona johonkin uutiseen tai ajankohtaiseen tapahtumaan.
saada tuo yli 2,5-vuotias lapsi oppimaan kuivaksi. Tuntuu, että tuon ikäinen ei saisi enää olla vaipoissa. Ei vaan millään jaksaisi noita pissasotkuja pestä...
Onnea graduun.
aiheesi on hyvä, mutta täältä av:lta keräämä aineisto (eli tämä viestiketju) ei ole kovin luotettavaa. täällä liioitellaan, provoillaan, valehdellaan. kannattaisi kokeilla vaikka taaperoista, tai jonkin muun keskusteluotsikon alta.
omalta osalta voin vastata lyhyesti, kun en pitkään ehdi, että kyllä itse ainakin koen äitiyden olevan välillä suorittamista. tähän vaikuttaa oma persoonallisuutenikin, olen perfektionisti ja kestän huonosti kritiikkiä. eli kaikki pitäisi tehdä täydellisesti, mikä ei tietenkään ole mahdollista.
Ensinnäkin teen graduani kasvatustieteen laitokselle. Olen myös opiskellut naistutkimusta, joten siitä "pätevyys" aiheen tutkimiselle.
Provoilu on nettikeskustelussa toki jopa asiaan kuuluvaa, mutta periaatteessahan se kuitenkin heijastaa vallalla olevia normeja ja tuottaa niitä. Nettikeskustelujen suhteen tutkijan kyvyt punnitaan siinä, että osaa erottaa jyvät akanoista.
Keskustelun on kuitenkin tarkoitus tukea niitä henkilökohtaisia kirjoituksia, joita viestissäni pyysin, eikä toimia ainoanan tiedonlähteenä.
Ja olen myös ajatellut kerätä valmiita keskusteluja palstalta (ja muilta palstoilta), tahdoin vain tämän ketjun avulla kartoittaa keskeisimpiä suorittamiseen liittyviä tekijöitä.
Olennaista on toki myös se, kuka paineita asettaa. Teidän kokemuksenne siitä on tärkeä.
Itse olen sitä mieltä, että koko tutkimussuunta tulisi lopettaa tutkimusta vääristävänä.
aiheesi on hyvä, mutta täältä av:lta keräämä aineisto (eli tämä viestiketju) ei ole kovin luotettavaa. täällä liioitellaan, provoillaan, valehdellaan. kannattaisi kokeilla vaikka taaperoista, tai jonkin muun keskusteluotsikon alta.
Musta graduntekijällä on tässä hyvä idea, on ensinnäkin tämä "aivovapaa"-aineisto ja sitten tuo spostiaineisto, johon vastannevat vain ne, joilla todella on sanottavaa. Tsemppiä graduun!
Omalta osalta voin kertoa, että tunnen/olen tuntenut paineita joistain asioista. Yksi asia oli esikoisen kuivaksioppiminen. Varsinkin vanhempi polvi kertoili juttuja, kuinka 70-luvulla "kaikki" lapset oppivat yksivuotiaina kuivaksi, ja täällä palstalla ihmeteltiin suureen ääneen, että on sairasta kun noin isoa lasta (silloin 2,5-vuotias) pidetään vaipoissa. Esikoisen herkkänä äitinä jotenkin otin tämän ihan liikaa sydämen asiaksi. :) Toiset lapset ovat saaneet olla rauhassa.
Kotiäitiydestä tunnen silloin tällöin paineita. kaikki tutut ja puolitutut katsovat asiakseen kysellä, olenko VIELÄ VAAN kotona ja MILLOINKAS oikein aion mennä töihin. Kyselyt alkoivat, kun kuopus oli alle kaksivuotias. Vaikka kotiäitiyteni on perheemme yhteinen päätös, tunnen joskus itseni ala-arvoiseksi naiseksi, koska olen jäänyt kotiin.
Nämä ovat paineita, jotka tulevat ulkoapäin. Itse aiheutan itselleni paineita, koska haluan olla täydellinen äiti. Sehän ei onnistu, koska en ole täydellinen ihminen. :) Tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten jaksa kaikkea enkä ole viilipytty kaikissa tilanteissa.
että helpollapa pääsee kasvatustieteilijät aineiston keruussa, kun itse olen aikoinani kasannut aineistoa ja sitten kahlannut sitä läpi. Ja tuloksena kyllä kertyi se varsinainen tutkimusmateriaali, mutta sen keräämisessä / seulomisessa meni kuukausia. Oli oikeesti valtava homma, ja sit aloituksen perusteella näytti, että kasvatustieteilijät vaan perustaa ketjun ja odottaa muutamaa sähköpostia ja that's it. Mutta ilmeisesti tässäkin aineisto on oikeesti vähän laajempi kuin miltä ensin näytti. Ja joo katkera olen.
