Läheisen vaikea elämäntilanne tuntuu raskaalta, onko muita?

Minulla on ollut kamala elämä lapsena ja nykyään käyn psykologilla viikottain. En voi miehelleni mitään juuri puhua kun heti hän saa fyysisiä oireita kertomastani.

et vastannut kysymykseen, mutta valaisit ihan uutta puolta asiasta, jota en osannut edes ajatella. Luulen, että sain tosiaan pohdittavaa vastuksestasi, lämmin kiitos sinulle.

on ihan yleistä. Samasta syystä ammattiauttajat purkaa tuntojaan jatkuvasti työnohjauksessa yms, ja heidät on koulutettu pitämään hyvin tarkat rajat oman ja autettavan välillä. Ymmärrän hyvin ettei siskon kanssa niin halua eikä voikaan tehdä, mutta entä jos kävisit itse juttelemassa jossain aina silloin tällöin?

Siskoni ei piinaa minua puheluin, mutta riittää, että näen ja tiedän että hän kärsii. Joku pieni osa tästä kärsimyksestä on sitäkin, että on itse elänyt saman katon alla lapsuuttaan ja luulin jo että olin sen käsitellyt ja hyväksynyt karvoineen päivineen. Nyt sisko valottaa asioita ihan uudesta vinkkelistä, kertoo asioita, kamalia juttuja joista en ole tiennyt mitään ja vaikka ne ovat menneitä asioita, itsekin huomaan että onpa meillä tosiaan ollutkin kurjaa. Taitaisi olla ihan tosiaan hyvä ajatus, jos itsekin pääsisin purkamaan ajatuksiani jonnekin - minne? Minne voi mennä, jos vaan tuntuu vähän raskaalta...

Koimme iloisen ja yllättävän vauvan odotuksen, joka osottautui rakenneultrassa lyhytkavuiseksi. Opimme odotusaikana rakastamaan lastamme vain enemmän. Hän syntyi ennenaikaisesti ja eli puolivuotta sairaalassa. Henkinen kehitys oli normaali ja oli kovasti sosiaalinen neiti. Käsittelimme asiaa tiuhaan ammattiauttajalla koko ajan säännöllisesti. Puhuminen teki hyvää. Itse surin lapsemme eläessä.



Mieheni masentui vasta nyt. Olen kuitenkin tosi iloinen että hän on ihan omatoimisesti jatkanut käyntejä psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. On väsynyt ja uupunut, mutta jaksaa kulkea töissä ja ottaa edes jotenkin otetta elämästä. Omat voimavarani ja taitoni eivät olisi riittäneet häntä auttamaan samallatavalla kuin ammatti-ihminen. Uskon että itsellänikin on prosessin käsittely vielä pahasti kesken..totuus voi iskeä paljonkin myöhemmin.



Tiedän kuitenkin että voin hakea apua ja mennä samaisen sairaanhoitajan juttusille ja voimme mennä sinne myös mieheni kanss yhdessä jos siltä tuntuu. Nämä on hankalia asioita, mutta ne ei selviä kuin puhumalla ja prosessoimalla. Kenenkään ystävän ei tarvisikaan olla loputtomasti se joka ottaa taakan vastaan.



Hienoa että olet osannut tutkailla omaakin vointiasi. Älä anna masennukselle liiaksi valtaa, vaan hae apua jos siltä tuntuu.

Olet laheinen, mutta sun tehtava ei ole parantaa siskoasi. Vaan olla sisko. Sulla on oikeus puhua hanen kanssa iloista ja suruista ja omistakin jutuistasi, vaikka ymmarran etta masentuneen kanssa se ei aina ole niin helppoa. Sina et ole siis vastuussa hanen paranemisesta. Sen sijaan olet vastuussa omasta jaksamisestasi.



Tee myos sellaisia asioista joista nautit ja saat iloa ja tapaa muitakin kavereitasi. Hyva ehdotus sekin, etta saisit itse paikan (ammattiapu), jossa voisit puhua asiasta. Voimia sinulle!

Minun siskoni on samanlainen kuin sinä, ja hänellä on kyllä itsellään todella elämä hukassa.



Sillä että hän ahdistuu muiden ongelmista, vapauttaa hänet ajattelemasta omiaan.



Hänellä on aina joku, jonka ahdinko on kaikki voittava ja johon hän keskittyy.

Täällä on käynyt vähän samalla taavalla. Minun lähipiirissä parilla ihmisellä on sattunut yhtäaikaa voimakkaita vastoinkäymisiä masennuksineen. He soittelivat jatkuvasti ja yritin parhaani mukaan heitä tukea. Mutta sitten huomaisin, että omat voimani alkoivat loppua ja aloin myös tuntea ahdistusta ja alakuloa. Silloin päätin, että en voi toimia heidän terapeuttinaan ja olen irrottautunut varovasti tukijan roolista. En ole heitä hylännyt, mutta en pysty myöskään niin usein viikossa kuuntelemaan heitä. Nyt on olo alkanut helpottamaan, kun olen saanut rajattua puheenaiheet kauemmaksi jatkuvasta ongelmien käsittelystä. Olen myös näille läheisilleni kertonut, että en pysty kuuntelemaan heitä neutraalisti. Että olisi parempi, jos he purkaisivat tuntojaan ammattiauttajalle.



Tsemppiä sinulle ja voimia irtautumisesta!