Meille ei tule kuin 1lapsi.

Mieheni on ainoa lapsi, mutta silti hänen lapsellaan eli meidän lapsellamme on monta serkkua =) Sisaruksia miehelläni ei toki ole, mutta ei ole niitä kuulemma koskaan erityisesti kaivannut.



Asioilla on monta puolta. Yksilapsisia perheitä on jo niin paljon, etten tajua, miksi asiasta pitäisi kenenkään tehdä sen kummempaa numeroa.

rastukset eivät todellakaan korvaa sisaruksen puutetta.



Itse en tekisi lapselleni koskaan sitä, että vapaaehtoisesti eväisin häneltä mahdollisuuden sisarukseen.

ja pystyy sen vielä toteuttamaankin.

Suvaitaan toisiamme ja toistemme valintoja - eihän ne edes meille kuulu.

jo ennen sitä ainoakin, että haluan vain yhden lapsen. Lapsi on jo viisivuotias eikä ole kertaakaan mietityttänyt, että onko oikea päätös. Tämä ei ole taloudellinen valinta, vaan jaksamis- ja mielenkiintokysymys. Minä en ole valmis vaihtamaan koko elämääni äitiyteen. Yhden kanssa on aika helppoa pitää kiinni entisestä, mutta kaksi olisi jo hankalampi juttu meidän tapauksessamme. Kukin tavallaan :-).

että olen saanut paljon. Harrastuksia on ollut paljon, kalliita ja halpoja ja ne on aina kustannettu mukisematta.



Olen saanut paljon huomiota osakseni, rakkautta ja hellyyttä.



Olen aina osannut ottaa muut huomioon, joskus paremmin kuin monilapsisesta perheestä olevat.

Siinä on hyviä puolia paljon, juuri esim. tuo kaiken huomion saaminen. Mutta ei ole ketään leikkikaveria, ketään jonka kanssa olla ja harjoitella myös ristiriitatilanteita kotona. Kun mun vanhemmista aika jättää, mä jään yksin selvittelemään suruani ja hoitamaan asioita. Ja kun katselen nyt tuota riemua mikä minun omilla lapsillani on toisistaan (1,5v ikäeroa), niin huomaan kyllä jääneeni paljosta paitsi.

Tee ihan niin kuin parhaaksi koet.