Ollaanko me outoja kun 4-vuotias lapsemme ei ikinä ole ollut yökylässä?

Meillä lapset menivät ensimmäisen kerran yökylään 4- ja 5-vuotiaina, sitä ennen myös mummut olivat muutamia kertoja yön yli meillä kotona hoitamassa. Tämä on ollut oikein passeli järjestely.

Meillä on 7v ja 5v sekä 3v lapset ja nämä kaksi nuorempaa ei ole koskaan olleet yötä missään muualla kuin kotona.

Meillä on 6 v, 4 v ja 10 kk eikä kukaan heistä ole ollut koskaan ilman vanhempia kotoa poissa yli yön. Tosin kerran kaksi vanhinta oli hoitajan kanssa kotona yön kun jouduin olemaan sairaalassa nuorimmaisen kanssa ja mies oli työmatkalla.

meillä tänä vuonna täyttävät 6 ja 5 lapset eivät ole olleet koskaan missään yötä ilman vanhempia.



toinen on ollut 2 kertaa (1 v ja 3 v) mummulassa hoidossa ilman vanhempia muutaman tunnin päivällä



toinen on ollut kerran (2 v) ilman vanhempia mummulassa hoidossa muutaman tunnin päivällä



molempien hoidossa olojen syy on ollut muutto



kotona on ollut hoitaja 3 kertaa niin ettei vanhemmat ole olleet kotona (mutta ei yli yön silloinkaan).



Meillä ei ole ollut tarvetta, nyt on elämässämme vaihe jolloin keskitytään perheeseen ja lapsiin. Tämä tapa on meidän, muut saa pitää meitä outoina ihan rauhassa.

Eikä kotona ole koskaan ollut ketään hoitamassa ilman vanhempia. Ei vain ole ketään hoitajaehdokkaita. Eli et ole outo.

olleet edes kavereilla yötä eikä heidän kavereitaan tullut meille yöksi, iltan asti sai olla.



En halunut enää siihen "ralliin" jota oli ensimmäisten lasten ja kavereiden kanssa.



Nuorimmat olivat 16v ja toinen 14v kun ensimmäisen kerran menivät serkkujensa luokse viikonlopuksi.

joilla on häikäisevän kiiltävät sädekehät ja erinomaiset taivaspaikat odottamassa.

...mutta eikö lapsen olisi jo pienempänä hyvä tottua ettei äiti/isä ole pakollinen siinä vieressä 24/7? Niillä lapsille jotka ei siihen pienestä asti totuttele, voi olla aika tiukka hoitoon/eskariin/kouluunmeno.. (puhun tässä siis nyt niistä jotka ei ole olleet kuin max pari tuntia ikinä erossa vanhemmistaan..)

16-vuotias siskonsa on ollut yötä pois kotoa pari kertaa elämänsä aikana.

Ja silloin oli kylässä isosiskollaan, joka muutti vuosi sitten kotoa :) (isosisko 20 vee).



Nyt 10-vuotias toiseksi nuorin oli ekaa kertaa yökylässä nelivuotiaana, jolloin oli enollaan. 13-vuotias kolmanneksi nuorin taasen oli ekaa kertaa yökylässä kolmevuotiaana mummolassa. Sitten ei vähään aikaan suostunut menemään - koskaan ei oikein selvinnyt, miksi. (En usko, että mitään ihmettä tapahtui :), tyttö vaan ei jostain syystä tykännyt olla ilman meitä.)



Ovat kyllä olleet meidän omassa kodissamme yötä ilman meitä mummon ja papan kanssa. Mutta muuten eivät ole liiemmin yökyläilleet.

...mutta eikö lapsen olisi jo pienempänä hyvä tottua ettei äiti/isä ole pakollinen siinä vieressä 24/7? Niillä lapsille jotka ei siihen pienestä asti totuttele, voi olla aika tiukka hoitoon/eskariin/kouluunmeno.. (puhun tässä siis nyt niistä jotka ei ole olleet kuin max pari tuntia ikinä erossa vanhemmistaan..)

Mutta etpä tainnut sitä tarkoittaakaan :).

Meillä lapset eivät liiemmin yökyläile, lähinnä siksi, ettei oikein ole paikkaa, mihin mennä yökyläilemään :). Mutta olemme aina silloin tällöin miehen kanssa mm. kahdestaan poissa yön (hotellissa tms). Ja käymme molemmat miehen kanssa mm. työmatkoilla. (Ts. olen mm itse aina silloin tällöin 2-3 yötä poissa kotoa)

luontevaa mahdollisuutta lasten yökyläilyyn vai ei.



