Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin äidiksi, mutta en ole valmis:
25.02.2010 |
- olemaan kotona kolmea vuotta (ehkä vuoden pystyn)
- tekemään aina terveellistä kotiruokaa (joskus vaan laiskottaa)
- noudattamaan orjallisesti rutiineja (inhoan rutiineja... jonkin verran voisin tästä tinkiä, mutta orjallista rutiinien noudattajaa musta ei saa)
- askartelemaan (ei oo mun juttu, paperin voin antaa pöydälle ja kynät, mutten ala itse näpertelemään)
- ulkoilemaan joka päivä (joskus voin, jos huvittaa ja on kaunis sää)
Lisäksi mun täytyy ehdottomasti saada jatkossakin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, jolloin lapset sitten olisivat hoidossa. Kunnon äitihän näin ei tee?
En myöskään missään nimessä ole valmis tinkimään omasta liikuntaharrastuksestani.
1 lapsi voisi olla mun juttu, en ehkä jaksaisi hankkia lapselleni sisarusta, etenkin jos arki todella on sellaista kuin kuvittelen, yksi saisi riittää. Ainokainen reppana.
Onko siis parempi että jätän lapsen tekemättä? Ikää on 30v.
Kommentit (13)
mitkään luettelemistasi asioista ei ole pakolllisia ja äitiyden edellytyksiä
siitä vaan, perhe hoituu kyllä siinä sivussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos lapsi tulee/saadaan, niin se kyllä pitää huolen siitä, että on nro 1 (eli työ, mies ja liikunta jää vähäksi aikaa taka-alalle, valitettavasti). Mutta lapsi kasvaa ja elämä jatkuu sitten entisellään, paitsi parempana ;))
Kaikkien pitäisi miettiä noita asioita. Vaikka ei keneltäkään tuota kaikkea vaadita.
oikeassa. Minäkään en ollut valmis luopumaan enkä ole luopunut lapsen syntymän myötä!!
ollaan siis porukalla huonoja äitejä! :D
Esikoisen kanssa olin kotona 7kk - siitä vielä 2v 4kk oli isä kotona lapsen kanssa. Nyt kuopuksen kohdalla olen ollut kotona 10kk, joskin siitä ensimmäiset 6kk esikoinen oli pari päivää viikossa virikehoidossa, nyt kuitenkin mun kanssa kotona.
Mä en edes osaa tehdä kuin muutamia terveellisiä kotiruokia, ja täytyy sanoa, että aika äkkiä meillä kyllästyttäisiin, jos ruokalistat pyörisivät jatkuvasti 3-4 eri ateriavaihtoehdon ympärillä. Mutta onneksi mieheni osaa valmistaa toiset 3-4 terveellistä kotiruokavaihtoehtoa, ravintoloista saa take-away -ruokaa eikä ne eineksetkään silloin tällöin ole maailmanloppu.
Mäkin vihaan rutiineja, ja pidänkin kiinni vain kahdesta rutiinista: ruoka-ajasta ja nukkumaanmenoajasta. Niiden ympärillä kaikki muu saa velloa aika vapaasti, ja hyvin on pärjätty. Vaikka av:n mukaan lapseni olisivat syvästi traumatisoituneita, neuvolan ja monen muunkin mukaan he ovat varsin iloisia, onnellisia ja tyytyväisiä tapauksia.
No, mä itse tykkään kyllä askarrella, mutta on paljon juttuja, joita "pitää" tehdä lasten kanssa, joita en tee, koska en niistä tykkää. Muun muassa se ulkoilu - en todellakaan lähde mihinkään koiranilmaan, enkä edes vähän huonoon ilmaan vain siksi, että on lapsia. Minä menen ulos vain, jos haluan.
