Lue keskustelun säännöt.
Häpesitkö vanhempiasi, kun olit lapsi. Jos niin miksi?
Kommentit (39)
ja ihan vain siksi kun olin teini. Se kuuluu silloin asiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut sanoa ettei hän halua pitää minuun mitään yhteyttä sen jälkeen kun menetti huoltajuuden avioerooikeudenkäynissä isälleni minun ollessa 3 vuotias.
Lisäksi äitini oli hyvin vahvatahtoinen ja riitaantui helposti naapureiden kanssa ja saattoi riidellä lujaan ääneen pihalla jonkun naapurin kanssa. Se oli noloa.
Isääni en tainut koskaan hävetä, koska tämä oli hiljainen hissukka.
kun joskus oli humalassa eikä osaa käyttäytyä. Muutenkin on luonteeltaan sellainen että sanoo asiat suoraan. Kerran sanoi kaverilleni: Oletkos sinä vähän lihonut? Oltiin kaverin kanssa ehkä 10-vuotiaita. :(
Isästäni taas olin ylpeä. Omistihan hän silloin, ja omistaa edelleen, yksi kunnan suurimmista yrityksistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isästäni, joka puhui eri murretta kuin muut.
Vanhempani ovat ihania, rakastan heitä suunnattomasti.
Olen maalta, jossa kaikki tiesivät kaikkien taustat - kun muutin pääkaupunkiin, ympärilläni olikin vain lääkärien, johtajien, arkkitehtien ja menestyvien kirjailijoiden, näyttelijöiden jne lapsia - ja niinpä aloin salaamaan oman, tavallisen työläistaustani.
Salassa se on edelleen. Hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka käytti heidän mielestään epämuodikkaita vaatteita.
mutta näin aikuisena ja itse vanhempana häpeän heitä todella! En siksi, mitä he ovat tehneet kavereideni läsnäollessa, vaan siksi, miten he ovat voineet olla niin sokeita ja tehdä niin pahasti omalle lapselleen? Eikö tosiaan järki pelaa aikuisilla sen verran, ettei tajua oman lapsen parasta ja oma etu menee kaiken muun edelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka syy on se että itse et arvosta työläisten tekemää työtä.
Vanhempani ovat ihania, rakastan heitä suunnattomasti. Olen maalta, jossa kaikki tiesivät kaikkien taustat - kun muutin pääkaupunkiin, ympärilläni olikin vain lääkärien, johtajien, arkkitehtien ja menestyvien kirjailijoiden, näyttelijöiden jne lapsia - ja niinpä aloin salaamaan oman, tavallisen työläistaustani. Salassa se on edelleen. Hävettää.
kaverin vanhemmat nauroivat läsnäollessani äidilleni joka käytti heidän mielestään epämuodikkaita vaatteita.
kaverilla ois ollut enemmän syytä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kuvittelivat olevansa niin vitsikkäitä.
Jos joskus harvoin kun joku tuli kanssani meille leikkimään, äitini tuppautui utelemaan tältä heti jotain, kommentoi moukkamaisesti toisen ulkonäköä tms. Kerrankin haukkui kaverini lihavaksi ja ihmetteli miksei ala laihduttamaan - siis tälle itselleen. Ja tätä kesti niin kauan kuin asuin kotona - lukion loppuun asti.
Sen lisäksi äiti oli riidoissa kaikkien kanssa, huusi aina kotona eikä pysynyt missään työpaikassa pitkään.
Nykyään tiedän, että äitini oli ja on edelleen psyykkisesti sairas. Siitä kaikki tuo käytös.
En enää häpeä häntä, mutten myöskään kerro hänestä mitään uusille tuttavuuksilleni, saati sitten työkavereille tms. Totean vain, että olemme aika etäisiä. Mikä on totta, en ole voinut pitää vanhempiini enää vuosiin yhteyttä äitini oireilun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYSYIT: miksi hävettää? sulla on ongelma
Vierailija - 07.03.10 06:07 (ID 10105773)
jonka syy on se että itse et arvosta työläisten tekemää työtä.