Jos mummot, kummit ym. asuvat kaukana eikä kyläily olisi järkevästi koskaan onnistunut, niin tuossa ei ole mitään ihmeellistä.



Mutta jos hyviä hoitajia olisi ollut helposti tarjolla ettekä vain ole halunneet päästää lasta yökylään, niin on se aika outoa.

meillä ei ole mitään paikkoja, joihin voisivat yöksi mennä. Kun ei ole kokemusta, ei ole oikein ymmärrystäkään. Miksi pitäisi mennä jonnekin yöksi nukkumaan, en oikein tajua. Itse olen aina ajatellut,että lapset menevät yökylään siksi, kun vanhemmilla on jotain menoja. En ole koskaan ollut lapsena itsekään yökylässä.

Meidän tyttö, on ollu ensimmäisen kerran mummulla yökylässä puolenvuoden iässä, ja 8 kk iässä oli jopa kokonaisen viikonlopun. Ja aina on hyvin sujunu.

Ja toivottavasti myöhemmälläkin iällä menee mummolle, kummeille yms yökylään. Itse ainakin muistan omasta lapsuudesta, että mummoilla yökylissä oli tosi mukavaa.

monesti vain siksi, että isovanhemmat ottavat heidät mielellään ja he menevät mielellään. Siinä on jotain sellaista lasten ja isovanhempien omaa kivaa, joka selvästi tuottaa molemmille osapuolille iloa.



Toki joskus lapset ovat yökyläilleet siksikin, että vanhemmilla on ollut jotain menoa.

...mutta eikö lapsen olisi jo pienempänä hyvä tottua ettei äiti/isä ole pakollinen siinä vieressä 24/7? Niillä lapsille jotka ei siihen pienestä asti totuttele, voi olla aika tiukka hoitoon/eskariin/kouluunmeno.. (puhun tässä siis nyt niistä jotka ei ole olleet kuin max pari tuntia ikinä erossa vanhemmistaan..)

eli oletusarvona on että yökyläily on ainoa tapa lapsen tottua olemaan ilman vanhempia? Meidän lapset käyvät tarhaa (vanhin on 6 v), ovat hyvin tottuneita olemaan ilman vanhempia, mutta yökyläilleet eivät ole koskaan ilman isää ja äitiä. Se ei myöskään meinaa etteivät olisi olleet matkoilla tai vieraissa paikoissa yötä, ovat toki olleet, mutta vanhempien kanssa.

luontevaa mahdollisuutta lasten yökyläilyyn vai ei. Jos mummot, kummit ym. asuvat kaukana eikä kyläily olisi järkevästi koskaan onnistunut, niin tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Mutta jos hyviä hoitajia olisi ollut helposti tarjolla ettekä vain ole halunneet päästää lasta yökylään, niin on se aika outoa.

Mä en ymmärrä mitään periaatteellista " meidän lapset ei yökyläile"-meininkiä, kun aika väistämättä sitä yökyläilyä tulee elämässä eteen, ja se on paljon vaikeampaa, jos ei koskaan ole kokeillut. Yleensä se on kuitenkin lapsillekin todella kivaa ja jännää, joten miksi sitä pitää estellä tai rakentaa siihen hirveä kynnys.

ollut yökylässä.



Ei ole ketään, jonka luo mennäkään.

Ei meilläkään lapset (2v. ja 3,5v.) ole koskaan olleet yökylässä. Ei vaan ole hoitajia jos ei vanhempia ja päiväkotia lasketa mukaan. Ilomielin ottaisin vapaaillan jos vain joku hoitaisi..

eli kyllä ovat todellakin tottuneet olemaan vanhemmista erossa. Ei ole ollut mitään ongelmia eskarin tai kaverikyläilyiden tms. kanssa, päin vastoin. Eivät ne vaihtoehdot todellakaan ole 24/7 äidin helmoissa tai vauvasta asti yökylässä..

No ette ole outoja, eikä sitä täällä tarvisisi kysellä. Meillä lapset menivät ensimmäisen kerran yökylään 4- ja 5-vuotiaina, sitä ennen myös mummut olivat muutamia kertoja yön yli meillä kotona hoitamassa. Tämä on ollut oikein passeli järjestely.