Mutta kysymykseen:
Minä pystyn helposti äkkiä nimeämään ainakin kaksi tahoa, jotka niitä odotuksia ja suorituspaineita asettavat: neuvola ja oma äiti.
Oon ollut aivan järkyttynyt siitä, kuinka neuvolasta luetellaan kaikenlaista uuvuttavaa, mutta ei niin tarpeellista tehtävää. Meidän terkka sanoi mm. että kaikki vauvan soseet on tehtävä itse tai että ulkoiltava on säällä kuin säällä, että mars kauppaan äiti vaan sadepukua ostamaan! Ja ettei mikroaaltouunia saisi käyttää lapsiperheissä. Ja kaiken tän on meidän terkka ihan oikeesti sanonut, ja kyllä minä sitä ihmistä vielä esikoisen kohdalla kuuntelinkin. Enkä sitten jaksanut aina ulkoilla huonolla säällä ja podin kamalan huonoa omaatuntoa. Ja siitäkin, kun tarjosin 8 kk vauvalle ensimmäisen kerran kaupan sosetta. Hyi, kuinka kamala äiti olinkaan!
Ja sitten oma äiti sanoo ihan suoraan, etten saa valittaa, ja että mun on jaksettava. Oon mun sisarusjoukosta se kiltein ja pärjäävin, joten mun on sitten myös pärjättävä huomattavasti vähemmällä hoitoavulla kuin mun sisarukset. Ja koska mun lapset on kaikista nuorimmat lapsenlapset, niin niille ei vaan enää riitä aikaa, kun muut lapsenlapset (lähinnä niiden vanhemmat) ovat tottuneet tiettyyn apumäärään jo ennen meidän lasten syntymää. Äiti valittaa mulle kuinka hukkuu hoitopyyntöihin, joten minä en enää oikein edes kehtaa pyytää apuja, kun äiti on niin rasittunut ilmankin. Kyllä se on aika suoriutumista ollut, kun on talo rakennettu ja lastenhoitoapua on saatu vain muutamalle päivälle pyytämällä. Isovanhemmat ei oo mitenkään tarjonneet apua.
Kotirouvana ikänsä maannut äitini ja kolme lapsetonta siskoani tiesivät kaiken paremmin.
Ja siis kyttäsivät muistanko lähettää nimipäiväonnittelukortit varmasti jne. Jos en lähettänyt, kalkattivat puhelimessa tuntikausia, miksi en ja sain huomautuksia aiheesta.
Siis tätä tasoa oli valvonta ja suoritusvaatimukset. Minulla kuitenkin työ, koti, kaksi lasta, joista toinen sairastaa paljon.
Järjestin kerran joulun meillä - ja voi luoja sitäkin pällistelyn määrää, miksi se ja tämä oli tehdasvalmisteista jne.
Samaten ei mennyt yhtään jakeluun, että ei lapsiperheessä vain aina ole siistiä, lapsilta voi tarttua kausiflunssia, lapset eivät aina käyttäydy täysin nuhteetta vaikka äiti päällään seisoisi yms. yms.
Nyt on yhteydenpito sukulaisiin minimissä ja meidän perhe seurustelee muiden lapsiperheiden kanssa, joilla heilläkin voi olla sängyt petaamatta vaikka koko hemmetin viikonlopun!
Pelkään kuitenkin pahoin että tätä kautta et saa kunnollista, validia aineistoa.
Ehkä jos lähestyisit äitejä paikallisen neuvolan kautta. Ja muista että kannattaa haastetella vähintään kolme-neljä vuotiaiden äitejä, ei vauvojen äitejä, jotka eivät vielä tiedä oikeastaan mistään mitään ;-) .
ja sitä kautta tulee paine olla siinä muotissa.
Ja tiedoksi vielä että ainakin osin analysoin aineistoani diskurssianalyysiä hyödyntäen, joten voit luottaa siihen, että myös minulla aineiston seulomiseen ja analysoimiseen tulee uppoamaan ihan kohtuullisesti aikaa.
että helpollapa pääsee kasvatustieteilijät aineiston keruussa, kun itse olen aikoinani kasannut aineistoa ja sitten kahlannut sitä läpi. Ja tuloksena kyllä kertyi se varsinainen tutkimusmateriaali, mutta sen keräämisessä / seulomisessa meni kuukausia. Oli oikeesti valtava homma, ja sit aloituksen perusteella näytti, että kasvatustieteilijät vaan perustaa ketjun ja odottaa muutamaa sähköpostia ja that's it. Mutta ilmeisesti tässäkin aineisto on oikeesti vähän laajempi kuin miltä ensin näytti. Ja joo katkera olen.
Tiedon validius ei kuitenkaan ole minulle varsinaisesti ongelma: Kuten aiemmin totesin, jokainen heitetty ajatus, oli se sitten provosointia tai ei, rakentaa osaltaan äitiyden normistoa, jonka pohjalta suorituspaineet syntyvät.