Toivoisitko että lapsesi menee korkeakouluun?

kunhan tienaavat elantonsa

joe ei menisi niin tulisi eksääni ja silloin olisi alisuoriutuja

Tosin toivon että ei opiskele DI:ksi (itse olen) vaan eräälle muulle alalle. Kyvyt viittavat korkeakouluun onneksi.

mutta aivan mielissäni olisin, jos niin kävisi.

aivotyössä kuin fyysisessä työssä. joten sitä ajatellen toivon. Mutta lapset vielä pieniä, joten katsellaan rauhassa.

Menin itse puolihuolimattomasti, sukulaisten ehdotuksesta, kauppakorkeaan ja olipas tyhmää. En kovin hyvin viihdy ammatissani, mutta eipä tuo "monipuolinen kauppatieteellinen koulutus" kyllä vaihtoehtojakaan tarjoa... Olisi pitänyt lukea opettajaksi, niinkuin aikanaan itse haaveilin! Ajattelin vaan silloin, että en ehkä jaksa opettajana kun äitikin sanoo, että älyä riittäisi moneen muuhunkin hommaan...



Oikeasti haluaisin, että lapsistani tulisi taiteilijoita! Boheemeja ja epäsovinnaisia! Toki menestyneitä. :-))) Mutta siis toivon, että toteuttavat omia haaveitaan.

Mun mielestä 15v on aivan liian kypsymätön päättämään, meneekö lukioon vai ammattikouluun. Fakta kuitenkin on, että tämä valinta sulkee monia ovia, jos sitten myöhemmin herääkin siihen, että opiskelu olisi kivaa.

mutta minusta olisi hienoa, jos pojasta tulisi puuseppä. Itsekin olen käsityöläinen.

Suomen koulutuspolitiikka on sellaista, että kun lapsesi on opiskeluiässä, niin 99,5% suorittaa korkeakoulun. Joten siinä mielessä turha kysymys...



Onko tässä mitään järkeä, se on sitten eri asia...

oman alansa. Oli se mikä tahansa.



Eniten toivon, että he perivät isältään tämän käsittämättömän tiedonhalun ja innokkaan tavan tarttua työhön kuin työhön. Korkeakoulututkinnolla ei siihen verrattuna ole paljon painoarvoa.

Toivon, että lapseni pystyisivät elättämään itsensä sellaisella työllä, jonka he tuntevat mielekkääksi. Vaatipa se työ millaista koulutusta hyvänsä. Lahjoja ja älyä heillä kyllä on, mutta en mitenkään koe, että lahjat tulisivat hukkaan heitetyiksi, vaikka lapseni eivät hankkisikaan akateemista koulutusta. Kunhan pärjäisivät ja olisivat onnellisia.

Toivon, että onnistuu pääsemään Lahden muotoiluinstituuttiin. Erityislahjakas alallaan.

Toivon että löytävät alan mikä heitä kiinnostaa ja mitä työtä he jaksavat mielellään tehdä. Oli korkeakoulutus tai ei.

kaikki äidit meuhkaa kuinka niiden super-tähti saa jopa kolmannella (!!) kymppejä kokeissa ja on NIIN moni-lahjakas, mutta samat mammat ei tässä ketjussa näy :-) No, ehkä ne ei itse olekaan korkeakoulutettuja eivätkä tiedätkä mitä se tarkoittaa...

Lapseni on sormistaan kätevä, luova ja hänellä hyvä silmä.

Poika vasta 6v. ja toivoin hänen olevan joskus luovalla alalla mikä se sitten onkaan.

olisi hienompaa olla ammattilumilautailja ja tienata vaikka miljoona vuodessa, kuin siirrellä papereita paikasta toiseen jollain kirjanpitäjän tittelillä..

Mun mielestä 15v on aivan liian kypsymätön päättämään, meneekö lukioon vai ammattikouluun. Fakta kuitenkin on, että tämä valinta sulkee monia ovia, jos sitten myöhemmin herääkin siihen, että opiskelu olisi kivaa.

Itse toivon, että lapset kouluttautuvat alalle, jonka tuntevat omakseen. Varmaan kolme vanhinta menee korkeakouluun (yksi on jo), joko ammattikorkeaan tai yliopistoon, neljäs taas luultavasti menee peruskoulun jälkeen ammattikouluun.

kaikki äidit meuhkaa kuinka niiden super-tähti saa jopa kolmannella (!!) kymppejä kokeissa ja on NIIN moni-lahjakas, mutta samat mammat ei tässä ketjussa näy :-) No, ehkä ne ei itse olekaan korkeakoulutettuja eivätkä tiedätkä mitä se tarkoittaa...

kaikki äidit meuhkaa kuinka niiden super-tähti saa jopa kolmannella (!!) kymppejä kokeissa ja on NIIN moni-lahjakas, mutta samat mammat ei tässä ketjussa näy :-) No, ehkä ne ei itse olekaan korkeakoulutettuja eivätkä tiedätkä mitä se tarkoittaa...

lukemaan. Nyt taskussa kolme yliopistotutkintoa, eika mistaan Takahikialta.

En tuntenut mitaan tarvetta vastata koska koulutus oli meilla itsestaanselvyys.

täällä lasteni menestyksellä, vaikka hyvin menestyvätkin koulussa. Itse olen myös menestynyt hyvin ja minulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Toivon lasteni menevän korkeakouluihin, koska arvostan korkeaa koulutusta. Toisaalta tietenkin saavat valita, jos lapsella/nuorella ei ole sisäistä motivaatiota, oopiskelu on aikamoisen rankkaa.