Äitini alkoholinkäyttö masentaa

Isälläni on kuivia jaksoja, jolloin on oikein mukava tyyppi. Kuivan kauden jälkeen isäni onkin sitten ihan pohjalla, eivätkä vankilareissutkaan ole enää mikään yllätys.



Vanhin lapseni on nähnyt tätä isoisäänsä tasan kaksi kertaa, molemmat hautajaisten yhteydessä ja pikkulapsi-ikäisenä. Minulla ei ole mitään tarvetta viedä lapsiani isoisänsä luo edes tämän kuivina kausina, sillä lapsi ei kestä tuota kuvaamaasi pelkoa ja epätietoisuutta.



Minäkään en pidä isääni yhteyttä. Jos jossain nähdään, niin juttelen kyllä, mutta en toivo häneltä soittoja, enkä pidä häneen päin yhteyttä. Minun ei enää tarvitse kärsiä alkoholismista, eikä lastenikaan ole syytä kohdata sitä.

on jo kuollut(ei alkoholiin) mutta muistan miten mua kanssa masensi kun huomasin hänen avioliittonsa kariuduttua yksin juovan iltaisin kotonaan. vastasi puhelimeen ihan soosissa. Mä otin sen linjan että mun ei tarvi aikuiselle ihmiselle itsestäänselvästä asiasta saarnata tyyliin alkoholiin koukuttuu, mutta sen linjan otin että hän ei saa juoda meillä yötä ollessaan tai muutenkaan. hän kapinoi sitä vastaan ja suuttuikin mutta en sitä kadu koska hän kekkuloi joskus lapsenlasten edessä tosi järkyttävästi.

meidän suhteeseemme ei alkon käyttö kuitenkaan vaikuttanut, ikävöin äitiä suuresti

Mutta silti koen tunteita ja surua. Varmaan normaalia?



ap

Kyllä aikuisella ihmisellä ja vanhemmalla pitäisi olla tuossa vaiheessa napanuorat poikki.



Eikä kai se alkoholismi enää voi sinulle yllätyskään olla.

Mutta silti koen tunteita ja surua. Varmaan normaalia? ap

on normaalia että koet surua ja huolta! Täällä on taas näitä "katkaise napanuora" -viestejä, joista käy ilmi, miten ihmiset eivät ymmärrä alkoholismista pätkääkään. Se on riippuvuussairaus, eikä napanuoran katkaiseminen auta välttämättä alkoholistia eikä läheistäkään. Tokikin pitää elää omaa elämäänsä, se on selvä. Mutta kyllä läheisen juominen surettaa.

Oletko ottanut äitisi kanssa (selvinpäin) puheeksi juomisen? Apuahan siihen on kyllä tarjolla, jos hän vain suostuu ymmärtämään, että ongelma on..

Toivotan sinulla ja äidillesi onnea.

ja laukovat ihan typeriä. Olen pahoillani, että saat tällaisia vastauksia.



On ap ihan normaalia, että asia vaivaa sinua. Tietenkään ei pidä roikkua äidissä ja sinun on hyvä mieltää, että ei ole sinun tehtäväsi parantaa äitiäsi tai huolehtia kaikista hänen asioistaan. Sinä et edes voi häntä parantaa, vaikka haluaisit, jos hän itse ei halua parantua. Jonkun kohdalla välien täydellinen katkaiseminen voi toimia, mutta ei sekään ole helppoa eikä se takaa, että saisit itse mielenrauhan.



Suosittelen sinulle Al Anonia (googlaa Al Anon), sieltä saat vertaistukea ja kenties helpotusta elämääsi.

Mikähän siihen riippuvuuteen auttaa? Riippuminen vai irtiotto?



Aivan turhaa ruveta pilaamaan enempää omaa elämäänsä. Äiti on valintansa tehnyt ja riippuvuus on hänelle tärkeintä.



Miksi ihmeessä pilata vielä aikuiselämäkin, kun lapsuus on jo pilattu?? Ja samalla oikein opettamalla opettaa kierre seuraavallekin sukupolvelle?

On se kumma kun aina löytyy näitä minä kyllä tiedän mikä auttaa ja miten pitää toimia -ihmisiä vaikka todellisuudessa ei asiasta ole mitään tietoa!

Suosittelen sinulle ap myös kuten joku tuossa yllä että ota yhteyttä johonki alkoholistien omaisten ryhmään. Sieltä saat oikeasti apua ja _oikeaa_ apua ja ymmärrystä. Itse olen 25v ja viimeiset 15 vuotta yrittänyt elää alkoholistiäidin kanssa. Olen yrittänyt holhoomista, totaalista tekemisissä olemattomuutta ja jotain siltä väliltä..ja tiedän ettei ainakaan kumpikaan noista ääripäistä asiaa auta.

Mutta jos jotain olen tästä oppinut niin sen, että ihmiset joilla ei omakohtaista kokemusta löydy, eivät tällaista asiaa pysty millään lailla kokonaisvalataisesti ymmärtämään, jotenka heille juttelukin on aivan yhtä tyhjän kanssa.

ja aika hyvin sen olen oppinutkin pitkien terapioiden avulla. Elän melko lailla omaa elämääni ja siltä osin alkoholinkäyttö tuli yllätyksenä, että tilanne on pahentunut vasta nyt, ihan viime vuosina. Enhän minä asialla mitään mahdakaan. Jos aikuinen ihminen juo, niin en kuppia suusta pois saa. Silti halusin tällä pahan oloni tuoda julki. Vaikka tyrmääviä kannanottojakin kuulla toki saan. Tuota vertaistukiryhmää voisin ajatella. ap