Mitä ajattelet, kun joku kertoo käyneensä psykoterapiassa monta vuotta?

Itse kävin viisi vuotta, kerran viikossa. Ja lisää puhuttavaa kyllä olisi. Loppui siis aivan liian lyhyeen.

ja halua saada itsensä siihen kuntoon, että elämä on hyvää. Kunnioitan siis. Paljon helpompaa on luovuttaa ja syödä lääkkeitä. Siis silloin kun tuntuu siltä että kaipaa muuta kuin lääkkeitä, kaikki ei kaipaa.

Itse olen käynyt jo useamman vuoden, enkä vielä ole tavannut ketään "tuttua" joka olisi psykoterapiassa ollut.

valittaa ja katkeoitua nurisemaan loppuelämänsä kuinka surkeista olosuhteista on lähtöisin yms. Sen sijaan, että ottaisi itseään niskasta kiinni ja menisi hakemaan hieman avaruutta ajatuskaavoihinsa jostain terapiasta.

ja se on auttanut, mutta tarvitsen sitä tukea jota siitä saan vielä ihan hyvän aikaa.

Olen kohta käynyt kolme vuotta ja jatkaa on pakko

4 vuotta neljästi viikossa psykoanalyysissä. Voin hyvin nyt! Maksoi aikaa ja rahaa paljon, mutta oli sen väärtti.

kyllä se siitä. Joskus koittaa vielä helpompi ja parempi aika elämässä, kun uskaltaa ja jaksaa käydä asiat läpi. Ei pahimmillaan elämänikäisiä kärsimyksiä käsitellä vuoden tai kahden aikana, jos ihmiselle on tapahtunut jotain todella kauheaa. Ja ihmisiä on erilaisia, toiset on herkempiä kuin toiset.



Täytyy muistaa, ettei ihmiset, joille on tapahtunut todella pahoja asioita, oikeastaan koskaan kerro niistä muille kuin terapeutilleen, koska ympäristö ei kestäisi sitä. Siksi usein luullaan, että joku käy terapiassa avioeron tai muun vastoinkäymisen vuoksi ja ihmetellään että eikö se jo selviä. Syyt voi olla mitä vaan, eikä niitä ole edes viisasta kertoa kenellekään. Tuttuni käy vielä pitkään terapiassa, ja kun kuulin oikean syyn,meinasin kirjaimellisesti oksentaa. Jos terapia auttaa häntä pysymään elossa, järjissään ja ehkä joskus nauttimaan elämästä, niin käyköön vaikka läpi elämänsä.

mistä syistä olette käyneet?



Itsekin harkitsen nimitäin..

ovat maailman keskipiste. Tarvitsen moneksi vuodeksi jonkun kuuntelemaan MINUN ongelmiani ja MINUN ajatuksiani. Muutama vuosi ei riitä mihikään!



Kyllä on terve järki kadonnut kauas, ulottumattomiin. Keskittyisitte johonkin muuhun kuin niihin omiin asioihinne.

ja psykoanalyysi vielä useampia. Ne suunnitellaan sellaisiksi jos alunperin. Täysin riippumatta ongelmien asteesta.



Mä ajattelisin että voi itse miten tuo on joutunut just tuon terapiamuodon kouriin. On olemassa terapiamuotoja, jotka tekevät ihmisestä nopeammin toimintakykyisen, vaikka niitäkin joudutaan jatkamaan pitkään. Psykoterapiahan tavallaan taannuttaa ensin ja sitten kokoaa ihmisen sieltä uudestaan, kun taas ratkaisukeskeiset terapiat lähtevät tästä ja nyt eteenpäin. kokonaishoidon kesto on siis jokseenkin sama, mutta kun psykoterapia tuntuu ensin tekevän entistä huonomman olon, monet muut terapiamuodot tekevät heti paremman olon.

ap sitten tarvitsevansa terapiaa, että esim. mä olisin lahjoittanut sulle kaksi vuotta kolmesta terapiavuodestani? Oon kyllä joutunut maksamaan nelisenkymppiä kerta vaikka Kela tukeekin, ei se sitä kokonaan maksa. Ja kai ne siellä osaa tehdä jotain päätöksiä sen suhteen, kenelle terapiaa annetaan, ei se ole mun vika, että ne katsoo mut tarpeeksi hulluksi.

Kummallinen elämänasenne sulla ap!



Pari tuttuani käy terapiassa ja maksaa sen ihan itse omasta pussistaan. Toisen syyn tiedänkin, ja ihan asiasta käy.

Onko siihen joku AIKA kun pitää parantua?

Sää olet niitä ihmisiä jokka katsoo nenänvartta pitkin jos joku suree läheistään vuosia, loppuelämän?



Minusta jokanen joka apua tarttee, siihen pitäisi apua saada.

Itselläni on masentunut läheinen, joka ei halua apua ja hän ajattelee juuri noin: miksi pidät tavaraa varastossa etkä anna toiselle (säästettiin omalle tulevalle lapselle eikä annettu jakoon).

Kun ei mene enää jakeluun niin lopuksi alkaa morkkaamaan terveydenhuoltoakin: Mahtaako sairaalabakteeri olla niin vaarallinen kuin puhutaan? Kyllä saippuaveden pitää riittää. -Ja tällänen ihminen siis oli sairaalassa siivoojana!

ovat maailman keskipiste. Tarvitsen moneksi vuodeksi jonkun kuuntelemaan MINUN ongelmiani ja MINUN ajatuksiani. Muutama vuosi ei riitä mihikään! Kyllä on terve järki kadonnut kauas, ulottumattomiin. Keskittyisitte johonkin muuhun kuin niihin omiin asioihinne.

tuotaa rauhaa ja iloa isolle joukolle ihmisiä. Lähimmäisille yms. Eli ns. narsismi koituukin kollektiiviseksi hyödyksi. Huomaa tämä.

Itse olen kokenut, että näistä asioista ei voi ääneen puhua. Hullu mikä hullu. Kokemukseni mukaan kannattaa olla hyvin valikoiva kenelle kertoo ja kenelle jättää kertomatta.