Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä anopin oikeudesta lapsenlapseensa
23.02.2010 |
Tilanne on nyt se, että tämä iso-äiti on erittäin kiintynyt vuoden ikäiseen lapseemme (1. lapsenlapsi kyseessä). Tällä anopilla on kuitenin mielenterveysongelmia, jotka esiintyvät välillä.
Minä olen aina hyväksynyt hänet ja hänen omituiset tapansa (en jaksa luetella niitä).
Kun hän näkee lastamme, hän menee aivan sekaisin melkein itkee ym. Kuitenkin näkee kerran viikossa ja asuu tässä 10 km päässä joten tapaamiset on sopineet. Vähän aikaa sitten tapahtui lapsen ravistelu, jossa hän oli koko perheen kanssa samassa huoneessa, mutta ei tajunnut tekevänsä väärin (!!!!). Puhuin asiasta veilä jälkeenpäin ja tämä sanoi ettei ymmärrä mistä puhun... Tämän jälkeen minulla on mennyt koko ymmärrys tähän naiseen, enkä halua häntä lapseni elämään ainakaan kovin keskeiseen asemaan.
Olen ajatellut etten tietenkään voi/halua poistaa häntä lapsen elämästä, mutta sanotaan että kertaa kuukaudessa valvotuissa olosuhteissa hän saa nähdä lasta.
Mitä mieltä olette tästä? Olenko liian kyyninen tms. Hän kuitenkin tarkoittaa aina hyvää ostaessan lahjoja ja lähettäessään kortteja ym. lapselle. Mutta silti minua mietityttää se, että hän ei tiedä missä menee "normaalin käyttäytymisen" raja.
Kommentit (15)
Jos olet hiukankin epävarma, isoäidin mielenterveydestä, et anna hänen olla hetkeäkään lapsen kanssa ilman valvontaa.
Jos valvonnasta huolimatta lapselle tapahtuu jotain (esim se ravistelu, SUOJELET LASTASI TÄLLASELTÄ HENKILÖLTÄ. Se voi tarkoitaa esim. sitä ettei ko henkilö voi tavata lasta ollenkaan. Sinun ensisijainen valvollisuutesi vanhempana on suojella lastasi kaikelta pahalta. Mieleltään järkkynyt isoäiti on sellainen, joka ei edes ymmärrä koska toimii väärin, on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä sanoisin että kannattaa olla varovainen ja jos anoppi lasta tapaa niin sinun täytyy itse kyllä olla mukana kun lapsesi anopin kanssa on. Itse kuitenkin tiedät parhaiten mikä lapsellesi parasta on.
Itselläni on vähän toisenlainen mummu-tilanne ja ajattelin kysäistä että miten toimisitte tässä tilanteessa, kun kerta asia sivuaa tätä otsikkoa. Olenko vaan liian omistava kun minua suunnattomasi ärsyttää ex-mieheni äiti. Erosimme pari kuukautta sitten ja lapseni on vasta 5kk. Miehen äiti pitää oikeutenaan nähdä lasta joka viikko ja vaatii että minun täytyy lasta hänelle viedä hoidettavaksi. Ymmärrän kyllä että hän lasta haluaa tavata ja nähdä, mutta hän soittelee perääni ja vaatii saada tietää minä päivänä hänelle lasta tuon, hän myös listaa aina päivät jolloin hänelle sopii ja tapaamiset täytyy merkata kalenteriin. Asiahan kuitenkin on niin että minun ei mielestäni tarvitse hänen vaatimuksiinsa taipua vaan vien lasta hänelle silloin kun itselleni ja lapselleni sopii. Vai olenko vaan nyt liian itsepäinen tässä asiassa?
Onneksi hyvät välit, mutta en ole vauvaa vieny hoitoon sinne. Mutta meidän luona saa käydä kyläilemässä ja käykin vähintään kerran viikossa tyttöä katsomassa.
Annat isoäidin tavata lasta silloin kun se tuntuu sinusta sopivalle. Jos ei tunnu koskaan, niin sitten ei. Suhteen ylläpitäminen on ex-miehesi tehtävä, ei sinun. Jos miestä ei kiinnosta, niin siihen on äitinsä tyytyminen. Enkä kyllä näe mitään syytä, että vauva pitäisi yksin jättää hänelle!! Ja jos kyseessä ei ole liikuntarajoitteinen ihminen, niin minä en ikinä kuskaisi lasta "näytille" - tervetuloa lapsen kotiin häntä tapaamaan.