ITSE KIRJOITIN:
Vanhempani ovat ihania, rakastan heitä suunnattomasti. Olen maalta, jossa kaikki tiesivät kaikkien taustat - kun muutin pääkaupunkiin, ympärilläni olikin vain lääkärien, johtajien, arkkitehtien ja menestyvien kirjailijoiden, näyttelijöiden jne lapsia - ja niinpä aloin salaamaan oman, tavallisen työläistaustani. Salassa se on edelleen. Hävettää.
NYT VASTAAN: Hävettää siksi, koska edelleenkään en pysty kertomaan taustastani totuutta. Uusille ihmisille kyllä - varauksella - mutta näille vanhoille tutuilleni en voi enää kertoa, heillä on tietynlainen - olkoonkin vaikka valheellinenkin käsitys minusta, enkä vaan voi sitä enää alkaa muuttamaan muuksi; se olisi liian...kummallista.
Syy, miksi koskaan lähdin tälle mykkyyden tielle, johtuu siitä, että paljastamalla historiani olisin saattanut ehkä heidän mielikuvissaan - ja arvomaailmassaan- olla paaria; sivistyksen ja kaiken tyylikkään ulkopuolella kasvanut, röökinhajuinen ladalapsi - enkä mielestäni silloin voinut ottaa sitä riskiä.
Hävettää siis siksi, että olen niin säälittävän valheellinen ja läpeeni kamala hienostelija. Nykyäänkään en mainosta taustaani, mutten sitä häpeäkään - en vaan puhu siitä.
Ihmettelin jo pienenä, että miksi se puhuu paljon korkeammalla äänellä vieraille esim. kaupassa ja käyttää ihan erilaisia sanoja kuin kotona. Kauhea teeskentelijä koko akka, täytyy sanoa. Ja sitä hän on ollut koko elämänsä.
Isä on tavallinen suomalainen mies. Ei ole minua erityisemmin nolannut. Enkä minä häntä. Mutta huomaan, että hänkin vetää korvat luimuun kun mutsi aloittaa jollekin puolitutulle lirkutuksensa. Kotioloissa äiti oli ja on hirviö.
vanhempani pussasivat toisiaan kadulla.
kumpi teistä häpesi?
kaverin vanhemmat nauroivat läsnäollessani äidilleni joka käytti heidän mielestään epämuodikkaita vaatteita.
kaverilla ois ollut enemmän syytä
minä kyllä toisaalta tiesin, että kaverin äiti tekee väärin kun nauraa, mutta toisaalta nolotti äitini pukeutuminen.
Jos joskus harvoin kun joku tuli kanssani meille leikkimään, äitini tuppautui utelemaan tältä heti jotain, kommentoi moukkamaisesti toisen ulkonäköä tms. Kerrankin haukkui kaverini lihavaksi ja ihmetteli miksei ala laihduttamaan - siis tälle itselleen. Ja tätä kesti niin kauan kuin asuin kotona - lukion loppuun asti. Sen lisäksi äiti oli riidoissa kaikkien kanssa, huusi aina kotona eikä pysynyt missään työpaikassa pitkään. Nykyään tiedän, että äitini oli ja on edelleen psyykkisesti sairas. Siitä kaikki tuo käytös. En enää häpeä häntä, mutten myöskään kerro hänestä mitään uusille tuttavuuksilleni, saati sitten työkavereille tms. Totean vain, että olemme aika etäisiä. Mikä on totta, en ole voinut pitää vanhempiini enää vuosiin yhteyttä äitini oireilun takia.
tuolla tavalla?
hassun jännittyneellä äänellä ja yritti olla kauhean virallinen. Se tuntui vähän kiusalliselta.
ja kertoi luottamuksellisia ja henkilökohtaiseen elämääni liittyviä asioita sukulaisille, kaupan henkilökunnalle, tms ihmisille, joille en todellakaan olisi halunnut minusta mitään kerrottavan. Usein olisin halunnut painua maan alle...