Lue keskustelun säännöt.
Olen henkisesti nyt siinä jamassa, etten edes kunnon ruokaa jaksa perheelleni tehdä :´(
28.02.2010 |
Heitin vain vuokaan perunaa ja kebab-lihaa, maustoin, lorautin kermaa sekaan ja pistin juustoraastetta pinnalle ja uuniin.
ruisleipää ja tomaattikurkkuhässäkkää lisäksi.
Evvk. En jaksa. Ei kiinnosta. Ei huvita.
Nukuin juuri 1,5h päiväunet ja lisää voisin nukkua vaikka heti. Itkettää.
En jaksa enää tätä arkirumbaa, samalla mies valittaa sen raskaudesta, todeten samaan hengenvetoon ettei lyhyempään kuin täyteen työpäivään ole varaa. Ei ole ei, mutta ei tämäkään ole elämää. Työpaikan jatkuva epävarmuus minulla ja kesällä taas päättyvä työsuhde painaa jo nyt mieltä. Kaikki mättää, en halua tässä kaikkia asioita edes mainita.
En jaksa enää, kohta ollut sen 60 päivää tällä työnantajalla töissä ja tekisi mieli jäädä samointein psyykkisistä syistä sairaslomalle kun voisin sitten palkallisena olla useamman viikon, mutta enhän tietty voi eikä kantti anna periksi.
Pakko vain jaksaa jaksaa jaksaa jaksaa ja jaksaaaaaaaaaaaaaaaaaa.
Kommentit (18)
Työmatka piteni tämän uuden työpaikan myötä ja nyt mulla menee matkoineen 9,5-10h päivässä siihen rumbaan, työttömyys oli toinen vaihtoehto.
VAIKKA en edes harrasta mitään kummempaa vaan olen kaiken liikenevän ajan lasteni kanssa, VAIKKA teemme kaikkemme ettei 8½v tarvitse olla 3-4h kauemmin päivässä yksin kotona ja senkin vain 1-2x/viikossa, VAIKKA olemme sumplineet niin että eskarilaisen päivät eivät edelleenkään (eivät ole olleet koskaan siitä alkaen kun 4v aloitti päivähoidon) ole 8h pidempiä, VAIKKA ja vaikka niin silti koen valtavaa tuskaa tästä rumbasta ja arjen tohinasta. Tuntuu että pää hajoaa totaalisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mikset jäisi nyt saikulle, jos/kun lääkäri luultavasti sitä (+jotain lääkitystä) sulle suosittelee.
Miksi teillä ei ole varaa tehdä lyhyempää päivää, mikä taloutta kiristää?
Tuo on ihan kunnollinen ruoka; meillä on vain munakasta eikä edes vihanneksia sen kanssa!! Älä ole noin ankara itsellesi- se on suomalaisten äitien perisynti ja aivan turha sellainen!!
Ja millaisen kuvan se antais nykyiselle työnantajallekin, en varmaan saisi kys kaupungista koskaan enää töitä.
Talous on kireällä yhä ja aina vain juuri noiden säänn työttömyysjaksojeni vuoksi, viimevuonna olin 4kk ilman työtä ja sen ajanjakson Visa-laskua maksamme yhä. Asuntolaina, autolaina, toisen lapsen pk-maksut, apteekkikulut kuukausittain jne.jne puhumattakaan ruoasta vaikka kg-hintoja kyttäämmekin jne. Toisaalta, en minä edes osittaista hoitovapaata ts 6h päiviä saisikaan koska työsuhteet loppuu aina sen 10kk jälkeen, viimeistään. Vakituisiin paikkoihin on satoja hakijoita, en saa sellaista varmasti koskaan:´(
Ap
niin mies näyttää pitkää naamaa koska minun työvuorojeni ja noiden matkojen vuoksi hän ei taas seur 3-viikkoon tahdo ehtiä harrastamaan.
Hänellä siis aamu-sekä iltapäivävastuu lasten suhteen://
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten helevetissä se on tapahtunut?
miten helevetissä se on tapahtunut?
tuohonkin. älyttömän lapsellista ja näsäviisasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei asioilla on tapana selvitä eikös niin. Kaikilla meillä on välillä paskaa niskassa, mutta jossain vaiheessa ratkaisu aina löytyy. Sä teet koko ajan parhaasi, joten älä vaadi itseltäsi enempää. Sähän luettelit liudan asioita, joita jo nyt teet lastesi vuoksi.
Et muuten todennäköisesti saa vakkarityöpaikkaa, jos et sitä hae. Älä lannistu, jos et heti saa työtä tai pääse edes haastatteluun. Sä oot sitkeä sissi ja laitat vaan uuden hakemuksen sopivan työpaikan ilmautuessa.
Tsemppiä. Mullakin on vähän vastaavanlainen työpaikka-ahdistus. Elän vaan päivän kerrallaan ja teen parhaani perheeni eteen. En enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä jaksat kumminkin jaksat tehdä ruokaa,vielä hyvää sellaista.Tyttäreni joku päivä sanoi, teppä tätä ruokaa on tosi hyvää.Tyttäreni laihtui 5kg viikossa,ei ruoka maistanut, poika sairastui vakavaan psykoosiin ,vielä nuori.Voimia sinulle ja tyttärelleni .
menekkään , lapsesi taitavat olla terveitä.Ihan eri asia kuin meillä.Jospa sinulla masennusta ja elämään tympäännystä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teillä ole mitään hätää, ei lapsilla ainakaan. Tavallinen elämä on aika paljolti arkena työn tekoa ja välillä lepäämistä, nykyään kuitenkin vähemmän työntekoa kuin esim. sata vuotta sitten.
