haluaisin kolmannen mutta pelottaa ihan hirveästi

mitä elämä tuo tullessaan. Jos kauheast pelottaa, niin voi sen pelon takia stressata niin paljon, että vauva "kärsii" mahassa. Kolmas voi olla ihan yhtä helppo, kuin aiemmatkin. Tai sitten ei. Nobody knows.

halu saada kolmas lapsi oli aika suuri, mutta suunnitelmissäni oli käydä ensin opiskelemassa kun kahden lapsen (3v,9kk ja 1v,9 kk)kotiäitinä nyt olen ollut.Silti kaipuu kolmanteen ei hellittänyt ja kastekehyksiä katsoessani tuntuikin että yksi puuttuu:DNo lykkäsin ajatuksen pois,ajttelin että ehkä jonkun vuoden päästä, vaikka miehelle olisi kuulema riittänyt nämä kaksi.Tulin kuitenkin raskaaksi muutamaa päivää ennen kuukautisia, niin sanottuina varmoina päivinä,ihan selvät menkkaoireet jo oli enkä osannut aavistaakaan että olikin ovis:DNo eihän siinä mitään, suunnitelmat meni uusiksi Kait se näin sitten parempi kun näin kävi.Eipähän tarvi enää miettiä sitä kolmannen tekoa:D

kahden jälkeen. Mietin ettei voida olla niin onnekkaita että saadaan kolmas terve lapsi jne. Uskalsimme kuitenkin yrittää ja ihana kolmonen syntyikin. Synnytyksen jälkeen oli vähän dramatiikkaa ja luulin että itseltäni lähtee henki. Siinä vaiheessa mietin että kuinka olin niin itsekäs että vein kaikilta lapsilta äidin...Kaikki kuitenkin lopulta hyvin ja nyt olemme onnellinen viisihenkinen perhe, joka päivä mietin miten ihanaa kun on 3 lasta. Ja tätä onnea on jo yli kolme vuotta takana ;-)

Koita vaan voittaa pelkosi!

Mutta halu oli voimakkaampi kuin pelko, janyt minulla onkon jo 7 tervettä lasta. Viimeimmän kuumeen kourissa pelkäsin ties mitä, kun ikääkin on jo 41, mutta ihan terve likka syntyi :)

tai oikeastaan kun en hyväksynyt ihan alussa raskauttani tuntui että en ole vielä valmis uuteen raskauteen (kuopus kun silloin täyttänyt vasta 1 vuoden.)Uskoin tosiaan, että se on joku kemiallinen raskaus ja menee kesken, vaikka ne kaksi viivaa näinkin testissä:DNo kaikki ainakin tähän asti hyvin, laskettuaika lähestyy enää alle pari viikkoa:DTsemppiä ja rohkeutta vain jos siltä tuntuu ,että kolmas lapsi olisi tervetullut teille!

oli myös tuo sama pelko. Se kuitenkin helpotti kun kuopus loukkasi itsensä aika pahasti. Siitä häverista selvittiin onneksi vain säikähdyksellä. Tajusin että nuo jo olemassa olevatkin lapset voivat vammautua koska vain! Joten ei kannata jättää unelmaansa toteuttamatta pelon takia, koska se ei silti takaa että mitään ikävää ei voisi sattua! Täytyy uskaltaa elää!

ja samaa pelkään kokoajan. Stressaavin raskaus ollut tämä kolmas.

Mulla oli kauhea kuolemanpelko jo toisessa raskaudessa, ja siinä olikin sitten traumaattinen synnytys. Osittain tämän takia päätinkin sitten, että en synnytä enää yhtään lasta.



Sijaisvanhemmuus sen sijaan on suunnitelmissa. :)

Pelko varjostaa. Ajattelen koko ajan että miten ihmeessä ansaitsisin vielä kolmannen terveen lapsen. Kaksi ekaa täydellisiä kaikin puolin, tuuri ei voi jatkua.