mitäs mieltä te olette, valehteleeko mies?

Minä olen sitä mieltä, että parisuhde ei ole kunnossa, jos on jotain tarvetta selvitellä asioiden oikeaa laitaa milloin facebookista ja milloin miehen äidiltä.



Selvästikään et luota mieheesi ja 99,99% todennäköisyydellä ei ole mitään syytäkään luottaa.



Selvitä itsellesi, että onko tuo kokonaisuus liikaa. Onko se liikaa sinulle, jos ymmärrät, että miehesi on valehdellut sinulle, valehtelee sinulle ja tulee valehtelemaan? Jos pystyt elämään tuon kanssa, niin jatkakaa yhdessäoloanne, jos et voi elää, niin erotkaa, tehkää palvelus itsellenne ja lapsillenne.



Kannattaa kuitenkin muistaa, että ei se valehtelu lopu erotessakaan ja niistä valheista ei pääse erotessakaan eroon, jos on yhteisiä lapsia.



Suo siellä ja vetelä täällä siis.

ex-mieheni oli jonkin sortin patologinen valehtelija ja myös hänellä oli ainakin yksi "mielikuvitusystävä". Samaten oli olematon ex-tyttöystävä jolla oli ollut useita keskenmenoja. Myös valehteli siitä, mitä on päivän aikana syönyt ja valehteli myös työpaikan ollessaan työtön. Kertoi esim. mitä oli olemattomien työkavereidensa kanssa tehnyt työpäivän aikana keksityssä työssään...



Valehtelija voi valehdella ihan millaisista asioista tahansa eikä myönnä valheitaan edes kiinni jäädessään. Muuttuu aggressiiviseksi kun kärttää totuutta... Eikä varmasti pysty lopettamaan valehtelua, vaikka itkisi jalkojesi juuressa anteeksi anoen. Minunkin exäni meni muka terapiaan valehtelun takia kun vihdoin myönsi valehtelevansa. Vaan eipä mennyt. Ei valehtelija itse koe tarvetta parannukseen kun ei kärsi valehtelustaan.



Ap, miehesi ei todellakaan ole kunnossa ja uskon todella, että kannattaa harkita eri teille lähtöä.

ap

Minä olen sitä mieltä, että parisuhde ei ole kunnossa, jos on jotain tarvetta selvitellä asioiden oikeaa laitaa milloin facebookista ja milloin miehen äidiltä.

Selvästikään et luota mieheesi ja 99,99% todennäköisyydellä ei ole mitään syytäkään luottaa.

Selvitä itsellesi, että onko tuo kokonaisuus liikaa. Onko se liikaa sinulle, jos ymmärrät, että miehesi on valehdellut sinulle, valehtelee sinulle ja tulee valehtelemaan? Jos pystyt elämään tuon kanssa, niin jatkakaa yhdessäoloanne, jos et voi elää, niin erotkaa, tehkää palvelus itsellenne ja lapsillenne.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että ei se valehtelu lopu erotessakaan ja niistä valheista ei pääse erotessakaan eroon, jos on yhteisiä lapsia.

Suo siellä ja vetelä täällä siis.

parisuhdeen kannalta ole mitään tekemistä. Enpä uskois, että lasten jutuista alkais paskaa jauhamaan. Tietyt valheet kestän, mutta jos monesti kysyn samasta asiasta ja sanon, ethän varmasti valehtele ja sanoo, että en (ja jääkin kiinni) niin se jo riittää. Siinähän on mätä jo koko mies.

ex-mieheni oli jonkin sortin patologinen valehtelija ja myös hänellä oli ainakin yksi "mielikuvitusystävä". Samaten oli olematon ex-tyttöystävä jolla oli ollut useita keskenmenoja. Myös valehteli siitä, mitä on päivän aikana syönyt ja valehteli myös työpaikan ollessaan työtön. Kertoi esim. mitä oli olemattomien työkavereidensa kanssa tehnyt työpäivän aikana keksityssä työssään...

Valehtelija voi valehdella ihan millaisista asioista tahansa eikä myönnä valheitaan edes kiinni jäädessään. Muuttuu aggressiiviseksi kun kärttää totuutta... Eikä varmasti pysty lopettamaan valehtelua, vaikka itkisi jalkojesi juuressa anteeksi anoen. Minunkin exäni meni muka terapiaan valehtelun takia kun vihdoin myönsi valehtelevansa. Vaan eipä mennyt. Ei valehtelija itse koe tarvetta parannukseen kun ei kärsi valehtelustaan.

Ap, miehesi ei todellakaan ole kunnossa ja uskon todella, että kannattaa harkita eri teille lähtöä.

tuossa sinun tapauksessa. Mutta toki suuttuu, jos meinaa paljastua "et saa jankuttaa ja kaivella vanhoja".

