Voiko äiti lakata rakastamasta lastaan?

Äideillä kestää tajuta, että pikkutytöistä tulee naisia. Mutta ei se rakkaus katoa mihinkään.

että toivottavasti siitä ei tule samanlaista kuin minusta. Ja se sanoo mulle, että olen samanlainen paska kuin isäni.

Ei mulla ole poikaystäviä, mut aina jos joku meidän luokkalainen poika soittaa mulle vaikka läksyjä, niin äiti haukkuu sitä ja jos kerron että oon ihastunut johonkin, niin se haukkuu sitäkin. Oon nykyään tosi onneton ja haluaisin olla samanlainen kuin ennen.

mutta joskus sitä pelkää lapsensa puolesta niin kovasti että on tosi vihainen kun ne eivät kuuntele ja usko ja tekevät kaikki ne mokat jost yrittää varoittaa.



Ja rakkauteen kuuluu myös se, että joskus niiden lasten on opittava kantamaan vastuu itsestään, koska ei se ole oikeaa elämää, että joku vaaan passaa ja siivoaa ja pyykkää ja maksaa kaiken sun puolestas.

se valittaa, että se joutuu aina tekemään kaiken ja sitten kun teen vaikak ruokaa, niin se sanoo ettei sellasta räpellystä syö kukaan ja jos pesen pyykkiä, niin se sanoo että leikin äitiä.

skypellä saksaankin voi soittaa ilmaiseksi.

Luepa uudestaan, ja mieti oikein kovasti, että onko kuvatun toiminnan taustalta löydettävissä rakkautta?

Törkeätä vallankäyttöä ja ihmisen henkilökohtaisten rajojen rikkomista...

..ja sinä ikään kuin kehotat lasta ymmärtämään äitiänsä!

mutta joskus sitä pelkää lapsensa puolesta niin kovasti että on tosi vihainen kun ne eivät kuuntele ja usko ja tekevät kaikki ne mokat jost yrittää varoittaa.

Ja rakkauteen kuuluu myös se, että joskus niiden lasten on opittava kantamaan vastuu itsestään, koska ei se ole oikeaa elämää, että joku vaaan passaa ja siivoaa ja pyykkää ja maksaa kaiken sun puolestas.

ja pikkuveli on 9v.

tuntuu olevan huono itsetunto, jota yrittää kohottaa mollaamalla tytärtään. Ehkä takana on samanlainen kohtelu nuoruudessa, paha mennä sanomaan - toimintamalleilla on joskus taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle.



Alistamista ja henkistä väkivaltaa EI pidä sietää. Mikäli äitisi harrastaa tuota ihan tavan vuoksi, yritä saada apua. Tai ota aikalisä ja lennä isän luokse Saksaan hetkeksi. Tsemppiä ja halauksia! Meillä henkisen väkivallan ketju sukupolvesta toiseen päättyy minuun - olen sen vakaasti päättänyt.

mutta joskus sitä pelkää lapsensa puolesta niin kovasti että on tosi vihainen kun ne eivät kuuntele ja usko ja tekevät kaikki ne mokat jost yrittää varoittaa.

Ja rakkauteen kuuluu myös se, että joskus niiden lasten on opittava kantamaan vastuu itsestään, koska ei se ole oikeaa elämää, että joku vaaan passaa ja siivoaa ja pyykkää ja maksaa kaiken sun puolestas.

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit/



http://www.turvakoti.net/fi/etusivu/





Ja mikäli aloitus nyt jostain syystä paljastuisikin porvoolaiseksi, on hyvä että äitien käyttämästä henkisestä väkivallasta puhutaan

oon soittanut lasten ja nuorten puhelimeen, mut sen näkee puheluerottelusta ja äiti oon huutanut. Toivon että kaikki loppuu ja äiti alkaa taas olemaan normaali. mun täytyy alkaa tehä läksyjä.

Mikä tahansa ketju täällä on provo. Sisällöstä välittämättä kaikki sanoo provoksi.



Minusta tämä vaikuttaa enemmän pienen tytön hätäviestiltä.

Sähköpostitse? Soittaa koulusta? Terveydenhoitajan kautta? Naapurista?





Äitejä ei voi muuttaa itse, mutta omaan elämääsi saat vielä vaikuttaa! Olet urhea nuori neitokainen!

kun olin 12. Olin huonompi kuin iso- ja pikkuveljeni enkä osannut mitään. Koulussakin niin surkea ettei minusta koskaan pitänyt tulla mitään. Äiti oli kuin lapsi eikä äiti.



Kyllä se pahat arvet pitkäksi aikaa jätti.



12-vuotiaana tuntuu raskaalta ajatella, että on vielä vuosia äitinsä armoilla. Mutta ihmisen elämä on pitkä. Jos äiti on huolehtinut ensimmäiset vuodet hyvin, elämälle on eväät. Itse sain itsetuntoni ehjäksi ja aikuisena kävin psykoterapiankin. Sinä voit tehdä elämästäsi hienon. Älä anna äidin tuhota sitä. Hae jutteluapua niin kauan että sitä saat. Tsemppiä. Sinä olet hyvä tuollaisena, äitisi käyttäytyy törkeästi ja on väärässä arvostellessaan sinua!