Millainen olit teininä?
Pelkäätkö koskaan, että lapsestasi tulee samanlainen?
Kommentit (13)
Mä olen onnellinen nuoruudestani, tosin toivon ettei oman lapsen tarvitse kaikkea kantapään kautta opetella...:)
Kiltti, ujo heppatyttö.
Mutta pahalta näyttää, että muuta on luvassa..
Olin kauhea.
Ryyppäsin, harrastin irtosuhteita, varastelin, liikuin todella epämääräisissä porukoissa, liftasin..vaikka ja mitä tuli tehtyä.
Nykyään siis olen jo ihan kunnon ihminen! Mies ja lapset, omakotitalo ja kissa. :) Ei moni teiniaikojan kaveri uskoisi.
Ja en usko että omista lapsistani tulee samanlaisia, koska minä välitän lapsistani ja olen kiinnostunut heidän asioistaan. En kuittaa murheita olankohautuksella, vaan aidosti kuuntelen mitä heillä on sanottavaa.
olin koulussa häirikkö.
Harva silloisista tutuistani uskoisi, kuinka säntillinen ja tunnollinen olen nykyään. Lapsiakin on kolme ja olen todella huolehtiva.
grungea ja punkkia kuunteleva ja perustin bändin. En tietenkään toivo lapseni ahdistuvan, muut attribuutit ok.
En kyllä toivo että olisivat samanlaisia ja tuskin ovatkaan, koska itse olin jo pienestä alkaen sellainen ujo jolla huono itsetunto.
Toivon, että lapseni pysyy niistä porukoista kaukana.
olin ikävuodet n. 15-21. En edes viitsi kertoa mitä kaikkea olen puuhastellut :( mutta välillä tuntuu että on ihme, että olen edelleen hengissä.
Ja kyllä tosissani välillä pelkään, että lapsista tulee samanlaisia. Ei minunkaan kohdallani ollut siitä kyse, etteivät vanhemmat olisi välittäneet.
viina vei ja minä menin mukana. Ryyppäsin spurguporukoissa siltojen alla, imppasin, testasin kamaa ja tabuja, käytiin mökkitalkoissa ja pari rosistakin tuli käväistyä.
Omista lapsistani olen aina ollut kiinnostunut, samoin niiden kavereista, jutellut ja keskustellut, olla paikalla ja läsnä.
Olen yrittänyt selvittää, miltä tuntuu tehdä emämokia, polttaa sillat takanaan ja sulkea kaikki ovet (siis jatkokoulutuksen, ihmissuhteiden jne suhteen).
siis myöhäiseksi meni rilluttelu.tein kaikkea typerää, viinaa, miehiä, sekoilua...
nyt 3 lasta, mies, omistusasunto ja kunniallinen elämä :-)
En toivoisi samanlaista kenellekään. Join, poltin, kokeilin huumeita, kiroilin, karkasin kotoa kuukaudeksi, lopeti koulun kesken... Uskon kuitenkin (ja toivon) ettei omistani tule samanlaisia. Meillä ei tule ravaamaan eri mies kerran viikossa ja lapset yleensäkin menevät monen asian edelle.
kuin minusta. Minä juopottelin, rellestin, remusin ymsyms. Ainoa mitä en tehnyt että olisin harrastellut irtosuhteita.
Tuli varasteltua, valehdeltua ja murtauduinkin pariin otteeseen.
Mutta sinänsä positiivista, että osasin kuitenkin sen verran itsestäni huolehtia ettei mitään juopotellessakaan sattunut yms.
Toivon mukaan minun lapsilla olisi enemmän älliä päässä. Ja veikkaanpa että kun kasvatan lapseni päinvastoin kuin omat vanhempani minut, luulen pärjäävämme :)