kaveri huomauttelee pukeutumisestani
olen aikeissa viilentää välejä pitkäaikaiseen kaveriini koska hän on niin hienohelma. Kun olen jäänyt kotiäidiksi, hän on käynyt föönattuine tukkineen kylässä ja silmäillyt vanhoja vaatteitani ja kysellyt että onko sulla omaa rahaa jolla voisit ostaa uusia vaatteita."föönaa nyt kerrankin hiuksesi" on tavallinen kommentti ja sain herneen nenään kun olen hakemassa työtä ja hän paasasi että nyt menet kyllä pukeutumisneuvojalle jne jne.
En ole vielä mikään muodin vastustaja, paljon ostelen naisellisia tunikoita lindexiltä ja kappahalista ja yhdistän ne useimmiten mustiin suoriin housuihin. Kotona olen kotivaatteissa joita tämä nirppanokka nyt sitten ihmettelee.
Onko yleistä että ollaan tälläisiä ylikasvaneita pissiksiä ja kytätään ja kyylätään mitä toisella on päällä ja kehdataan vielä piikitellä? Olkoon jokainen niin fiini kuin on ja antakoon kaikkien kukkien kukkia!
Kokemuksia siitä että haluttaisi kommentoida kaverin tyyliä?
Kommentit (5)
ole koskaan tullut mieleen arvostella ystävien pukeutumista. Sun kannattaisi sanoa ihan suoraan (helpommin sanottu kuin tehty), että et oikein enää viihdy hänen seurassaan, sillä hän arvostelee sinua liikaa. Jos et sano syytä välien viilentämiseen, hän tod.näk. ajattelee kuten peruspalstamamma, että olet tietenkin niin kateellinen hänelle, ettet kestä nähdä häntä silmissäsi, ja tulee vain omahyväisemmäksi..
kyllä nuo mauttomat tunikatkin paljastaa, että tyylikkyys ei ole vahvimpia osa-alueitasi. Ota ystäväsi neuvot vastaan, et häviä siinä mitään. Hyvällä hän sen tarkoittaa.
Osa on jopa hyvännäköisiä. En muutenkaan tajua tuollaista ulkonäkökeskeisyyttä, että pitää oikein päin naamaa alkaa "stailaamaan" kaveriaan!
Minulla oli nuorempana täydellisesti sopiva hiusleikkaus, kauniit vaatteet ja meikkiä. Joka ikinen päivä. Sitten tapahtui jotain ja lopetin tukkani värjäämisen, meikkaamisen jne. Mielenkiintoisia reaktioita lähipiirissä! Esim. isäni, joka aina marmatti meikeistäni, alkoi kantamaan huolta ulkonäöstäni (olin aikuinen tässä vaiheessa), ystäväni naureskeli kulmakarvoilleni kun en nyppinyt niitä yhtä ahkerasti kuin ennen jne.
kyllä ne tunikat on ihan perusvaatteita. Ei tietenkään missään pankin konttorissa tai toimitusjohtajalle, mutta varsinkin kotioloissa (ja esim. päiväkodin työntekijälle, opettajalle) taatusti tarpeeksi tyylikkäitä..vai kuka pitää kotona koko ajan jakkupukua, tai silkkipuseroita ja villasekoitehousuja?
niin varmaan pitää sitten turpansa kiinni.
Mulla ei oo samanlasia vetimiä päällä edes ihmisten ilmoilla mitä sulla on. Mulla on aina päälläni sellaisia ryysyjä, millä joku jo pyyhkis lattian. Olen kotona kahden lapsen kanssa. Koetin jossain vaiheessa pitää mieleni virkeänä ja pukeutua nätisti kotonakin. Mutta paskanlosot! Aina oli kuteet puklussa ja kersojen soseissa, tai sit ne roikkui niissä tunikojen kaula-aukoissa. Vaihdoin takaisin jumppahousuihin ja mainosteepaitaan. Kestää pesuja ja joustaa kivasti päällä... Huoh.
Nyt meistä tulee miehen kanssa vielä pahempia ryysyläisiä, kun päätettiin, ettei osteta mitään uusia vaatteita, ennen kuin vanhat on ns. kuluneet loppuun. Ja sitten kun ostetaan, niin korvataan määrä laadulla ja ekologisella ja eettisellä kamalla.