Niin ja edelliselle eli nro 21 ehkä oli kyseessä. Mitään totuuttahan en fb:stä etsinyt, serkkuhan oli minulle silloin totista totta ja ihan huvikseen olisin katsonut onko se siellä, kun mieheni oli aiemmin siitä niin paljon puhunut.

ap

Kuulostaa mun ex-mieheltä,valehteli ihan mistä sattuu.Esim.Että hänellä on kaksos kummilapset,että on ajanut formula autolla,hänen parhaasta kaverista jota ei ollut oikeasti edes olemassa.Eli aivan yhdentekevistä asioista.Hullu tai patologinen valehtelija.Lopuksi jäi kiinni että oli puoli vuotta soitellut toisen naisen kanssa.

Lopuksi jäi kiinni että oli puoli vuotta soitellut toisen naisen kanssa.

siis saa multa tarpeeks, toisaalta olen varmaan niin ärsyttävä nalkuttava ämmä, että vois toisille soittaakin _eipä soittelis_tai muuta_ koska hänhän ei olisi sitten minun yläpuolella.

Oliko teillä lapsia? ap

anoppi kysyi, miksi etsit koko ajan pojastani vikoja. Anna menneiden olla. Kai sitä valehtelutaudista sitten itsekin voi parantua, jos se kuuluu alkoholismiin. En usko, että mieheni ns. "elää valheessa" eli että kaikki on sumutusta. Vaadin vaan häneltä, että hän ei keksis mitään.



Kyllähän se on myönnettävä, että en itsekään ole ollut täydellinen, enkä ole. Ja että kaikilla on omat huonot puolensa, miehellä nyt normaalia huonompi, riippuen miten paljon hän antaa sen "hallita itseään". Minä olen sitä mieltä, että valehtelu on loppujen lopuksi ihan oma päätös. Ei se mikään sairaus ole. Kyllä mies on ihan hyvin tiennyt valehtelevansa, kun on sitten niinkin sekopäitä, että he eivät edes itse tajua.

meni syteen tai saveen. Myönsi valehtelun, ei edes kehannu pyytää anteeksi. Ja minun ei pitäisi hänen mielestään tuollaisista välittää, olenhan minä tehnyt paljon pahempaa (: Pettänyt 2 * kertaa ja kertonut molemmilla kerroilla paaljon paaljon myöhemmin.) OK varmasti olen tehnyt paljon pahempaa, mutta minun mielestäni tuollaisista turhanpäiväsistä valehteleminen on sairasta. Ei se, että on huono omatunto ja ei voi olla kertomatta. Loppujen lopuksi. En tiedä kumpi olisi sitten olla moraalisempaa kertoa vai olla kertomatta. Moraalisinta olisi tietenkin olla pettämättä. Mutta ei tämä voi lopullisesti jatkua niin, että minun ei pidä mistään välittää sen tähden, että itse olen tehnyt pahemmin. Ja vaikka en välittäisi suhde on pakko lopettaa, kun eihän sitä 100 % voi luottaa.

Mies sanoi, että ei valehtele enää, että ei hänen tartte mulle vahelella. No muuta taktikkaa en osaa tässä käyttää, kuin olla kyselemättä menneisyydestä, luottaa 100 % mieheen. Aloittaa tavallaan alusta. Kyllä ne valheet sieltä paljastuu, jos niitä vielä tulee. Eivät voi olla paljastumatta.

Sitten jos ne paljastuu, minun on turha sanoa miehelleni enää mitään (minähän se silloin aina ja ikuisesti se syyllinen olen, olenhan pettänyt, eikö niin?), minun pitää vaan hakea se ero ja kestää se. Kestää myös ne seuraukset mitkä siitä tulee. Meidän pitää lastenvalvojalla sopia tapaamiset ja siellä sanon suoraan millainen mieheni on, että epäilen sairautta. Vaikka asiat ovat toki menneet paremmaksi, mutta silti. En tiedä miten soskussa sitten suhtautuvat (mieheni on niin tyhmä, että varmaan sanoo siitä miten minä olen käyttäytynyt, mutta edelleen mielestäni se ei ole sairautta. Toki huono itsetuntoni alunperin vaikutti tuohon pettämishommaan, mutta se siitä...)

Ainut sairaus minkä itsessäni keksin on riippuuvuus, mutta nyt siitäkin pitää päästä irti. Myönnän kyllä, että olen myös lasten takia eroamatta. (Pelkään, jos eroan ja kerron soskussa, niin lapset eivät saa nähdä isäänsä tai tapaaminen on jossain soskuntädin läsnäollessa, että se vaikuttaisi vielä huonommin lapsiin kuin tämän hetkinen tilanne. Molemmat lapset rakastavat kovin kovin paljon isäänsä ja tämän menetys rikkoisi heidät. En tiedä voisihan se olla, että sossut katsois, että lapsia voi tavata ihan normaalisti...tai sitten mies alkais mustamaalaamaan minua ja lapset otettais kokonaan pois. Siksi mustamaalaamaan, kun minä puhuisin sen valehtelusta.) Ilmapiiri on yleisesti ottaen hyvä ja mies on yleisestiottaen rehellinen (elä ns. kaksoielämää)...Mutta jos vähänkin valehtelee, esim. "Seppo sano sitä" vaikka Seppo ei olis sanonut mitään tai ei olis edes nähnyt koko Seppooo, niin ei pysty tietämään, milloin puhuu totta ja milloin ei. Sellaisesta ihmisestä ei pitäisi enää välittää. Siinä vaiheessa, jos noita valeheita vielä tulee, minun pitää olla välittämättä.

