Onko teidän 10-11-vuotiaat pojat levottomia? Ei mitään tekemistä jne. (ov)

terv. 10-vuotiaan äiti

mutta kyllähän se kyllästyminen ja tuskastuminen ja tylsyys kuuluu poikien ja tyttöjen elämään. Niin ainakin muistan omasta lapsuudestani.

Itsellä tahtoo välillä vain olla pitelemistä kärsivällisyydessä, kun jatkuva rauhaton kieppuminen ja mikään 'ehdotus' ei kelpaa. Tässä on tapahtunut selvä muutos aikaisempiin, tasapainoisiin vuosiin ja siksi mietinkin, että ilmeisesti murkkuikä alkaa lähestymään ja oireilemaan näin.



ap

erityisesti ikään tuollainen. Onko pojalla harrastuksia, urheileeko, soittaako, kuvista, mitä? Ja olet varmaan huomannut, että kymppivuotias on jo todi taitava kotihommissa ja on hyvä itsetunnon kannaltakin pitää hänet työllistettynä. Tuon ikäinen osaa paistaa jauhelihaa, tehdä salaatin, kattaa pöydän vaikka mitä. Siinä yhdessä puuhatessa ei ole ikävä kummallakaan vaan tulee vaihdettua kuulumiset ja oppii tuntemaan toinen toisensa.

Meillä 10v poika ei ikinä sano että ei ole tekemistä. No jos sanoo, niin meillä ekat ehdotukset on että lukee kouluaineita ja siivoaa huoneensa:)



Yleensä tuo menee kavereiden kanssa ja käy treeneissä. Yksin kotona ollessa leikkii tyytyväisenä tai sitten vähemmän mukavasti kiusaa siskojaan- huoh. Tai sen verran löytää energiaa että ottaa herneen nenään pienestäkin komentamisesta ja kiistelee meidän vanhempien kanssa.



Levottomaksi poikaa voi joskus sanoa, mutta tekemisen puutetta ei näytä koskaan olevan. Leikki ei tuolta pojalta näytä loppuvan koskaan. Mutta energiaa on ja sitä puretaan todella fyysisesti. Onneksi on myös harrastukset ja kaverit joiden kanssa vääntää ja painia, muuten tulee painimaan meidän vanhempien kanssa.



Ulkonaolo pojalle on tärkeää ja varmasti ei jaksaisi jos olisi päiväkausia sisällä. Lisäksi kaipaa selvästi fyysistä rankkaakin ponnistelua, mutta ongelma on saada vastapainoksi rauhoittumisaikaa. Meidän ongelmamme on myös saada poikaa osallistumaan kotitöihin, keksii aina silloin muuta tekemistä.

Mä tosin sanon silloin että "Ai kun ihanaa. Lapsilla pitääkin olla välillä oikein tylsää joten mene vaikka sänkyyn makaamaan ja katsele kattoa" :D. Kyllä sitten jotain tekemistä keksii hetken päästä. On muten tosi herkkä muutenkin. Ärsyyntyy tosi pienestä ja itkukaan ei ole usein kaukana.

Pelaa sählyä useamman kerran viikossa, joka päivä on kavereiden kanssa ulkona, meillä, kavereilla, pelaa jääkiekkoa, lukee kirjoja, lautailee. Mutta heti, kun on tyhjä hetki, tylsistyy ja on levoton :). Samaa olen käyttänyt kuin edellinenkin, että oikein hyvä juttu, että välillä on tylsää..



ap

minustakin tuossa iässä pitää olla paljon "tyhjää joutilasta" aikaa. Tietysti myös harrastuksia, fyysistä rehkimistä, kavereita ja muuta.

Meilläkin poika pelaa sählyä ja jääkiekkoa, sekä lautailee, että on joka päivä kaverien kanssa ulkona. Eli puuhaa on.



Mutta tästä hektisestä menosta voi hetken aikaa kestää että siirtyy rauhoittumaan. Vastapainoksi tuo rauhallinen oleminen ja tekeminen on lähinnä vetkuilua ja kännykällä pelaamista (itse en mielelläni katsele) tai leikkimistä (luojan kiitos vielä sitä), tai lueskelee (valitettavasti enimmäkseen vain Aku Ankkoja). Kotityöt olisi kyllä yksi tarpeellinen lisä. Tässä iässä tuntuu että rauhallisen tekemisen vastapaino ei ole riittävä tuohon menoon nähden. Pojan pitäisi opetella olemaan ja rauhoittumaan välillä paremmin.



Minusta meillä tulee liian vähän keskusteltua rauhassa pojan kanssa, jota voisi tehdä kun aikuinen puuhailee yhdessä lapsen kanssa. Näitä tilanteita pitäisi olla enemmän. Meillä yritetty tehdä kävelylenkkejä ja jutella silloin pojan kanssa, mutta enimmäkseen tuo vaan valittaa että miksi pitää lähteä lenkille, eikö äiti/isä voisi pelata sählyä hänen kanssaan (ja siinä ei paljoa jutella) ja erityisesti osaa vetää siitä narusta miksei ikinä tehdä sitä mitä hän joskus haluaisi, vaan sitä mitä aikuiset haluaa.



Meillä pojalla sellainen määrä energiaa että aikuinen ei tuntuisi esim. lomalla jaksavan sitä touhua hänen kanssaan, kun ei ole samanikäisiä kavereitakaan viihdyttämässä (viimeksi viikko Kanarialla ja piti pelailla hänen kanssaan vesikorista, rannalla jalkapalloa ja jos hänen kanssaan ei tehty, niin valitti yms.). Eli tuon ikäisellä fyysisistä touhuista kiinnostuneella pojalla riittää energiaa aivan liikaa aikuisen näkökulmasta.



Lukeminen kuulostaa teillä hyvältä! Tylsistyminen on hyvää vastapainoa, mutta voit tietenkin ehdotella sopivaa rauhallista tekemistä silloin kun valittelee tekemättömyyttä. Tai jos pystyisi hyödyntämään ne tylsistymishetket jutteluna ja aikuisen huomiona...

Me ollaan otettu käytäntöön perheen keskseiset juttutuokiot, jossa löhötään sohvalla ja vain raataillaan. No, eipä oikein tahdo lapsilla kiinnostaa mokoma... Ja sama juttu lenkille lähtemisten kanssa eli ei kiinnosta, miksi pitää lähteä jne. Ongelmana ei tosiaankaa ole se, etteikö tekemistä ole, vaan se, että se ehdotettu tekeminen ei juuri silloin tunnu mieleiseltä. Aina pitäisi olla kavereita/ kaveri. Paljon jutellaan ja meillä on avoimet ja läheiset välit.

Oikeastaan kyse on siis muutoksesta käyttäytymisessä. Eli on tullut rauhattomammaksi ja levottomammaksi kuin on aikaisemmin ollut. Samoin on alkanut tytöt 'kiinnostaa', ujostella, kun puhutaan naisista ja miehistä eroineen jne. Siksi nyt pohdinkin sitä, että onko tämä alkavaa murkkuikää..



ap

lapsella on vilkas mielikuvitus ja hän on perusluonteeltaan positiivinen, ei pitkästy helposti.

nimittäin KOTITYÖT!



Osaa ja tekee aika mielellään kaikenlaista, ja kun hommat on hoidettu, lähtee liukkaasti omiin puuhiinsa.