Sanokaa että ihastuminen menee pian ohi!
Olen varattu ja ihan onnellinen. En ole hakenut mitään tällaista!
Miksi siis kuitenkin hän on mielestäni niin kiehtova, silmäni hakeutuvat (siis yrittävät hakeutua) häneen kuin itsestään ja on ihan työlästä joskus pitää ne silmät kohdistettuna toisaalle. Ja kasvotkin peruslukemilla.
Kommentit (9)
tai voi kestää pitkään. Itse olen ollut (ja olen edelleen) ihastunut mieheni hyvään ystävään yli 4 vuotta. Välillä ihastus vähenee mutta kun taas näen häntä, sama tunne valtaa minut. Paha siksikin että mieheni ystävä tietää ihastumisestani ja aina tullessaan kylään katsoo minua silmiin ja hymyilee tietäväistä hymyään.
Se on vaan viehätysvoimaa.. ei sen kummempaa
Siis onhan tämä jo jatkunut aika kauan. Helpompaa olisi unohtaa jollemme näkisi, mutta kun me näemme.
ap
mutta jos ei, niin sitten hän on sinulle "jotakin".
Mulla on ollut yksi mies mielessä n. 14 vuotta eikä se mene ohi. Olemme samassa työpaikassa, mutta emme juurikaan tapaa. Tiedostamme tilanteen ja olemme puhuneet, mutta olen sanonut että mitään ei voi koskaan tapahtua.
Mutta ihon alla hän on, ei voi mitään......
Luulen silti että hän on huomannut. Ja hän kyllä katselee minua, paljon. Katsoo silloin kun luulee etten sitä huomaa.
En ihan usko että pystyn kovin uskottavasti hänen lähellään olemaan niin kuin en muka välittäisi :O Tai ehkä olenkin ihan riittävän uskottava, en tiedä, sisälläni myllertää vaan niin.
Katsopa joskus sitä ihastusta tarkemmalla silmällä, sillä on ihan varmasti pitkät nenäkarvat tai se puhuu teennäisesti autoista ja piereskelee salaa työhuoneessaan. :)
Niin minunkin ihastukseni katsoo minua pitkään. Jos katson takaisin, ei käännä päätään poispäin vaan katsoo edelleen. Minä sitten hämmentyneenä käännyn pois sydän jyskyttäen. Mietin että onko tunne molemminpuolista, ehkä on ehkä ei. En tiedä. Toivon että mieheni ei ole huomannut mitään, en halua heidän välejään sekoittaa, on kuitenkin yksi parhaista kavereista miehelleni.
Joku taisi sanoakin että kannattaa katsoa tarkkaan ihastustaan, siitä löytyy niitä huonojakin puolia ja ihastus laantuu. Tiedän omasta ihastuksestani sen verran että ei ole parasta miesainesta, alkoholia kuluu joka viikonloppu ja paljon käy baareissa. Muitakin juttuja on joista tiedän ettei ole minun "tyyppiäni". Vaikka olisin sinkku ja hänkin, en edes usko että meistä tulisi mitään pitemmän päälle. Lyhyt juttu voisi olla mutta siihen jäisi. En aio särkeä omaa hyvää parisuhdetta sen takia että olen ihastunut toiseen. Tälle ihastukselle en kuitenkaan voi mitään, se vain on ja pysyy.
Luulen silti että hän on huomannut. Ja hän kyllä katselee minua, paljon. Katsoo silloin kun luulee etten sitä huomaa.
En ihan usko että pystyn kovin uskottavasti hänen lähellään olemaan niin kuin en muka välittäisi :O Tai ehkä olenkin ihan riittävän uskottava, en tiedä, sisälläni myllertää vaan niin.
On tämä aika ikävää, siis tuntea nyt näin :/