Lue keskustelun säännöt.
Ahtaajat ampuvat tykillä kärpästä
05.03.2010 |
Tällä hetkellä lakon tavoitteet ja sen vaikutus ovat räikeässä epäsuhdassa.
Otetaan laskuesimerkki:
Oletetaan, että ahtaajien pelot toteutuvat, ja esimerkiksi joka viides Suomen 3000 ahtaajasta saisi potkut. Silloin irtisanomisten hintalappu olisi noin 30 miljoonaa euroa - siis mikäli heidän vaatimuksensa erorahoista menisi nyt läpi.
Metsäteollisuus kertoo menettävänsä tuon 30 miljoonaa euroa vientituloina joka ikinen lakkopäivä.
AKT:n on syytä ymmärtää, että se ratkoo erimielisyyksiä aivan liian korkein panoksin. Toivoa sopii, että AKT:n autoilijoiden sopimusneuvotteluissa keskiviikkona löytynyt kompromissihalu tarttuu nopeasti myös ahtaajiin ja heidän työnantajiinsa.
- Talouselämä-lehti tänään -
Kommentit (4)
kertoo siitä, että vastapuolella on varaa noihi ntappioihin, kunhan ahtaajille ei tarvitse antaa irtisanomissuojaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kun mä en ymmärrä sanktiot tulee maksuun vain jos työntekijä irtisanotaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Mitä hittoa eikös tuossa tilanteessa ole kyse siitä, että menee päin persettä ja jostain pitäisi säästää ja nyt sä väität, että näille häiskille pitäisi vielä maksaa. Millä helkatilla firmat pysyy pystyssä jos aina joku on käsi ojossa mulle lisää ja heti.
Nyt oikeasti perustelkaa mulle joku miksi tämä lakko on oikeutettu. Ymmärrä, että jos on joskus tämä sovittu, mutta eikös nyt ole taloudellinen tilanne se, että täytyis kaikkien puhaltaa samaan hiileen.
Ja tuo, että jos tulee niin kalliiksi paperiteollisuudelle niin miksi eivät pistä kova kovaa vasten. Tämä voi olla yllätys, mutta tämä lakko on ahtaajien ja heidän työantajien välinen riitä. EI AHTAAJIEN JA PAPERITEHTAAN välinen.
Työtaistelusta aiheutuu aina vahinkoa, jollekin kolmannelle taholle, muutoinhan nämä lakot eivät vaikuttaisi mihinkään.
Täällä ehkäpä ymmärrettävimpänä esimerkkinä voisi käyttää päivähoitajien lakkoa. Kennelle tästä aiheutuu eniten haittaa? Kunnan pampuille vai meille joiden lapset on päivähoidossa?
Niinpä tässäkin tapauksessa, haittaa aiheutuu niille tahoille, jotka käyttävät näitä satamaoperaattorien palveluja hyväkseen. Kun näitä palvelun ostajia ei ole aiheutuu tästä ansionmenetystä ahtaajien työnantajille, ja näin saadaan aikaiseksi riitävän suuri painostus sopimukseen pääsemiseksi.
Työmarkkinoilla käydään kauppaa. Työntekijät myyvät työpanoksensa, jonka työnantaja ostaa. Työehtosopimusneuvotteluissa myydään työrauhaa, jonka työnantaja ostaa kohtuullista korvausta vastaan. Näin yksinkertaisesta asiasta tässä on kysymys.
Tästä muutosturvarahasta. Suomessa työntekijästä pääsee liian helposti ja halvalla eroon. Tuotantoa on halpa ja helppo ulkoistaa tai siirtää muualle.
Tässä ahtaajien kysymyksessä työnantaja voisi myydä alihankkijalle kaikki työt. Tämä alihankkija voi olla ulkomaalainen yhtiö, joka tyu halvat työntekijät tänne tullessaan. Työt sinällään eivät ole kadonneet mihinkään, mutta suomalaisten ahtaajien osalta ovat.
Kysymys kuuluu, voiko tämä olla oikein?
Tästä malli esimerkkinä on taannoinen Wärtislän Turun tehtaan lopetus ja tuotannon siirtäminen Italiaan. Miksi näin tehtiin ? Vain ja ainoastaan siitä syystä, että tämän kannattamattoman Italialaisen tehtaan lakkauttaminen olisi tullut kaallimmaksi.
Jos jollakin on vielä 2010 luvulla sellainen harhakäsitys, että työnantaja hyvää hyvyyttään antaa työnteklijöille vastikkeettomia etuja, niin kannattaa jo herätä.
Jos tässä oikeasti on kysymys koko kansantaloudesta, niin äkkiä työnantajapuoli sopimusta tekemään.
Ihminen on perus kateellinen olento, Suomalaiset siinä maailman kärkipäästä.
Mikäli kysymyksessä on aivan avainala koko kansakuntaan nähden, niin tuntuisi äkikseltään siltä, että kannattaisi maksaa se mitä pyydetään.
Tässähän itseasiassa ollaan vain vailla työehtosopimukseen kirjausta joka on jo suullisesti aiemmilla kierroksilla sovittu.
Tämänkin kirjauksen "sanktiolliset" vaikutukset tulevat maksuun vain siinä tapauksessa, että työnantaja irtisanoo työntekijän tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Mikäli irtisanomisia ei tapahdu, ei tule korvauksetkaan maksettaviksi.
Suomalaisessa työelämässä on erinomaisen kehno irtisanomissuoja verrattuna muihin sivistyneisiin EU-maihin.
Tässä koko sopassa pitäisi syyttävä sormi osoittaa näitä ahneita työnantajia kohtaan, mutta kun kateellisen suomalaisen palkansaajan järki ei valitettavasti tähän riitä.
Ahtaajat ovat olleet viimeksi lakossa vuonna 1991, elikkä 19 vuotta sitten, jotta se siitä lakkoherkkyydestä.