Appiukko on tyranni

Anoppi on sitävastoin suurisydäminen suurperhemummo. Appiukko kun näkee mut, meidän lapset, ni jo on naama suurella norsunvitulla. Sen päiväunet häiriintyy kun satutaan olemaan justiin iltapäivänokosten aikaan kylässä. Anoppi häärää kaiken ja onkin hiljaa pahoillaan miehensä käytöksestä. En todellakaan mene sinne mielelläni kun appi kotona.



Se on aivan järkyttävä, sanomalehdet pitää olla kuin olisivat tulleet mankelista, kaikki pitää olla suorassa ja järjestyksessä. Niillä on katosta lattiaan ulottuvat olkkarin ikkunat ja mun taapero ei saa siihen läiskiä pikku sormenjälkiään ees vahingossa.



Aina siellä ollessamme kuuluu EI! Ja päivittelee ääneen kuinka mun lapsilla ei ole mitään käytöstapoja. Pitäs olla flegmaattinen ja istua sohvalla.



Se on aikoinaan ollut isä, joka ei ole tukea lapsilleen antanut eikä ole ollut läsnä. Mun isä oli ihan erilainen! Ja se on niin luonteva mun lasten kanssa ja kehuu kuinka ne on aktiivisia ja upeita pieniä alkuja ja mä olen hyvä äiti.



Anoppi tekee hirveästi hommia niiden taloudessa ja lattia, seinät ja katto kiiltää puhtauttaan. Appiukko vaan kattoo ja odottaa lounasta.



Ai että sapettaa. Ja näyttää siltä että meillä kasvetaan samaan malliin.