Mitkä ovat raskaimmat asiat, jotka olet joutunut kokemaan ja oletko jo selvinnyt niistä?
Kommentit (26)
yritin miellyttää lähes 40 vuotta. Isän äkillinen kuolema kun odotin esikoistani. Lapsen kohtukuolema ja hänen synnyttämisensä. Kaikesta on selvitty, tosin äitisuhde on yhä työn alla.
mistähän tuota alottais...oman lapsen kuolema, veljen kuolema, isän kuolema, vanhempien alkoholismi ja paljon muuta....olen selvinnyt...
Koulukiusaaminen 5 luokasta 9 luokalle asti, isän hakkaaminen, raiskaus, masennus, lastenkoti..yms.
lapsena ja nuorena vanhempien ero ja isovanhempien kuolemat, viisi vuotta kestänyt koulukiusaaminen..
seksuaalinen hyväksikäyttö ensimmäisen "poikaystävän" taholta täysi-ikäisyyden kynnyksellä..
tällä hetkellä epävarmuus tulevan lapsen terveydestä.. epäillään kromosomipoikkeavuutta..
ei mene tasan onnenlahjat minunkaan elämässäni..
Koulukiusaaminen 5 luokasta 9 luokalle asti, isän hakkaaminen, raiskaus, masennus, lastenkoti..yms.
ja olen selvinnyt
mutta voin kertoa että jäljet ovat jääneet.
ja avioero 7,5 vuotta sitten. Luulin selvinneeni molemmista, mutta suru lapsen kuolemasta on alkanut pyrkiä pintaan aiheuttaen fyysisiä oireitakin.
miehen pettämiseen. Kaikesta olen selvinnyt.
näin joskus kun iskä ja äiskä paritteli.
Mulla ja sisaruksilla sama.. leikittiin ja mentiin makkariin ja työn touhussa olivat, mutta onneksi peitto päällä. Napsastiin muistoksi kuvat ja äipän jalat vaan vilkkuu.
Tämä on jäänyt mieleeni
Siis persoonallisuushäiriö, psykoosi ja masennus. Lukuisat itsemurhayritykset, lääkitykset, sähköshokit ja sairaalahoidot. Eläkkeelle jääminen alle kolmekymppisenä.
Hengissä olen edelleen, eli kaipa olen selvinnyt. Kamppailua tämä on silti kaiken aikaa.
Isän mielenterveysongelmat ja niihin liittyvät riidat ja vanhempien avioero.
Silti vaikeampi asia käsitellä on ollut koulukiusaaminen ja yksinäisyys teinivuosina.
Molemmista selvitty yllättävänkin hyvin
raskain asia minulle ollut oman lapsen kuolema 9 vuotta sitten,se pysäytti ja muutti elämän täysin.muisto pienestä enkeli tytöstä säilyy sydämessä.voimia kaikille.
*vanhempieni karmea parisuhde, riitely ja väkivalta
*isän itsemurhayritys
*äidin itsemurhayritys ja vaikea masennus & henkinen väkivalta minua kohtaan
*parhaan kaverini kuolema 17 vuotiaana
*pahoinpitely
*keskenmeno
- olen selviytynyt...joten kuten. Kyllähän elämä jälkensä jättää, ja olen varmaan joissain asioissa melko kyyninen, mutta toisaalta olen oppinut, että jokainen on oman onnensa seppä ja jokainen päivä tulee elää niin hyvin, että se voisi olla viimeisesi ;)
raskain koulukiusaus ja isäni hylkääminen
myös raiskaus oli hyvin rankka kokemus
en ole selvinnyt mistään näistä kovin hyvin
listamaisesti ole koskaan tehnyt mutta kerta se on ensimmäinenkin
- perheväkivalta
- insesti
- koulukiusaaminen
- anoreksia
- miehen psyykkinen sairaus
- avioero
Olen selvinnyt ja elämä on hyvää tänä päivänä. Työtä se on kuitenkin vaatinut etten enää näe itseäni uhrina vaan selviytyjänä.
vaikeinta on ollut jättää heroiini, jota käytin 4 vuotta asuessani ulkomailla. se kuitenkin onnistui muuttaessani suomeen, ja nyt olen ollut kohta 4 vuotta kuivilla ja minulla on "uusi elämä", kukaan ei arvaisi entiseksi nistiksi kun en tietenkään sitä mainosta.
olen onnellinen jokaisesta uudesta päivästä, tuntuu todella että olen saanut uuden mahdollisuuden elämässä. minulla on ihana pieni vauva, ja teen kaikkeni ettei se koskaan tule eksymään huonoille teille, sieltä on vaikea palata
Lapsuus ja nuoruus oli rankin:
- Vanhempien avioero, kun kumpikaan vanhemmista ei jaksanut silloin huolehtia minusta
- Äidin ja isän riitely ennen avioeroa ja äidin ja siskon riitely avioeron jälkeen (väkivaltaistakin riitelyä)
- Avioeron jälkeen selkeästi näkynyt äidin läheisriippuvuus ja kotoa muutto kun olin 12v (siis äitini oli minun ja vanhemman siskopuoleni yh)
- Isän alkoholismi ja itsemurha
Olen selvinnyt mutta pitkään meni. Nuo ovat myös muokanneet minua ihmisenä ja vaikea sanoa millainen olisin ollut ilman noita tapahtumia.
Aikuisiällä raskain asia ollut:
- keskenmeno (onneksi edes suht aikaisessa vaiheessa)
Äidin kuollessa ikää minulla oli 9 vuotta, isän kuollessa 21. Palstalla oltiin sitä mieltä että kenen tahansa täysikäisen tulisi varautua siihen että nippanappa keski-ikäinen, perusterve isä kupsahtaa milloin tahansa.
Koulukiusaus eskarista lukioon oli aika paha paikka myös, vieläkin käyn hoidossa sen takia.