Lapsesi on vasta todella pieni, ajan kanssa niitä tapaamisia voisi olla esim.kerran viikossa kun lapsi on yli vuoden ym. Sinä sen parhaiten tiedät mikä on lapsellesi parasta. Tuon ikäista vauvaa kohtaan saakin olla hiukan omistava:-) Toki sinun, vauvasi ja ex-miehesi äidin suhdetta kannattaa pitää kunnossa, koska myöhemmin hänestä voi olla paljon apua. Ajan kanssa varmasti opit tuntemaan tätä anoppia enemmän, siis siten miten hän on lapsen kanssa ja toivottavasti siten, että sinulla olisi häneen luottamus. Myös lapselle on hyvä kun mahdollisimman monta mummoa ja ukkia, jne. Innokkaille mummoille kannattaa sanoa, että vauva ehtii kasvaessaan vierailla vielä monet kerrat! Käykää jollain retkella kolmistaan nyt kun vauva on pieni, samalla näet miten mummo on pienne kanssa ja sinä saat teen/kahvin juotua rauhassa.
Siis ne huoneessa olleet.
Minulla on hyvin huonoja kokemuksia vastaavasta sukulaisesta, joten neuvoisin kyllä äärimmäiseen varovaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en edes ennättänyt sanomaan mitään kun appiukko sanoi että lopeta. Olin niin shokissa. Ja sit tämä nainen vain hymyilee.
Ollaan puhuttu kaikki huoneessa olijat asiasta anopille, mutta ohi on mennyt... katselee vain seiniä tms.
En siis kuvitellut tilannetta ;) ikävä kyllä..
Itse suhtautuisin vähintään yhtä varovaisesti. Isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapsenlapsiinsa, vanhemmilla sen sijaan on velvollisuus huolehtia lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Mikäli isovanhemmat tätä uhkaavat, niin sitten ei tarvitse olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemuksia?
Tilanne on varsin herkkä. Tämä nainen ei ole sairaseläkkeellä tms. ei vain ole pystynyt sairautensa takia olemaan töissä viim. 25 vuoteen.
alkoi ensin kaappailla lapsia, lopulta seurailla meitä ja häiriköidä kaikin tavoin. Nyt on toista vuotta lähestymiskielto.
Omasta mielestään hän on ihan täysin terve - eli ei tajua lainkaan omaa kuntoaan.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ainakaan jattaisi anoppia ikina lapsen kanssa kahden.
Kummalta tuo ravistelu kuullostaa.. ja kyseessa ei kuitenkaan ole pikku juttu (eli tyyliin "anoppi antoi antoi mehua vauvalle") vaan ravistelusta voi vauva saada vakavat vammat.
Kyllä mä sanoisin että kannattaa olla varovainen ja jos anoppi lasta tapaa niin sinun täytyy itse kyllä olla mukana kun lapsesi anopin kanssa on. Itse kuitenkin tiedät parhaiten mikä lapsellesi parasta on.
Itselläni on vähän toisenlainen mummu-tilanne ja ajattelin kysäistä että miten toimisitte tässä tilanteessa, kun kerta asia sivuaa tätä otsikkoa. Olenko vaan liian omistava kun minua suunnattomasi ärsyttää ex-mieheni äiti. Erosimme pari kuukautta sitten ja lapseni on vasta 5kk. Miehen äiti pitää oikeutenaan nähdä lasta joka viikko ja vaatii että minun täytyy lasta hänelle viedä hoidettavaksi. Ymmärrän kyllä että hän lasta haluaa tavata ja nähdä, mutta hän soittelee perääni ja vaatii saada tietää minä päivänä hänelle lasta tuon, hän myös listaa aina päivät jolloin hänelle sopii ja tapaamiset täytyy merkata kalenteriin. Asiahan kuitenkin on niin että minun ei mielestäni tarvitse hänen vaatimuksiinsa taipua vaan vien lasta hänelle silloin kun itselleni ja lapselleni sopii. Vai olenko vaan nyt liian itsepäinen tässä asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sopia...
Jos on ihan järki-ihminen, säilytä ihmeessä välit, koska voit tarvita lapsen kanssa apua.
Kerta viikkoon en kyllä itse siellä ravaisi tms. vaan pitäisin vähän etäisempiä välejä.
2
täytyy sen ajan tottakai mummolle sopia. :D mutta kun tuntuu että koko ajan mennään mummon ajoilla ja eniten tässä ottaa päähän se, että mummo sanelee melkein kaiken. Hän ei voi esimerkiksi tulla tänne meidän kotiin tapaamaan poikaa koska hän omien sanojensa mukaan haluaa olla kahden pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on HENGENVAARALLISTA ja jos ko. hlö ei ymmärrä sitä selitettynäkään, ei hän luonnollisesti voi olla yksin lapsen kanssa hetkeäkään, oli sukulaisuussuhde mikä tahansa. Minä toimisin ihan samalla tavalla (eli vähän, valvottuja tapaamisia), tai jos en jaksaisi, niin ehkä emme tapaisi ollenkaan. Ihan sama olisiko kyseessä oma äiti, anoppi tai kuka vaan, minun lapsiani ei ravisteltaisi. Tsemppiä sinulle ap.
Ihan älytöntä vaatia tuollaista!