Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Miten selvitetään tällainen tilanne?
09.03.2010 |
Olemme ostaneet yksissä tuumin (näin luulin) talon, kaupat on tehty. Nyt sitten mies on yhtäkkiä tullut katumapäälle, ja on ihan onneton ja maassa, ei halua taloa eikä iloitse siitä. Rivien välistä syyttää minua, että olen painostanut häntä tekemään päätöksen. Hän sanoo, että on koko ajan ollut ajatusta vastaan, mutta minun mielikseni sitten yrittänyt olla innostunut.
Talossa on paljon tehtävää ja miehen työmatka pitenee, hän pelkää oman ajan puutetta ja väsymystä. Toki ymmärrän nämä seikat, mutta nimenomaan keskustelimme tästä moneen otteeseen ennen kauppojen tekoa ja kävimme katsomassa useita kohteita. Onko tämä vain rimakauhua uutta tilannetta kohtaan? Pistetäänkö talo heti myyntiin vai mitä? En kestä hänen onnetonta olemustaan ja syytän kaikesta itseäni! Onko vastaavia kokemuksia?
Kommentit (13)
Teittekö päätöksen nopeasti? Kuinka kauan harkitsitte yleensä asunnon ostoa, entä juuri tuon asunnon ostoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katselemassa taloja. Ja ehkä reilu kuukausi tätäkin pyöriteltiin. Silloin kaikki oli ihan ok..
muuttaa mielipidettään helposti ja nopeasti? Muuttanut monta kertaa, kaverit ja ihmissuhteet ei kestä ym?
kuin asumalla siinä ainakin jonkin aikaa, ettei tule lisäkuluja.
Ja sitten myymällä, jos miestä vielä ahdistaa.
oikein ota kantaa mihinkään. Esim. kaikki käytännnön asiat on mun hoidossani. Ehkä siksi sen on nyt hyvä syyttää minua päällepäsmäröinnistä. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin iso taloudellinen päätös, niin keskustelimme tästä useaan otteeseen ja kysyin häneltä monesti, haluaako hän tätä. Ja nyt sitten hän vasta sanoo, että oikeasti ei halunnut. Ei tunnu kovin kivalta miltään kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole vielä, niin ei ehkä kannata... Mitä jos mies katuu jälkikäteen päätöstä hankkia lapsia, niistä hnkalampi päästä eroon kuin talosta.
että tuollainen uusi, iso ja tavallaan riskaabeli päätös alkaa jälkikäteen hirvittää, jos on tietynlainen luonnetyyppi (pessimistinen, riskejä välttelevä) ainakin... Kyllä minuakin hirvitti kun olimme ostaneet talomme ja ekasta onnen huumasta oli päästy yli. Muutaman kuukauden sulattelin sitten asiaa ja pääsin hirvityksestäni yli. Minusta nyt ei ainakaan kannata syöksyä myymään, ihan vaan sen takia että tuollaiset reaktiot tuppaavat ajan kanssa häviämään, ja muutenkin nyt myymisessä menettäisitte vielä lisää rahaa. Lisäksi jos miehen argumentti on että pelkää oman ajan vähenemistä, työmäärää jne, se on ainakin sellainen asia joka täytyy ekaksi jonkin aikaa "katsoa" onko se totta vai ei, eikä syöksyä johtopäätöksiin. Vähän eri asia olisi jos teillä ei oikeasti ko. taloon olisi varaa tms. akuutimpaa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tuo paniikki iskee, voi olla helpotus, jos sovitte vaikka että asutte talossa puoli vuotta ja mietitte sitten uudelleen. Sen puolen vuoden aikana asiaa ei jauheta sen kummemmin (eikä lapsille tietenkään puhuta). Selitä miehelle myös, miten homma menisi jos päätätte myydä puolen vuoden kuluttua ja miten se on ihan todellinen vaihtoehto. Hän ei varmaan nyt pysty ajattelemaan järjellä vaan kuvittelee että kaikki romahtaa tämän asian takia ja hän on loukussa.