Joo ja vielä sellainen seikka, että minunhan tässä piti anella, että yritetään vielä uudelleen, säännöillä; elän tätä päivää (en kysele vanhoja), mies on rehellinen (ja tämä on minun omani. Aloitan alusta ja luotan mieheeni, etten vaan vahingossakaan itse tekisi hänestä valehtelijaa). Mutta mies haluaa avioehdon. No mitäpä mä sialta mitään ottamaankaan, jos hän sellainen on.

täytyy puhua totta. Onko kivaa kun vaimo ei luota?

Eroatte tai ette, sinun täytyy henkisesti irrottautua miehestä, itsenäistyä. Hän näyttää hallitsevan ja sekoittavan päätäsi aivan liikaa!

3

ap

meni syteen tai saveen. Myönsi valehtelun, ei edes kehannu pyytää anteeksi. Ja minun ei pitäisi hänen mielestään tuollaisista välittää, olenhan minä tehnyt paljon pahempaa (: Pettänyt 2 * kertaa ja kertonut molemmilla kerroilla paaljon paaljon myöhemmin.) OK varmasti olen tehnyt paljon pahempaa, mutta minun mielestäni tuollaisista turhanpäiväsistä valehteleminen on sairasta. Ei se, että on huono omatunto ja ei voi olla kertomatta. Loppujen lopuksi. En tiedä kumpi olisi sitten olla moraalisempaa kertoa vai olla kertomatta. Moraalisinta olisi tietenkin olla pettämättä. Mutta ei tämä voi lopullisesti jatkua niin, että minun ei pidä mistään välittää sen tähden, että itse olen tehnyt pahemmin. Ja vaikka en välittäisi suhde on pakko lopettaa, kun eihän sitä 100 % voi luottaa.



Mies sanoi, että ei valehtele enää, että ei hänen tartte mulle vahelella. No muuta taktikkaa en osaa tässä käyttää, kuin olla kyselemättä menneisyydestä, luottaa 100 % mieheen. Aloittaa tavallaan alusta. Kyllä ne valheet sieltä paljastuu, jos niitä vielä tulee. Eivät voi olla paljastumatta.



Sitten jos ne paljastuu, minun on turha sanoa miehelleni enää mitään (minähän se silloin aina ja ikuisesti se syyllinen olen, olenhan pettänyt, eikö niin?), minun pitää vaan hakea se ero ja kestää se. Kestää myös ne seuraukset mitkä siitä tulee. Meidän pitää lastenvalvojalla sopia tapaamiset ja siellä sanon suoraan millainen mieheni on, että epäilen sairautta. Vaikka asiat ovat toki menneet paremmaksi, mutta silti. En tiedä miten soskussa sitten suhtautuvat (mieheni on niin tyhmä, että varmaan sanoo siitä miten minä olen käyttäytynyt, mutta edelleen mielestäni se ei ole sairautta. Toki huono itsetuntoni alunperin vaikutti tuohon pettämishommaan, mutta se siitä...)



Ainut sairaus minkä itsessäni keksin on riippuuvuus, mutta nyt siitäkin pitää päästä irti. Myönnän kyllä, että olen myös lasten takia eroamatta. (Pelkään, jos eroan ja kerron soskussa, niin lapset eivät saa nähdä isäänsä tai tapaaminen on jossain soskuntädin läsnäollessa, että se vaikuttaisi vielä huonommin lapsiin kuin tämän hetkinen tilanne. Molemmat lapset rakastavat kovin kovin paljon isäänsä ja tämän menetys rikkoisi heidät. En tiedä voisihan se olla, että sossut katsois, että lapsia voi tavata ihan normaalisti...tai sitten mies alkais mustamaalaamaan minua ja lapset otettais kokonaan pois. Siksi mustamaalaamaan, kun minä puhuisin sen valehtelusta.) Ilmapiiri on yleisesti ottaen hyvä ja mies on yleisestiottaen rehellinen (elä ns. kaksoielämää)...Mutta jos vähänkin valehtelee, esim. "Seppo sano sitä" vaikka Seppo ei olis sanonut mitään tai ei olis edes nähnyt koko Seppooo, niin ei pysty tietämään, milloin puhuu totta ja milloin ei. Sellaisesta ihmisestä ei pitäisi enää välittää. Siinä vaiheessa, jos noita valeheita vielä tulee, minun pitää olla välittämättä.



Joo ja vielä sellainen seikka, että minunhan tässä piti anella, että yritetään vielä uudelleen, säännöillä; elän tätä päivää (en kysele vanhoja), mies on rehellinen (ja tämä on minun omani. Aloitan alusta ja luotan mieheeni, etten vaan vahingossakaan itse tekisi hänestä valehtelijaa). Mutta mies haluaa avioehdon. No mitäpä mä sialta mitään ottamaankaan, jos hän sellainen on.