Lue keskustelun säännöt.
Nyt apuja! Keskivaikeamasennus ja määrittelemätön syömishäiriö
22.02.2010 |
Ystvälläni on todettu molemmat nyt ihan vähän ajan kuluessa. Hän käy terapiassa, syö jotain lääkkeitä ja saa nyt lähetteen nuorisopsykiatriselle yliopistolliseen sairaalaan. Hän on nyt ollut jo kuukauden verran sairaslomalla. Hänen omat vanhempansa eivät osaa tukea ja auttaa, tuntuu että päinvastoin. Ovat jopa pelänneet, että ystäväni tekee itsemurhan, mikä oli ystävälleni hyvin luokkaavaa. Syömishäiriöstä hän ei halua edes kertoa heille. Poikaystävä ei myöskään juuri tiedä asiasta mitään eikä osaa suhtautua asiaan. Todennäköisesti pitäisi ystävääni vain hulluna...
Osaisiko joku kertoa miten me ystävät voisimme tukea ja auttaa häntä?
Kommentit (3)
valitettava kokemus masennuksesta on se, että siihen ei voi kukaan ulkopuolinen juuri vaikuttaa. Masennus on paha sairaus, tosin mun kokemus koskee syvää psykoottistasoista masennusta joten ehkä ei puhuta ihan samasta asiasta. Mutta vain henkilö joka masennusta sairastaa pystyy itse vaikuttamaan sairauteensa. Siihen ei välttämättä auta terapiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisit kysyä, tarvitsisiko hän konkreettisesti apua jossain. Masentuneena monesti saattaa jäädä tiskaukset ja siivoukset vähemmälle. Mä muistan lämmöllä, kun yks mun kaveri aina välillä kävi mun luona tiskaamassa, kun en vaan kyennyt.
Muuten voi välillä soitella, ehdotella jotain aktiviteetteja (vaikka jooga, leffa, kahvillakäynti, tai sitten koti-ilta dvd:tä katsellen tmd). Masentuneet eivät useinkaan jaksa olla hirveän aktiivisia, mutta on kiva tehdä jotain, ja on kiva tuntea, että kavereita KIINNOSTAA, mitä masentuneelle kuuluu. Eli tärkeintä on osoittaa, että me välitämme, ja olemme valmiita kuuntelemaan ja auttamaan.
Ja jos hän haluaa keskustella mt-ongelmistaan teidän kanssanne, kannattaa rohkaista häntä kertomaan myös poikaystävälleen.
siksi masennus on tappava tauti eli vanhemmat oikeilla jäljilllä. kannattas varmaan aluksi hankkia tietoa