Onko yleisempää jäädä kotihoidon tuelle ideologisista syistä, vai siksi,
ettei paluu työelämään (=usein siihen omaan vakkaripaikkaan, jossa tympii olla) kiinnosta. Kokemuksesi?
Minä jään mieluisasta, hyväpalkkaisesta työstä kotihoidontuelle ideologisista syistä. Ajattelen, että lapsen on parempi olla kotona minun kanssani kuin hoidossa.
Kommentit (15)
palaan, kunhan oikeus kotihoidontukeen päättyy. Toisaalta en halua lasta päivhoitoon, ennenkuin "pakko", toisaalta on myös ihanaa olla pois työelämästä muutama vuosi - töitä kun ehtii tehdä aina eläkeikään saakka! Olen ehtinyt opiskella, harrastaa ja tehdä myös hieman töitä tässä kotirouvailun ohessa. On ollut kertakaikkisen ihanaa, ja olen ottanut kaiken ilon irti lepposista aamuista ja kiireettömästä elämästä noin yleensä. Mutta kuten sanoin, on myös mukava palata ajallaan takaisin omiin hommiin.
"Mikä tekee sinun hoidostasi erinomaista verrattuna ammattilaisten lapsenhoitamiseen? "
Oma vanhempi ja rauhallinen ympäristö on aina paras vaihtoehto lapselle. Kun kyse normaalista aikuisesta.
Oletko lapseton? Lapsen saama hoito ei ole yhtä kuin hoiva, jota lapsi saa rakastavalta äidiltään. Yksikään ammattikasvattaja ei korvaa äidiltä saatua hoitoa. Poikkeuksena tietenkin ovat lasta kaltoinkohtelevat vanhemmat, mutta minä en lukeudu heihin.
Luuletko, että lastenhoito opitaan ammatin myötä paremmin, kuin mihin lapsen oma äiti pystyy?
Ehdottomasti olen sitä mieltä että lapsen paras paikka on kotona. Ja sen verran olen itsekäs että en haluaisi etä joku vieras saisi nauttia minun ihanista lapsistani. Mutta ei mulla kyllä mitään hinkua töihinkään ole:)
en pidä omien lasteni hoitamista minään ideologiana. Minusta on maailman luonnollisin asia hoitaa pienet lapsensa itse, mikäli siihen vain on mahdollisuus.
Enemmänhän se vaatii ideologiaa, että palaa tuli hännän alla töihin, koska on olevinaan siellä niin korvaamaton tai jotain.
Harvoin kukaan valitsee sanojaan paremmin kuin minä, mutta nyt komppaan täysin.
Harvoin kukaan valitsee sanojaan paremmin kuin minä, mutta nyt komppaan täysin.
11
syistä, lisäksi työpaikkani meni myös konkurssiin joten ei ollut paikkaa mihin palata.
Mun mielestäni on myös luonnollista ja normaalia hoitaa itse oma lapsensa. Mä en kestä edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että jättäisin lapsen itkemään päiväkotiin ja menisin töihin - mikään mitä mä siellä töissä tekisin ei ole niin tärkeää kuin olla kotona nyt kun hän on vielä pieni. Mä en ole töissäni korvaamaton, mut tällä hetkellä olen pienelle lapselleni korvaamaton äitinä ja hoitajana.
Mikä tekee sinun hoidostasi erinomaista verrattuna ammattilaisten lapsenhoitamiseen?
Itse olen ideologisista syistä, jos näin voi sanoa, kun tunnen ja tiedän, että lapselle on parempi olla kanssani kotona. Pitää olla aika luonnosta vieraantunut, ellei havaitse, jos lapsi on tyytyväinen elämäänsä kotiympyröissä (jos äiti on ihan normaali ja tervejärkinen yksilö) ja hoitoon joutuminen aiheuttaisi ainoastaan stressiä hänelle.
en pidä omien lasteni hoitamista minään ideologiana. Minusta on maailman luonnollisin asia hoitaa pienet lapsensa itse, mikäli siihen vain on mahdollisuus.
Enemmänhän se vaatii ideologiaa, että palaa tuli hännän alla töihin, koska on olevinaan siellä niin korvaamaton tai jotain.
Ihan kuin omat lapsensa itse pienenä hoitavan pitäisi olla jonkunlainen friikki ja jotain erikoislaatuista ideologiaa noudattava, vrt kettutytöt.
omille lapsilleni, koska rakastan heitä. Siinä sinulle 2 vastaus. Kukaan ulkopuolinen ei voi hoitaa lapsiani niinkuin minä.
miten joku voi edes kysyä, miksi kotihoito on ulkopuolista hoitoa parempi vaihtoehto... Asiasta on kyllä tietoa olemassa ihan riittäviin, joten jos jollekin on epäselvää, voinee etsiä faktoja.
Itse en valitettavasti hoida lastani (enää) kotona, vaan palasin töihin n. 7 kk ajaksi ennen seuraavan syntymää. Mutta ideologisista syistä olin kotihoidontuella ennen töihin menoa, ja ideologisista syistä äitini hoitaa lastamme meillä kotona, joka on meille toiseksi paras vaihtoehto. Jos ei hoitaisi, en olisi mennyt töihin. En halua myöskään laittaa pientä kodin ulkopuolelle hoitoon. Kukin tavallaan, mutta mielestäni lapsi kerkee kohdata maailmaa ihan riittävästi vielä isompana...