Hätäsektio tuntuu jättäneen jäljen mieleeni...

Synnytyksestäni on kaksi viikkoa. Synnytys eteni melko hitaasti, avautumisvaihe kesti 15h. En tuntenut liiemmin supistuskipuja epiduraalin oton jälkeen. Odottelu meni siinä miehen kanssa vitsejä heitellessä ja televisiota katsellessa. Olin monesti jutellut mieheni kanssa pelostani,että joudun keisarinleikkaukseen. Pelkään leikkauksia,varsinkin jos joudun olemaan hereillä leikkauksen aikana.

Kun olin avautunut 10cm,aloin ponnistamaan. Kätilö kutsui lääkärin paikalle enkä ymmärtänyt ensin miksi. Lääkäri teki pikaisen tutkimuksen ja ilmoitti,että vauvan pää ei ole laskeutunut vaan se on jumittunut lantiooni. Jouduin hätäsektioon.

Purskahdin itkuun sillä pelkoni kävi toteen. Itkin koko ajan kun minua kuljetettiin leikkaussaliin. Pelkäsin että tunnen kun vatsani avataan, että pikkuisellani on joku hätä tai että itse kuolen...Tärisin paljon leikkauksen aikana ja tunsin pientä painetta lantiossani kun vauvaani otettiin lantiostani 'irti'. Kun kuulin vauvani ensimmäisen itkaisun,sanoin miehelleni että nyt meillä on vauva. En tiedä menetinkö tajuntani,mutta seuraavaksi olin jo heräämössä hereillä,olin nukkunut pari tuntia.

Nyt joka kerta kun ajattelen leikkausta,minua alkaa itkettää.Emme ole mieheni kanssa kertoneet kellekkään että jouduin hätäsektioon,sillä haluan käydä asiaa läpi ensin rauhassa..Luulin että tämä olo menee itsekseen ohi,mutta tälle huonolle fiilikselle ei näy loppua. Miten nopeasti te olette toipuneet sektiosta?Voiko minulla olla raskauden jälkeinen masennus?