Lue keskustelun säännöt.
Olo on ku rikollisella, oon 30-v ja lapseton
10.03.2010 |
Asia on mennyt huomattavasti pahempaan suuntaan täytettyäni 30-v. Ne ystävistäni joilla on lapsia (eli suurin osa) antaa ymmärtää, että olen jotenki omituinen kun ei mulla oo tässä iässä vielä lapsia. Heidän seuransa on alkanut tuntua tosi ahdistavalta, koko ajan on tunne että olen huonompi kuin he. Ihan ku joku rikollinen, joka on soluttautunut kunnon ihmisten joukkoon.
Pahimpia ovat kuitenkin puolitutut, jotka ihan suoraan töksäyttelevät hyviä neuvojaan siitä, miten minunkin kannattaisi aloittaa lasten teko pikimmiten, jne.
Lapsettomien kavereideni seurassa saan olla "oma itseni", jutella vapaasti aiheesta kuin aiheesta ja tuntea olevani arvokas omana itsenäni. Valitettavasti näitä kavereita vain on koko ajan vähemmän!
Tämä asia on nyt alkanut rasittaa ihan toden teolla! Oikeesti, voisitteko jättää lapsettomien ystävienne ahdistelun ja painostamisen kokonaan pois, kunnioittaa jokaisen itsemääräämisoikeutta ja sitä, että 30-v ihminen on aikuinen, joka tietää sanomattakin missä iässä naisen hedelmällisyys alkaa laskea, koska sitä jo ilman muistutuksiannekin joka puolella toitotetaan. Lasten tekoon tai tekemättömyyteen kun vaikuttaa niin moni muukin asia kuin biologia, ja jokainen tekee lapsensa silloin kun parhaaksi näkee, tai jättää tekemättä, eikä teidän sanomiset ja mollaamiset vaikuta päätökseen pätkän vertaa.
Kiitos kun sain avautua!
Kommentit (7)
moukkia kavereita sinulla. Ei tulisi mieleenikään alkaa painostamaan muita "sen" tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaveris on vaan elämään kyllästyneitä kotiäitejä ja kateellisia sun lapssettomasta elämästä..
Itse olen ainoa äiti ystäväpiirissäni (30+), ja toisinaan kaipaisin, että voisin lähimpien ystävieni kanssa keskustella äitiydestä ns. tasavertaisina. Jos he ylipäätään hankkivat lapsia, omani ovat jo ehtineet kouluikään kun he elävät vauva- ja pikkulapsivaihetta.
Mutta näin tämä on mennyt, ystäväni ovat ihania, fiksuja ihmisiä, ja minulla on heidän kanssaan paljon puhuttavaa. Äitiydestä täytyy vain selvitä itsekseen ja tyydyttävä siihen, että ystävät kuuntelevat, vaikkeivat aina ymmärrä. :)
että olen porukan ainoa. Ja ei kaikki ole niitä pahimpia painostajia, esim. yhtä näistä kavereista tapaan aika paljon ihan kahdestaan (lapsen kans tai ilman) ja silloin voidaan jutella ihan kaikesta: maailmanmenosta, tunteista, (kenenkään tunteita vähättelemättä), ihmissuhteista, työstä, eläimistä... Toki myös lapsista puhutaan, mutta se ei ole ainoa, hallitseva puheenaihe, niin kun aina sillon, kun tavataan porukalla. Porukassa ei enää puhuta lasten lisäksi muusta kun jostain ihan käytännön asioista (sisustuksesta, autoista tms), eikä koskaan mistään "syvällisemmästä", mitä kaipaan "entisistä ajoista". Ja näihin käytännön asia -keskusteluihin mulla ei koskaan ole oikein mitään sanottavaa, tai jos jotain kommentoin (esim. autoista puhuttaessa sanon käyttäväni julkisia) niin kommentit on tyyliä "helppohan sun on, kun ei ole lapsia..."
Ja näistä aiheista ei siis puhuta pelkästään sillon, kun tavataan niin että lapsetkin on mukana. Vaan esim. yhteisissä illanvietoissakin puhe kääntyy ihan koko ajan lapsiin ja lapsiperhe-elämään. Jos yritän aloittaa keskustelua muista aiheista, kukaan ei "tartu niihin", paitsi ehkä tää yks kaveri, jota tapaan kahdestaankin, mutta muut kyllä onnistuneesti jyrää meidät alleen.
Ymmärrän kyllä tuon vertaistuen tarpeen äitien keskuudessa, joten en voi lähteä ystäviänikään tässä syyttelemään (paitsi tossa lapsettomien syyllistämisessä olisi parantamisen varaa). Ehkä on tosiaan parempi ottaa etäisyyttä noihin ryhmätapaamisiin ja etsiä muuta seuraa.
ap
että toimii se toisinkin päin.
Minut suljettiin pois kaikesta älyllisestä, kun sain esikoiseni. Jopa sählyseura oli sitä mieltä, etten kykene käymään pelaamassa kerran viikossa ilta-aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tehköön lastenhankinnassa omat ratkaisunsa, se on niin iso asia että vain ääliö alkaa painostaa muista tai tyrkyttää omaa ratkaisuaan muille oikeana.
moukkia kavereita sinulla. Ei tulisi mieleenikään alkaa painostamaan muita "sen" tekemiseen.
kavereita. En ikinä koskaan milloinkaan ole katsonut asiakseni puuttua toisten valintoihin. Ystäväni ovat rakkaita juuri sellaisina kuin ovat ja minä heille. Vaikka minulla onkin lapsia, ei kukaan käy minullekaan avautumaan, että miksi on. Joten en minäkään muille että miksi ei.