Jos tuntuu masentavan ja joka päivä tuntuu liian raskaalta, niin saatat ollakin ihan oikeasti masentunut. Silloin kannattaa mennä lääkärille ja hankkia apua parantumisen tueksi. Lääkkeitä ja/tai terapiaa.
Lapset pärjäävät aivan mainiosti eineksilläkin, vaikka akkainlehdet muuta väittäisivät. Ei kannata ottaa liikaa paineita elämisestä. Ajattele vaikka, kuinka kurjissa oloissa lapsia maailmassa kasvaa ja ihan suht terveiksi aikuisiksi, vaikka suunnilleen eläisivät kuravedellä. Iloa elämään ja rentoutta ja armoa :)
Mulla itellä ollut tosi rankkaa sekä perheellämme ollut viimeiset vuodet aika lailla vastoinkäymisiä. Voithan sä hakee sairaslomaa, vaikka selkäkivuista, kyllä sen saa.. jos se viikon loma auttais alkuun, pääsisit rauhoittumaan. Oma terveys ja perheen on kuitenkin tärkeä juttu, ei sitä oo vara menettää. Mulla vaikea tilanne elämässä kans mutta uskon että selvitään, mutta ilman sairaslomaa mäkään en pysty rauhoittuun ja selviään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja millaisen kuvan se antais nykyiselle työnantajallekin, en varmaan saisi kys kaupungista koskaan enää töitä.
Talous on kireällä yhä ja aina vain juuri noiden säänn työttömyysjaksojeni vuoksi, viimevuonna olin 4kk ilman työtä ja sen ajanjakson Visa-laskua maksamme yhä. Asuntolaina, autolaina, toisen lapsen pk-maksut, apteekkikulut kuukausittain jne.jne puhumattakaan ruoasta vaikka kg-hintoja kyttäämmekin jne. Toisaalta, en minä edes osittaista hoitovapaata ts 6h päiviä saisikaan koska työsuhteet loppuu aina sen 10kk jälkeen, viimeistään. Vakituisiin paikkoihin on satoja hakijoita, en saa sellaista varmasti koskaan:´(
Ap
Kun työsuhteet jää noin lyhyiksi?
Minä ainakin olen jo vuosikausia ollut määräaikaisena lastenhoitajana ja töissä sen 10kk vuodessa. Siihen päälle lomarahat, niin työttömänä olen 1,5kk vuodessa. Vaikkakin pieni palkka, niin laitan pikkasen joka kuukausi säästöön kesää varten. Toiset hakevat vanhainkodeista tai puistoista kesätyötä, mutta minä otan lapset päiväkodista ja säästän siinä.
ps.ap. mitä kuvittelit tavallisen duunarin elämän olevan, kun tätä tavallista arkea?
Itse olen toipumassa vakavasta masennuksesta, aloitin juuri työt pitkän saikun jälkeen. Onneksi on vaki työpaikka, niin voi olla ihan oikealla diagnoosilla pois. Mitkään lääkkeet ei passasseet, ihan järettömät sivuvaikutukset. Onneksi sain tosi hyvän terapeutin. Henkinen puoli alkaa olla kunnossa, mutta muuten kunto on romahtanut aivan täysin.
Ole ylpeä, että sait edes jotain ruokaa pöytään. Mulla on onneksi maailman ihanin mies, ruokki lapset päiväkodin ulkopuolella varmaan puolen vuoden ajan. Itsellä ei riittänyt voimavarat. Ajoin itseni burn outin kautta masennukseen. Omat rahat pääsi loppumaan saikun aikana, olin Kelan päivärahalla, onneksi mies tienasi sen verran, että laina saatiin hoidettua ja lapsille vaatteita ja minun roposilla ja lapsilillä saatiin ruokaa ja muita laskuja maksettua.
Ole lempeä itsellesi. Ja juttele miehesi kanssa. Minä oon varmaan maailman onnellisin vaimo, sillä mies kantoi vastuunsa perheestään, vaikka varmasti oli rankkaa. Mutta kommunikaatiota se vaati ja myös sen, että mies todella ymmärsi minun olevan sairas eikä vain laiskottelevan.
Voimia sinulle ja perheellesi!
Ota aikaa itsellesi, äläkä ole itsellesi liian ankara. Yritä saada voimaa ulkoiluun ja liikuntaan, nukut parempaa unta ja pärjäät vähemmällä unella. Lapsillesi ei tapahdu mitään pahaa, vaikka uhraisit itsellesi aikaa 2-3 tuntia viikossa.
Perhe on onnellinen, kun äiti on onnellinen. Kun äiti on tyytyväinen, se usein tekee miehen hyväntuuliseksi. Kun vanhemmat on hyväntuulisia, lapsetkin on.
Kun pidät itsestäsi huolta, jaksat olla lapsillesi enemmän läsnä. Saat onnistumisen kokemuksia, ja olosi helpottuu.
Tiedän mistä puhun. Olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, fyysinen sairauteni vei kunnon ja itsetunnon. Luojalle kiitos, selkäni petti (Kyllä, kiitos!!! :D), ja jouduin 2 kertaa viikossa kuntosalille kuntoutumaan. 2 ensimmäistä viikkoa tuntui aikaa vievältä touhulta, josta ei mietään hyötyä. Kunnes hiljalleen huomasin saavani energiaa, kehityin ja huomasin ryhtini muuttuneen.
Jäin koukkuun, hyvä niin. Vaikka tällä hetkellä olen salilla n. 4 tuntia viikossa, vietän lasteni kanssa aikaa aktiivisemmin. Jaksan taas leikkiä, askarella, leipoa. Olen paremmalla tuulella.
Mutta voimia sinulle, toivottavasti asiasi järjestyy.
Kohta olo helpottaa.