miksi perhekerhoissa äidit paasaa
syömisistä, nukkumisista yms. Nyt äitiyslomalla jälleen ja mennyt kyseiseen kerhoon ja tuntuu , että joillakin kotiäideillä asiat pyörii vain tietyissä aiheissa? ihan kiva kuulumisia vaihtaa, mutta joillakin tarve puhua koko ajan omien lapsiensa asioista...:( Onko muita jotka ajattelevat kuin minä?
Kommentit (16)
jotka yhdistävän perhekerhoon tulijoita. Niistä aiheista on siis luontevaa keskustella ainakin vähemmän tuttujen kanssa.
Politiikastako siellä pitäisi sinusta jauhaa?
koska kokevat ne puheenaiheet mielenkiintoisiksi. Jotkut puhuvat siksi, etteivät halua millään muulla tasolla tutustua.
Mutta on helppo puhua tuntemattomien ihmisten kanssa asioista jotka yhdistävät (äideillä lapset, kodinhoito ym). Toisaalta on kiva, jos voi puhua niistä arjen tavallisista asioista jossain. Itsellä ei ole yhtään ystävää, joilla pieniä lapsia ja niiden kanssa en tod. puhu mistään lasten syömisistä ja nukkumisista.
Suoraan sanoen juttelen mielummin lapsista kun en mistään, niitä tuppisuitakin siellä perhekehoissa on.
jutut aika tylsästi juuri noissa yllämainituissa. Pitkälti sen vuoksi, että allergisen lapsen kanssa syöminen ja nukkuminen ovat jokapäiväisiä ongelmia. Sekä kakan koostumus, muut oireet ja viimeisin lääkärikäynti.
Kieltämättä olisi joskus kiva ajatella joskus jotain muutakin, mutta noista aiheista on hankala päästä eroon, kun pitää viisi kertaa päivässä keksiä lapselle vaihtelevaa syömistä taas niistä samoista aineista, keksiä miten lapsen saa paremmin syömään, kirjata oireita ja ruokia ylös sekä herätä monta kertaa yössä. Sekä täyttää lappuja Kelalle ja vakuutusyhtiöön. Pikkaisen ollut siis hankala irrottautua aiheesta.
jollekkin ei tapahdu mitään muuta.
perhekerhokavereiden kanssa.
yhdistävä puheenaihe, johon kaikilla on jotain sanottavaa.
En minä viitsi alkaa siellä politiikasta tai ympäristösuojelusta paasaamaan. Jäisin heti yksin.
kun en jaksanut kuunnella noita juttuja. Ei yhtään kiinnostanut, mietin vain koko ajan, miten jonkun elämän pääsisältö voi olla lapsen haalarin merkki tai jonkun lapsen mitat. Huh.
lapsista, minkälaisista asioista aloitatte puhumaan muille? Koska tottakai aloitatte muilla aiheilla tai vaihdatte muihin aiheisiin, kun kerran paheksutte toisenlaista tapaa.
Minä puhun mielelläni leffoista, ajankohtaisista asioista, baari-illoista, matkailusta, tv-sarjoista jne.
On aika selvää, että kun ollaan lasten ympäröimänä, puhe on luonteva aloittaa lapsista. Minä en ainakaan kehtaa sanoa ensimmäisenä, että olipa kamala krapula viime viikonloppuna =D
kun en jaksanut kuunnella noita juttuja. Ei yhtään kiinnostanut, mietin vain koko ajan, miten jonkun elämän pääsisältö voi olla lapsen haalarin merkki tai jonkun lapsen mitat. Huh.
työstä, kirjallisuudesta, elokuvista, musiikista, konserteista, matkailusta. Ja kun näistä nyt ei ventovieraille yleensä puhuta, en käy missään puistoissa tai kerhoissakaan. Tai ainakaan aloita keskusteluja.
työstä, kirjallisuudesta, elokuvista, musiikista, konserteista, matkailusta. Ja kun näistä nyt ei ventovieraille yleensä puhuta, en käy missään puistoissa tai kerhoissakaan. Tai ainakaan aloita keskusteluja.
Et puhu aiheista jotka kiinnostavat sinua ja sitten valitat, kun muut puhuvat lapsista, jotka eivät kiinnosta sinua! Kokeilepa kerran mennä leikkipuistoon ja puhua joistain em aiheista niin varmasti löytyy juttuseuraa!
mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut vaippamerkkien vertailusta tai haalarimerkeista, ja kun olen nykyisin jo ihan iäkäs äiti, ei ole sitä nuoruuden intoakaan.
haalarimerkistä kuin ohimennen. Ja en ole koskaan puhunut vaippamerkeistä. Joskus muutaman lauseen kestovaipoista.
Mutta pääasiassa kyllä puhutaan lapsista ja perhe-elämästä. Siitä että minne matkustetaan, mitä lapset ovat touhunneet, mitä harrastetaan ilman lapsia ja mitä lasten kanssa yms. tavallisia arjen asioita mihin kaikkien on helppo osallistua. Ei se tarkoita ettei minua mikään muu kiinnostaisi. En viitsi paasata asioista joista muut eivät ole kiinnostuneet.
tiivis äitiporukka. Aluksi jutut, tietenkin, olivat niitä äitiyteen liittyviä perusturvallisia aiheita. Sitten kun ollaan opittu tuntemaan paremmin, on puhuttu työelämästä, konserteista, politiikasta, parisuhteista, rakentamisesta. Eli oikeastaan mistä vaan.
Ei jonnekin uuteen porukkaan mennessä voi yhtäkkiä olettaa, että ihmiset avautuvat heti kaikesta ja muiden yhteisten kiinnostuksen kohteiden löytymiseen menee aikaa. Jos käy vain pikaisesti kääntymässä jossain uudessa porukassa, ei pääsekään tuolle monipuolisempien keskustelujen tasolle.
Mäkin olin aluksi ihan intona noissa jutuissa mukana, kun esikoisvauvan kanssa alettiin vauvakerhossa käydä. Mtta nyt vuoden jälkeen oon kanssa ihan täynnä sitä, että suurin osa äideistä puhuu siellä vain ja ainoastaan omista lapsistaan. Tärkeä ja kiinnostava aihe tietty, mutta kai sitä voi muutakin maailman menoa joskus kommentoida...
ja ehkä ei niin kiinnostavien tuttavuuksien kanssa ei välttämättä viitsi kovin syvällisiin aiheisiin mennä. Noista asioista on sitten helppo puhua ikään kuin small talkina.