Mun mies on hirveän turvallisuushakuinen, ja turva tulee hänelle rahasta ja lainattomuudesta. Muistan kun meillä vielä oli asuntolainaa jäljellä ja miehen työpaikalla alkoi yt:t. Hän oli aivan maassa, ei puhunut, tiuski ja kiukutteli ja syytti epäsuorasti minua siitä, että oltiin ostettu se isompi asunto. Mä väänsin sitten miehelle rautalangasta mitä tapahtuisi jos kaikki menisi pieleen. Selitin, mikä oli kämpän nykyarvo, paljonko lainaa meillä oli, mikä mun palkka oli, mikä tulisi olemaan hänen työttömyyskorvauksensa. Lopputulema oli että asuntoa ei tarvitsisi myydä ainkaan 1,5 vuoteen ja sen jälkeen voitaisiin muuttaa pienempään, joka saataisiinkiin sitten velattomana. Rauhoitti miestä - hän oli nähnyt edessä vaan mustaa surkeutta, josta ei voisi mitenkään selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tuo paniikki iskee, voi olla helpotus, jos sovitte vaikka että asutte talossa puoli vuotta ja mietitte sitten uudelleen. Sen puolen vuoden aikana asiaa ei jauheta sen kummemmin (eikä lapsille tietenkään puhuta). Selitä miehelle myös, miten homma menisi jos päätätte myydä puolen vuoden kuluttua ja miten se on ihan todellinen vaihtoehto. Hän ei varmaan nyt pysty ajattelemaan järjellä vaan kuvittelee että kaikki romahtaa tämän asian takia ja hän on loukussa.
Mun mies on hirveän turvallisuushakuinen, ja turva tulee hänelle rahasta ja lainattomuudesta. Muistan kun meillä vielä oli asuntolainaa jäljellä ja miehen työpaikalla alkoi yt:t. Hän oli aivan maassa, ei puhunut, tiuski ja kiukutteli ja syytti epäsuorasti minua siitä, että oltiin ostettu se isompi asunto. Mä väänsin sitten miehelle rautalangasta mitä tapahtuisi jos kaikki menisi pieleen. Selitin, mikä oli kämpän nykyarvo, paljonko lainaa meillä oli, mikä mun palkka oli, mikä tulisi olemaan hänen työttömyyskorvauksensa. Lopputulema oli että asuntoa ei tarvitsisi myydä ainkaan 1,5 vuoteen ja sen jälkeen voitaisiin muuttaa pienempään, joka saataisiinkiin sitten velattomana. Rauhoitti miestä - hän oli nähnyt edessä vaan mustaa surkeutta, josta ei voisi mitenkään selvitä.
Tää on oikeasti loistava ohje, suurin piirtein noin meillä mieskin mua rauhotteli. Eli tosiaan käytte läpi mitä oikeastaan PAHIMMILLAAN voisi tapahtua. Pessimistiä ja turvallisuusnarkomaania (kuten itseäni ;-)) sellainen siis rauhoittaa kovasti... Tsemppiä ap:lle, kyllä se varmasti siitä.
kun suunnittelimme talokauppoja ja etenkin sen jälkeen, kun olimme ne tehneet. Ehkä olen vain sellainen ihminen, joka ei sitten lausu niitä epäilyksiään ääneen.
Vaikeaa neuvoa mitenkään, kun en tunne miestäsi, mutta tuntuu kyllä hieman kohtuuttomalta, että hän syyttää sinua, jos olette tehneet päätöksen yhdessä.
Jos nyt kuitenkin muutatte taloon, ja siellä on tosiaan paljon tekemistä (ja siis teette itse), niin vaikka mielesi tekisi saada talosta heti ihana ja omannäköinen, niin yritä pitää mölyt mahassa. Mulle sisustaminen ja kodilaitto on hirmu tärkeää, mutta joudun vain tyytymään siihen, että koti valmistuu hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun suunnittelimme talokauppoja ja etenkin sen jälkeen, kun olimme ne tehneet. Ehkä olen vain sellainen ihminen, joka ei sitten lausu niitä epäilyksiään ääneen.
Vaikeaa neuvoa mitenkään, kun en tunne miestäsi, mutta tuntuu kyllä hieman kohtuuttomalta, että hän syyttää sinua, jos olette tehneet päätöksen yhdessä.
Jos nyt kuitenkin muutatte taloon, ja siellä on tosiaan paljon tekemistä (ja siis teette itse), niin vaikka mielesi tekisi saada talosta heti ihana ja omannäköinen, niin yritä pitää mölyt mahassa. Mulle sisustaminen ja kodilaitto on hirmu tärkeää, mutta joudun vain tyytymään siihen, että koti valmistuu hitaasti.
Miestäsi saattaa ahdistaa se, että joutuu raatamaan ihan hirveästi ja saamaan kaiken heti valmiiksi. Näin ei kuitenkaan tarvitse tehdä.
Tämä helpottaa kovasti, että moni muukin panikoi. Homma on nyt tosiaan sillä mallilla, että pakko on muuttaa. Olemme keskustelleet, että asutaan nyt kesän yli ja katsotaan, miltä tilanne näyttää sitten. Yritetään keskittyä niihin asioihin, jotka ovat mukavia, kuten oma piha, uusi toimiva keittiö jne (remonttia on jo tehty). Ehkä se ei sitten näytä niin kamalalta. Tuon voisin myös tehdä, että lasketaan kaikki kustannukset ym. Ehkä se tästä helpottaa...