Meillä on kyllä kahdenkeskinen aika jäänyt aika heikoille, kun hoitajaa ei ole, mutta on pyritty kuitenkin esim. iltaisin, kun lapset nukkuvat, korvaamaan sitä, ettei päästä enää samalla lailla ulos syömään tms. kuin ennen. Molemmat me tiedetään, että lapset kasvaa ja sitten voidaan taas päästä kaksistaan paremmin. Mutta mun omasta ajasta ja itselleni tärkeistä asioista en ole tinkinyt - minä käyn edelleen säännöllisesti juoksemassa, uimassa ja joogassa, koska minä tarvitsen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole mikään pakko tehä lapsia vaik niitä välil haluis...totuushan on kuitenki se olet siin muksus kiinni koko elämän,tosin jossain vaihees rupee helpottaa..viimestään kun he muuttaa omilleen mut aina on huoli...eka valvotaan yöllä,sit kuunneellaan koliikit,sit pitäs siivota tehä ruokaa,leikkiä lapsen kanssa,ja pitää vielä itsestään huolta...niin ja jossain vaihees tämä kaikki pitää tehä ja käydä töis...
kun vauva ajasta selvitään.alkaa uhma,sit koulu.sit murros ikä...
huhu huhu...sanon minä:)
ei ole mikään pakko tehä lapsia vaik niitä välil haluis...totuushan on kuitenki se olet siin muksus kiinni koko elämän,tosin jossain vaihees rupee helpottaa..viimestään kun he muuttaa omilleen mut aina on huoli...eka valvotaan yöllä,sit kuunneellaan koliikit,sit pitäs siivota tehä ruokaa,leikkiä lapsen kanssa,ja pitää vielä itsestään huolta...niin ja jossain vaihees tämä kaikki pitää tehä ja käydä töis...
kun vauva ajasta selvitään.alkaa uhma,sit koulu.sit murros ikä...
huhu huhu...sanon minä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhe-elämää ja lapsia ja töissäkäyntiä, siis ihan normielämää
ehkä on sitten parempi jättää ne lapset tekemättä, varsinkin, jos on siinä luulossa, että niitä pitää hoitaa kotona 3 v asti
eikä töihin saa mennä, harrastaa eikä meikata
miettii kuka tulee vahtimaan?mis vuoros mies on?
ja mitäs jos muksu sairastuu et voi lähteä mihkään...pitää uhrata kyl oma elämä..niin se vaan on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhe-elämää ja lapsia ja töissäkäyntiä, siis ihan normielämää ehkä on sitten parempi jättää ne lapset tekemättä, varsinkin, jos on siinä luulossa, että niitä pitää hoitaa kotona 3 v asti eikä töihin saa mennä, harrastaa eikä meikata
aika paljon naisia jotka ajattelevat samalla tavalla.. ehkä vähän itsekkäästi..
t. tuleva äiti joka haluaisi kyetä kaikkeen listaamaan mutta ei voi sitä vielä tietää että pystyykö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mietin lapsentekoa. Olin kyllä valmis siihen siitä huolimatta. Nyt vauva on 2 kk. Jatkoin opiskelua kotona, teen välillä herkkuruokaa, välillä puolivalmisteita, harrastan liikuntaa 3-5 kertaa viikossa joko kotona, ulkona tai uimahallissa.Lasta tulee kerran kaksi viikossa hoitamaan kokenut hoitaja muutamaksi tunniksi, jotta saan itselleni hengähdystauon ja kun vauva on isompi, voi isovanhemmat ja kummit hoitaa yön yli, niin saamme miehen kanssa yhteistä hemmotteluaikaa. Lapsi vie toki suuren osan aikaa ja iltaisin itkua riittää. Järjestelykysymyksiä kaikki. Minulla hajoisi ainakin pää, jos olisin vain vauvan kanssa 24/7, enkä tekisi mitään itsekästä.
Alue: Aihe vapaa
Eiks täällä ole tapana kirjoittaa melkein asiaan kuin asiaan, että "Olisi sitten kannattanut jättää lapset tekemättä, jos ei kerran ole kiinnostusta *olla kotona kolmea vuotta *hoitaa lapsiaan itse pistämättä virikehoitoon" jne? Joku oivalsi miettiä asiaa jo etukäteen, ei vasta jälkikäteen ;)